Eilen oli Nadin hierontapäivä, Nappulalla kun on hieman jumiutumisongelmaa selässä ja takareisissä. Jumissahan se taas oli, kuten tiesinkin, mutta hyvin tuntui hieronta auttavan. Takapään lisäksi oikealla edessä oli hieman jumia. Edellisestä hieronnasta olikin vierähtänyt kolmisen kuukautta, mikä oli hieman liian pitkä väli. Osteopaatilla käynti on myös mielessä, josko sieltä löytyisi joku syy tuohon jumittamiseen. Katsotaan, mihin tilanne kehittyy. Tylsää joutua miettimään nuoren koiran kohdalla kaikkea liikkumista ja harrasteita sen mukaan, mitä kroppa kestää.
Piran oli tarkoitus olla porttien takana eteisessä Nadin hieronnan ajan, mutta hieman toisin kävi.... Alkuun pentu jäi leikkimään lelullaan, eikä selvästi huomannut, että laitoin portit kiinni. Kohta kuitenkin huomasi ja voi sitä huudon määrää... Väkisin yritti ängetä keittiön puolen portista meidän luo ja puoliksi jo onnistuikin, kunnes eteen ilmestyi tiiviimpi este. Huuto alkoi uudelleen, kunnes yhtäkkiä hiljeni..... Ja pentu ilmestyi toista kautta keittiöön.... Olohuoneen portti oli sitten riittävän harva pennun läpimenoon. Siinä sitten hierottiin Nadia niin, että toisella kädellä varmistin Nappulan pääpuolta (josta joskus tulee muuten melko tiukkoja mielipiteitä kipeistä kohdista) ja toisella kädellä leikitin ja yritin pitää pentua kauempana... Onneksi J tuli kotiin kaupasta ja vei pennun mennessään pihalle :-P
Nadilla oli siis pakkolepopäivä, joten Piralle piti keksiä muuta aktiviteettia kuin Nadin kiusaaminen ;) Aamulla tytöt toki rallittelivat pihalla hyvän tovin, mutta loppupäivän Nappula vietti pissatuksia lukuunottamatta sisällä. Pientä protestointia oli havaittavissa, mutta lepopäivä on lepopäivä. Piralle olikin tarjolla tutustumista Wilmaan ulkoillen, kun porukat tulivat meille käymään. Wilman oli edelleen hieman hämillään, mutta toteutti suurimman osan ajasta total ignore - menetelmää ;) Piraa olisi kovasti kiinnostanut tehdä enemmänkin tuttavuutta ja Wilma saikin osakseen monenlaisia liehittely-yrityksiä, joista osaan sai jopa hieman vastakaikkua:
Söpöilyä by Wilma & Pira:
Ulkoilu veikin mehut pennusta tehokkaasti, joten loppupäivä meni hyvin pitkälle nukkuessa. Illalla käytiin vielä naapurissa kurkkaamassa hieman poikien synttärijuhlintaa, Pira tosin otti tämänkin lähinnä nukkuen, toki ensin kaikki paikalla olijat pussaillen :)
Edellisessä postauksessa taisin mainita jotakin neidin suuresta tarpeesta kiivetä korkealle...? No, yöllä J oli sitten herännyt siihen, että Pira oli meidän sängyssä :-O Meillä on ihan normaalikorkuinen jenkkisänky, joten en tosiaankaan ymmärrä, miten tuo oli sinne päässyt. Siinä se oli tepastellut onnellisena meidän päällä häntä hurjasti heiluen ja kun J oli herännyt niin oli saanut osakseen vielä superonnillisemman pennun pusut.... Katsotaan, mitä tulevat yöt tuovat tullessaan, mutta meillähän ei koirat sängyssä nuku. Tai ainakaan oo tähän asti nukkuneet. Eikä kyllä nuku tästä eteenpäinkään, ellei tuo opi pyykkäämään lakanoita ;-) Ehkä... Tänä aamuna sitten kiipeilyvimma sai jatkoa. Herättiin, käytiin koirien kanssa pihassa, minkä jälkeen menin vessaan. Sieltä tullessa kuului vain piipitystä, eikä pentua näkynyt missään. Ei kai, koska Pira oli päättänyt kiivetä yläkertaan. Ihan Itse. Suht jyrkkiä kierrerappusia. Ei siltä ainakaan sisua puutu :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti