Vuosi 2018 ja tulevaa

Tätä vuotta on vaikea saada sulatelluksi, on menty niin äärilaidasta laitaan. Vuoteen on mahtunut ihan liikaa huolta ja surua, mutta onneksi myös paljon iloa ja uusia kokemuksia.

Nadi

Mennyttä
Nadi on elellyt leppoisia eläkepäiviä koko vuoden. Suuremmilta sairastumisilta on vältytty, mutta selvästi se alkaa olla jo vanha koira. Pidemmät lenkit tai liika riehuminen saa sen jäykäksi ja etupäässä on selvästi jotain vaivaa. Nadi onkin lähinnä köpötellyt pikkulenkkejä ja toiminut erittäin huonona pihavahtina joko nukkuen tai hälyttäen turhista. Sen kuulo on olematon, samoin näkö heikkenee. Lisäksi pari pattia on ilmestynyt, toinen on rinnassa ja toinen kintereessä. Nämä eivät Nadia itseään onneksi tunnu vaivaavan. Toivotaan, että mummelilla on kivuttomia aikoja jäljellä!

Tulevaa
Tulevaa ei Nadin kohdalla suunnitella. Kun ikä on kaksinumeroinen ja ikä(rotu)toverit alkavat harveta, ollaan ihan vaan tyytyväisiä jokaisesta päivästä, jolloin vaivat eivät vielä liiaksi häiritse arkea. 

Pira

Mennyttä
Pira on pysynyt kaikeksi onneksi hyvässä kunnossa. Sen selkä ei ole vaivannut koko vuonna lainkaan, vaan se on hoidettaessa ollut koirista parhaassa kunnossa ja saanut lihaksiakin takaisin. Mikä helpotus! Pira rallatteli itselleen koulutustunnuksen RTK1 ja osallistui Valkk ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen rallyssa. Sen kanssa on hauska treenailla rallytemppuja, omat taidot on kehittyneet ja Pira hieman tasoittunut iän myötä joten katsotaan, jos ensi vuonna jatketaan kisailua avoimessa luokassa. Intoa sillä ainakin riittää, mikä on tärkeintä. Vähän ollaan oikealla seuraamistakin kokeiltu, mutta siinä riittää hommaa ikänsä vasemmalla toimineelle koiralle. Hyvää jumppaa joka tapauksessa. Ehdottomasti parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut hyvin pienet agilitytreenit, joita se on päässyt Hilen siivellä tekemään jotta ohjaajan taidot on saatu vähän paremmin kaivettua takaisin käyttöön. Putkia ja pentuhypyillä ohjaustreenejä, joista Pira nauttii täysillä!

Tulevaa
Tärkeimpänä toiveena on selän ja muutenkin terveyden kestävän kevyttä harrastelua ja normaalia lenkkeilyä nuorten mukana. Rallyn avoimeen luokkaan sen voisi sopivassa kohdassa ilmoittaa, ehkä jopa käydä RTK2 kisailemassa harvakseltaan tämän vuoden aikana.

Nila

Mennyttä

Nipsu pieni onkin aiheuttanut enemmän huolta ja murhetta. Sen vuosi lähti käyntiin hienosti, rally-tokossa saatiin ensin RTK2 ja pian sen jälkeen vielä 2x voi HYV tulosta, ilmoittauduttiin sekä rallyyn että tokokokeisiin ja oltiin niin onnellisia, kun yhteistyö alkoi toimia kaiken aikaa paremmin ja kiihtymys oli hallinnassa. Käytiin tanssimassa avoimen luokan kuma HTM:stä ja nautittiin kaikesta yhteisestä tekemisestä ihan valtavasti. Ja sitten kaikki romahti ja tilalle tuli pelko ja epävarmuus epilepsian puhjettua pari viikkoa ennen kaksivuotispäivää. Taisteltiin kuitenkin vielä kolmas rallyn voittajan tulos ja RTK3 sekä tokosta alo1 hienoilla pisteillä, minkä jälkeen ollaan keskitytty kropan tasapainon löytymiseen ja kehon huoltamiseen pitkälle syksyyn asti. Välissä ehti kulua noin puoli vuotta ennen seuraavaa kohtausta, joka tavallaan sinetöi sairauden. Eteenpäin taistellaan, vaikka tulevaisuus on enemmän kuin epävarmaa. Vielä me ei kuitenkaan olla valmiita luovuttamaan, vaan toivotaan kohtausten pysyvän harvinaisina vieraina. Joulukuussa Nila steriloitiin ja samalla kuvattiin luustoltaan terveeksi. Rauhoitus, operaatio ja toipuminen sujuivat kaikeksi onneksi todella hienosti omista ennakkopanikoinneistani huolimatta. Toivotaan steriloinnin osaltaan pitävän epilepsian aisoissa niin, että pystyttäisi jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää harrastuksineen.

