maanantai 20. marraskuuta 2017

Koetreeniä

Jospa näin yövuoron kuluksi päivittäisi tännekin hieman treenikuulumisia. Ollaan nyt ensisijaisesti tokoiltu, koskan syksyn tavoite P-H Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli viikko sitten ja piti saada kokonaisuus johonkin malliin ennen sitä. Samalla on tullut kasailtua alokasluokan liikkeitä valmiimmiksi muutenkin.

Näyttökoe sisälsi neljä liikettä, kolme määriteltyä ja yhden vapaavalintaisen sekä paikallaolon. Me oltiin suoritusvuorossa heti kolmansina, joten kauheasti ei jäänyt aamuun aikaan ihmetellä. Näytön ottivat vastaan Riitta Räsänen ja Mika Jalonen.

Luoksetulo oli ensimmäinen. Nila jäi hyvin, mutta nytkähti liikkurin käskytyksestä. Tuli lujaa ja ihan siivosti sivulle. Vapautuksesta kiljahti ja loikkasi noin metrin ilmaan. Ensimmäisen liikkeiden välin (joka tuntui kestävän ikuisuuden) rapsuttelin maassa, annoin Nilan kieriä ja möyriä ja näin vähän purkaa itseään.

Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Nila kävi vähän kierroksilla, mutta aloitti melko korrektisti. Kaavio oli perinteinen L, mennessä yksi seis ja hidas käynti, käännös oikealle, täyskäännös, käännös vasemmalle, juoksuun, normaalikäyntiin ja liike seis. Nila hieman mutisi hiljaisesti ja yritti kamalasti liikaa, mikä aiheutti makaroniefektiä kroppaan. Ennen täyskäännöstä otti voimakkaasti häiriötä ympäristöstä, hämääntyi tästä ja jäi jälkeen missaten täyskäännöksen. Sen jälkeen skarppasi, mutta juoksussa vähän pomppi. Kokonaisuutena tuntui levottomalta, mutta onneksi äänenkäyttö pysyi hyvin hiljaisena protestointina, eikä ehkä näyttänyt ihan niin kuumalta miltä tuntui. Taas odoteltiin pitkä pätkä, temputin vähän mikä nosti kierroksia ja sai aikaiseksi komennushaukun. Vapautin syliin kierimään, mikä laski kierrokset maltillisemmalle tasolle.

Kapulan pito oli meille työvoitto, tätä on treenattu ja rakennettu pitkään ja hartaasti sytykekoneesta hieman maltillisempaan muotoon. Kapula on vaan niin ihana! Ja sen takia sitä piti ensin väistää ja ottaa vasta toisella käskyllä suuhun. Sen jälkeen kuitenkin pito hyvä ja rauhallinen, luovutus hyvin. Viimeisen odottelun ensin kehuin ja otin melko nopeasti seuraamiseen, mitä tein pienellä ympyrällä kahdeksikkona. Näin pysyi rauhallisena ja alkoi tuntua jopa mukavalta.

Vapaavalinnaisena liikkeenä tehtiin liikkeestä maahan meno. Tämä oli kokonaisuutena paras, seuraaminen oli korrektia ja maa suht ripeä, pysyi rauhallisena ja nousi hyvin. Jäi kiva fiilis, kun viimeinen liike onnistui parhaiten! Vapautin ja annoin hillua aika korkealla hetken, mutta otin vielä hallintaan ja seurautin pois kehästä.

Kokonaisuutena ei todellakaan meidän parasta osaamista, ajoittain aika vallatonta ja ne pari ääntä kyllä häiritsee. Olen silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Nila pystyi itsensä kasaamaan pitkien odottelujen jälkeen. Todella vaikea tilanne nuorelle, kisatilanteista täysin kokemattomalle koiralle ensin suorittaa, sitten vaan olla todella kauan, taas tehdä pieni juttu ja taas odotella. "Oikeissa" koesuorituksissa kehät kuitenkin varsinkin alaluokissa etenevät aika joutuisasti liikkeestä toiseen, joten eiköhän niistä selviä kun tästäkin.

Taas odoteltiin, käytiin vähän kävelemässä ja jatkettiin odottelua. Paikallaolot tehtiin viimeisinä kolmen koirakon ryhmissä. Me oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä. Nila oli hyvin kuulolla kehään mennessä, jaksoi odottaa ja malttoi hyvin muiden käskytyksen. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja jäi rauhallisena. Myös makasi rauhallisena, kunnes jossain n. 45s kohdalla tipautti lonkalle. Ehdin juuri miettiä, että mitenhän se tuolta itsensä kampeaa ylös, kun yhtäkkiä, juuri ennen ajan täyttymistä koira seisoi hämmentyneen näköisenä rivissä. Hämmennyin siinä itsekin niin, etten tajunnut sanoa uutta käskyä, vaan pyysin käsimerkillä luokse.
Nilalla on kyllä ollut vireongelmaa ajoittain paikallaolossa, mutta yleensä niin päin, että kierroksia on liikaa ja pysyminen siksi vaikeaa. Silloinkin se on kyllä pysynyt, mutta ollut levoton. Jos tiputtaa lonkalle, on mielentila rauhallinen ja silloin ei ole ollut mitään ongelmaa, pitkäkään aika ei ole levollisena ollut todellakaan ongelma. En yhtään osannut odottaa ja vähän kyllä harnittaa kun vielä ihan lopussa nousi. Niin siinä kuitenkin nyt kävi, joten lisää treeniä ja onnistumisia. Tosin syyllinen nousemiseen saattoi selvitä, kun keskiviikkona osteopaatilla avattiin lannerangasta iso lukko. Koko koira on sen jälkeen ollut täynnä hyväntuulista energiaa ja vartalon kannattelu on paljon helpomman oloista nyt kuin viikko sitten. Toki harmittaa, jos meidän rinkiin pääsy jää tästä kiinni, mutta eipä sille mitään voi.

Palautteet näyttökokeesta ei ole vielä tulleet, lupasivat ne parin viikon sisällä ilmoittaa. Meille tilaisuus toimi kuitenkin ennen kaikkea hyvänä koetreeninä, vaikka toki todella rinkiin haluaisinkin päästä. Kokeen taso oli todella korkea ja mukana oli paljon todella taitavia koirakoita, joten odotukset eivät ole mitenkään kovin korkealla mukaan pääsyn osalta. Aika näyttää kuinka käy ja mitä arvostelussa on painotettu.

Lämpimästi suosittelen kyllä kaikkia tavoitteellisesti tokoilevia mukaan hakemaan, Piran kanssa oltiin ringissä ja päästiin sitä kautta mukaan erittäin laadukkaisiin koulutuksiin. Lisäksi ringin kautta tuli paljon uusia, saman henkisiä kontakteja ja treenikavereita. Niin ja yksi koira, Nilan Kulo emään kun olen aikanaan tutustunut nimenomaan ringin kautta!