Kyläilyä, kavereita ja vähän treeniäkin

Keskiviikkona oltiin Piran kanssa kaksistaan liikkeellä, ensin vähän treenailemassa ja leikkimässä ja sen jälkeen kerrostalossa kyläilemässä. Käytiin vaihteeksi uudella kentällä, minkä kahdella sivulla menee pyörätie ja näin ollen muita kulkijoita häiriöksi. Matkaa häiriöön saa hyvin säädeltyä liikkumalla kentällä ja nyt oltiinkin "pitkänsivun" pyörötien vastakkaisella reunalla, niin saatiin olla rauhassa. Piraa ei juurikaan uusi paikka haitannut, aluksi vähän ihmetteli valotolpasta tuulessa kuulunutta naksutusta, mutta unohti kun alettiin hommiin. Tehtiin taas perusasentotreeniä askelsiirtymillä, mikä sujuukin jo melko mukavasti. Lisäksi tietysti leikittiin paljon, tehtiin välillä vähän maahanmenoja naksutellen ja leikittiin lisää. Pira sai itse kantaa lelun autolle ja jaksoikin tosi pitkän matkan, mutta (tyhjän) pyörätien ylitys oli vielä liikaa ja lelu tipahti. Ensimmäiseksi kokeiluksi kuitenkin tosi pitkä matka, juostiin melkein kentän toisesta päästä asti kohti autoa :) Kentältä jatkettiin kaverille kylään, kun P oli sopivasti väsähtänyt ja mä pystyin keskittymään seurusteluun. Tosin Pira olikin sitten vähän liiankin hyvin väsytetty ja nukkui melkein koko vierailun ajan, mistä seurasi yökukkuja.... Mutta kerrostalovierailussa ei siis ongelmia, rappukäytävässä käveli itse ilman ihmettelyjä ja kiipesi vähän rappusiakin.

Näin ladataan akkuja yötä varten:

 Oma lammas tottakai mukana :)

Torstaina jostain kumman syystä olin hieman väsynyt, joten keskityttiin lisää kyläilyyn ja kavereihin. Käytiin ensin porukoilla Wilmaa moikkaamassa ja illalla saatiin vielä lenkkiseuraa piemeälle pellolle Dana-staffista. Wilma on alistunut kohtaloonsa ja todennut Piran tulleen jäädäkseen ja PIran mielestä Wilma on ihana. Niin ihana, että piti kokeilla purra hännästä ;) Rouva koiraa ei niin vaan pureskellakaan, vaan palautetta tuli. Pira jäykistyi ja murisi ihan tosissaan takaisin... Wilma komensi kovemmin ja pentu murisi takaisin, kunnes Wilma asetteli Piran nätisti etutassujen väliin ja sanoi oikein painokkaasti, ettei Rouvakoirien hännissä kannata roikkua. Pira ynähti, nousi ylös, ravisteli vähän itseään ja jatkoi matkaa, muttei sen vierailun aikana koittanut enää hännänvetoa Wilmalla. Voisin veikata, ettei jää ainoaksi kerraksi, kun Wilma joutuu alleviivaamaan asemaansa, onneksi se tekee sen aina toiselle sopivalla voimakkuudella eikä pärise turhista. Illalla pellolla Danan kanssa leikit sujuivat ja kaikilla oli hauskaa, tosin tässä kolmikossa taitaa käydä kohta niin, että pikku-P määrää tahdin ja isommat kiltisti tottelee. Nyt jo, jos joudun Nadille jostain huomauttamaan, on mulla salamana apukomentaja roikkumassa Nadin kyljessä..... Minkähänlainen murrosikä tuolle pennulle tuleekaan....?