Tulevaa
Jos epilepsia pysyy toivotusti aisoissa eikä lääkitystä tarvita tai treenit/kisat ala laukaista kohtauksia, olisi toiveissa rallatella alkuun RTK4 ja vähän fiilispohjalta katsoa paljonko työtä tarvitaan sen jälkeen valiotuloksiin. En osaa yhtään suhteuttaa osaamistamme mestariluokkaan, joten mennään samalla metodilla kuin rallyssa tähänkin asti, käydään kisoissa katsomassa missä mennään. Tekee minulle ohjaajana erittäin hyvää! Tokossa avo1 tulos on seuraava tavoite, mutta koska saadaan kokonaisuus siihen malliin on vielä arvoitus. Teknisesti Nila osaa kyllä tarvittavat, mutta mielentilassa riittää säätämistä korrektiin tokosuoritukseen. Pitäisi kuitenkin olla ihan tehtävissä oleva tämäkin. Voittajaan ei olekaan sitten niin iso hyppäys, kun saadaan mielentila hallintaan avoimessa. HTM voittajan ohjelma on tekeillä, joten jossain kohtaa vuotta sitäkin houkuttelisi päästä testaamaan kisoissa ja kuulemaan tuomareiden mietteet. Tanssissa on vähän sama ongelma kuin rallyssa minulle ohjaajana, en osaa suhteuttaa omaa osaamistamme koeohjeisiin, joten ei auta kuin kokeilla! Kaiken kaikkiaan Nilan kanssa tehdään nyt niitä asioita, jotka molemmista ovat hauskoja ja joiden tekemisestä yhdessä nautitaan. Olen myös päättänyt, että toteutan sen kanssa kaikki hullutkin ideat, koska koskaan ei tiedä mikä lenkki, treeni, kisa tai koe jää viimeiseksi. On elettävä kuin viimeistä päivää ja ylitettävä omia rajoja, uskallettava ja kokeiltava. Ehdottomasti Nilan ensi vuoden ja jokaisen (toivottavasti!!) tulevan vuoden tärkein tavoite on kuitenkin pysyä hengissä. Se ei koskaan ole itsestään selvää, mutta toisten kohdalla kuitenkin todennäköisempää kuin sairaiden. Ei myöskään kaivata yhtään enempää terveyshuolia, näissä olemassa olevissa on jo ihan riittävästi. 

Hile

Mennyttä
Hile saapui tasapainottamaan meidän elämää itsevarmuutta ja hassua tilannekomiikkaa uhkuvalla persoonallaan juuri sopivasti Nilan sairastumisen jälkeen. Tuo hassu pentu on ollut ehdottomasti parasta lääkettä, vaikka se eteenpäin rymistellessään aiheuttaakin ajoittain sydämentykytyksiä kun harkinta ei aina ole ihan toimien tasolla. Hile on nyt 8,5kk ja tähän mennessä lähinnä keskittynyt opiskelemaan paljon perusteita eri lajeihin ja ennen kaikkea oppimiseen. Pohjia on tehty monipuolisesti moneen lajiin toko/rally/tanssi jutuista agilityn kautta noseworkiin, jolla harjoitellaan nenänkäyttöä. Hile on melko itsenäinen ja hyvin erilainen kouluttaa kuin aiemmat koirani. Se tykkää valtavasti tehdä ja oppii todella nopeasti, mutta myös keksii itselleen parempaa tekemistä jos ei ymmärrä annettua tehtävää tai palkka ei ole riittävän hyvä tilanteeseen nähden. Toisaalta se on aivan pohjattoman ahne ja leikkii valtavalla voimalla, ihan en vaan vielä aina tiedä kumpaa se enemmän juuri tietyissä tilanteissa haluaisi. Kiinnostavaa oppia tuntemaan juuri Hilettä koko ajan paremmin.

Tulevaa
Hilen alkavan vuoden suurin tavoite on kasvaa aikuiseksi, mielellään vielä terveeksi aikuiseksi ainakin siinä määrin, ettei tarvitsisi arjessa varoa. Kovasti houkuttelisi kesällä päästä vähän pk-puolta kokeilemaan, kun nenä tuntuu toimivan hienosti ja luonnetta riittävän vähän itsenäisempiinkin hommiin. Jälkeä nyt ainakin, kuka tietää jos jotain muutakin? Kenttälajien parissa jatketaan pohjia ja jos kaikki sujuu, voisi loppuvuodesta olla ajankohtaista käydä rallytokoilemassa ja hakemassa sitä kautta vähän kisakokemusta. Tokon osalta voisi tavoitteena olla osallistuminen nuorten koirien ringin näyttökokeeseen loppuvuodesta jos kaikki osaset on siihen mennessä riittävän hyvällä mallilla. Mikään kiire ei kuitenkaan ole kisaamaan missään lajissa, tärkeintä on luoda nyt vahva pohja yhteistyölle ja tulevaisuudelle. Odotan innolla millainen aikuinen Hilestä kasvaa ja mihin kaikkeen sen kanssa vielä päädytään!

