Belgianpaimen ja belgin paimen ;)

Pienen koiran elämä on täynnä uusia juttuja ja ihmetyksiä, vaikkei mitään ihmeellistä olisikaan tehty. Eikä näissä arkipäiväisyyksissä niin mitään ihmeellistä raportoitavaakaan ole, mutta kun on niin ihastunut tuohon pieneen otukseen, että haluaa kertoa sen kaikille :D

Tiistaina käytiin koulun kentällä hieman leikkimässä ja syömässä juustoa. Kahdella lelulla leikki sujuu oikein mallikkaasti, Pira tulee lujaa lelun kanssa luokse ja lähtee yhtä lujaa toisen lelun perään! Lelun voi heittää jo melko kauaksi, se kyllä haetaan. Lujaa! Nadikin teki vähän seuraamista, mikä oli yllättävän hyvää Nadiksi! Muuta ei Nappulan kanssa tehtykään, vaan paineltiin porukalla metsään. Koulun takana on metsikkö, joka on täynnä polkuja, eikä hirvikärpäsiäkään näkynyt, joten Pira pääsi haistelemaan ( ja maistelemaan...) uusia maastoja ja tuoksuja. Koska kulkijoita oli vähän ja näkyvyys hyvä, saivat tytöt rallitella vapaina. Sitä rallia sitten riittikin :D Noiden leikit muuttuvat kaiken aikaa hurjemmiksi (Piran osalta), Nadi kaahaa kauheata vauhtia ja Pira vauhdittaa kauhealla murinalla ja pörinällä. On myös tullut selväksi, että Pira on paimenkoira. Nadia lähestytään hiipien ja vaanien, suuntia ohjaillaan takaa kintereitä näykkimällä. Nappulaa ei haittaa, joten meillä asustaa belgianpaimenkoira ja belgin paimenkoira. Metsässä vierähti melkoinen tovi, minkä päätteeksi pentu nukkui autossa hyvin sujuvasti mun joogatunnin ajan :) Autoilu sujuu muutenkin hienosti, enää ei juuri kiukuta eikä itketä edes aluksi. Metsärallista olisi videotakin, mutta jostain syystä mun puhelin ei sitä nyt halua luovuttaa käyttöön...

Tänään keskiviikkona pidettiin ihan "kotipäivä", sen verran autoiltiin, että haettiin Wilma ja äiti mukaan peltolenkille. Wilma on ilmeisesti todennut Piran tulleen jäädäkseen, koska ulkoilu sujui varsin mallikkaasti kaikki kolme vapaina koko reissun ajan! Pira ja Nadi painivat ja riehuivat, Wilma paineli omia polkujaan ja välillä kävi ihmettelemässä pentua. Loppumatkasta sai kyllä perinteisen kotiinpäin hepulin, joten Nappula sai kuin saikin myös aikuista juoksuseuraa :) Mä oon niin onnellinen, että tyttötrion tutustuminen on sujunut hyvin, niin paljon kuitenkin vietetään aikaa porukoiden kanssa yhdessä ja aikuiset koirat ovat tottuneet säännöllisesti lenkkeilemään porukalla. Tai lähinnä Wilma on tottunut vapaanalenkkeilemään mun kanssa säännöllisesti. Vielä olisi toiveissa, että pari muutakin koirakaveria suhtautuisivat Piraan yhtä hyvin ja voitaisiin jatkaa näidenkin kanssa yhteislenkkejä. Toivotaan parasta :)