Joulua!

Hilen ensimmäinen joulu!

Nilan terveystuloksia

Nilalle tehtiin sterilisaatio maanantaina 17.12 tähystämällä ja samassa yhteydessä kuvattiin luusto.

Erityisesti kiinnosti nähdä operoidun olkanivelen tilanne nyt, kun tähystyksestä on kulunut lähes kaksi vuotta. Kaikeksi onneksi nivel näytti hyvältä! Pienenpieni nokka on niveleen muodostunut, mutta se ei tule todennäköisesti vuosiin jos koskaan Nilaa haittaamaan mitenkään.

Terve oikea olkanivel

01/17 operoitu vasen olkanivel, josta poistettu irtopala

Muutenkin luusto näytti varsin mukavalta, lonkat palautuivat liitosta arviolla B/B ja kyynärät 0/0

Lonkat B/B, LTV0

Oikea kyynärä

Vasen kyynärä

Myös selkälausunto ehti vielä ennen joulua, sielläkin kaikki kunnossa ja kennelliitosta lausunnot  LTV0, VA0 ja SP0

Nämä olivat ensimmäiset luustokuvat, joiden tuloksia en jännittänyt tai oikeastaan edes ajatellut, koska olin niin kauhuissani sterilisaation nukutuksesta ja leikkauksesta toipumisesta. Kaikeksi onneksi epilepsia ei ärsyyntynyt operaatiosta, vaan toimenpide oli sujunut kuin oppikirjasta. Toipuminen oli erittäin nopeaa, Nila oli mielestään noin vuorokausi tähystyksestä jo aivan kunnossa! Hihnaviikko onneksi sujui nopeasti ja nyt voidaan kaljua mahaa suojellen palata normaalielämään. Toivotaan, että hormonitoiminnan tasaantuminen vähentää kohtauksien todennäköisyyttä entisestään ja tulevaan vuoteen päästään hieman edellistä pienemmillä murheilla.

Tähystyshaavat, pienet noin 1cm reiät, jotka ovat parantuneet todella  hyvin ja nopeasti. Tässä alle vuorokausi operaatiosta ennen ensimmäistä suihkuttelua.

Aamupäiväpöhnät

Näin pikkujoulukauden kunniaksi Nila kävi maanantaina ottamassa pienen aamupäiväpöhnän, mistä heräsi munasarjoja köyhempänä ja luusto läpi skannattuna.

Olin lievästi paniikissa ennakkoon, aivan varma että epi villiintyy ja kaikki muut mahdolliset uhkakuvat mitä nyt voi keksiä, mutta kaikeksi onneksi operaatio sujui leikanneen lääkärin mukaan "kuin suoraan oppikirjasta", toki epin riskit huomioitiin lääkityksissä ja valvonnassa.

Kohtu oli ollut siisti, joten se sai jäädä paikalleen ja munasarjat vain napsaistiin tähystyksessä pois. Samalla Nilalta kuvattiin kyynärät, lonkat, selkä ja olkanivelten kontrolli. Kaikki näytti olevan oikein hyvin, ainoastaan operoidussa vasemmassa olassa näkyy pieni alkava piikki, mutta toistaiseksi sen ei pitäisi eloa vielä haitata. Liikeradat on pysyneet symmetrisinä, joten niiltä osin kaikki hyvin.

Sterkan jälkeen elellään nyt viikko-pari vähän rauhallisemmin ja aloitetaan ensi vuosi toivottavasti vähän pienemmillä murheilla! Voi kumpa sterkka osaltaan pitäisi kohtausten määrän pienenä. Ja jännitetään nyt vielä Kennelliiton kanta luustokuviin!

Jatkovuosi

Kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä saatiin Nilan kanssa hyviä uutisia, meidät on valittu (omasta mielestäni) katastrofaalisesta näyttökokeesta huolimatta toiselle vuodelle Pohjois-Hämeen nuorten koirien tokorinkiin! Videot ja kootut selitykset näytöstä löytyvät täältä.

Palaute oli ihan asiaa:

Ohjaustyö kehässä on asiallista ja koira selvisi kokonaisuudesta mallikkaasti.

Huomiota tulee kiinnittää:

• ääntelyyn, sitä kuultiin vielä
• Liikkeiden aloituksiin; tassujen siirtelyä ja "kyyryjä" asentoja
• Liikkeiden väliin; turhaa kiertelyä
• Seuraamiseen; melko siistiä kokonaisuutena, mutta käännöksissä ja hitaan käynnin alussa koira tarjoaa istumista. Ohjaajalta varsinkin vas. käännöksissä hieman ylilyöntiä, jolloin koiran paikka häviää
• Kiertoon; suoritus oli kokonaisuutena reipas, mutta kaataa kartion ja keskittyminen tehtävään voisi olla parempi

Seuraaminen oli kokonaisuutena omilla kriteereilläni ihan kamalaa, ihmettelen miten siitä on saatu melko siisti kokonaisuus... Ne melkein istumiset oli kyllä pienimmät ongelmat suorituksessa, missä Nila ei keskittynyt oikein lainkaan, pää seilasi, se haisteli maata, edisti, loikki ja teki kaikkea muuta kuin mitä on harjoiteltu. Ensisijainen ongelma ei ollut myöskään omassa liikkumisessani, mutta täytyy siihen kiinnittää huomiota jatkossa. Onneksi seuraaminen on nyt alkanut taas treeneissä palata parempaan moodiin ja ollaan saatu ihan onnistuneita kokonaisuuksia aikaiseksi näytön jälkeen.

Ääntely on tiiviisti yhteydessä noihin kaikkiin muihin huomioitaviin seikkoihin, jos vire olisi ollut järkevämpi ei olisi tullut ääntä, eikä muitakaan kuumumisen aiheuttamia kyyristelyjä tai tassujen siirtoja (varmaan luoksetulossa, sitä ei ole videolla? siinä ainakin oli ihan korppikotkana kun käännyin, eikä videolla näy tassujen siirtelyä noudossa tai kierrossa). 

Liikkeiden väleissä vapautin Nilan itse peruuttaen, se ilmeisesti oli turhaa kiertelyä, koska muuten otin sen kyllä suoraan perusasentoon odottamaan seuraavaa tehtävää. Tai sitten omat muistikuvat pettää pahasti, koska itselle jäi liikkeiden väleistä todella paljon parempi fiilis kuin vuosi sitten, jolloin jouduin tekemään ties mitä sirkustemppuja että sain Nilan pidettyä suunnilleen järjissään. Toki nyt arvosteltiin tätä hetkeä eikä verrattu sitä vuoden takaiseen. Nyt eivät välit onneksi venyneet ihan niin pitkiksi kuin edellisellä kerralla, vaikka koetilannetta enemmän odottelua nytkin syntyi.

Kierrossa ongelma oli jälleen vireydessä ja keskittymisessä, kartion kaato ei ollut mikään varsinainen yllätys. Tätä on työstetty ja saatu kivasti ideoita, miten jatketaan. Kierto on liian tiivis ja Nila varmistaa paikkaa pitämällä päätä kartion yläpuolella, mikä aiheuttaa kartion kaatumisen rintakehällä. Vireystilan säätelyn treenejä toki saadaan jatkaa varmasti koko Nilan elämän ajan.

En osannut yhtään odottaa jatkovuotta, eikä se ole oikeastaan ollut mielessäkään muiden murheiden takia, mutta olen oikein onnellinen että paikka saatiin. Me ei yhdelle sairaudelle vielä luovuteta, vaan jatketaan niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja kohtaukset pysyvät harvinaisina. Toki, jos tarvitaan lääkitys tai kohtauksia alkaa tulla tiheämmin me luovutamme paikkamme pois. Siihen asti kuitenkin treenataan ja yritetään elää niin normaalia elämää kuin on mahdollista!

Täysi 10

Nadi täytti 1.12 jo 10 vuotta! En ymmärrä, kuinka aika on voinut mennä näin nopeast, vaikka toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut varjonani aina. On vaikeaa kuvitella elämää ilman mustaa uskollista ystävää, joka ei ehkä harrastuskaverina päässyt loistamaan, mutta on opettanut niin paljon luottamuksesta ja elämästä.

Valitettavasti vaivoja alkaa olla enenevästi, mutta toivotaan rakkaalle mummolle siitä huolimatta vielä paljon kivuttomia päiviä meidän ilona. Vaikka silmät harmaantuvat ja aistit heikkenevät, on Nadi vielä iloisena osallistumassa leikkeihin ja nyt ensilumen sataessa on riemastunut kunnon villeihin juoksuspurtteihin nuorempiensa kanssa.