maanantai 12. kesäkuuta 2017

Veteraani debyytti

Nadi kävi viikonloppulomalla belgiseurassa, kun vein sen perjantaina ystävälleni Saralle, joka otti Nadin oman laumansa jatkoksi mukaan Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn lauantaina. Tänä vuonna erkkari pidettiin Vihtavuoressa, Laukaan ja Jyväskylä välissä. Saralla on Nadin tytär Gabby sekä kaksi tervuerenia, mutta Nadi sujahtaa laumaan ongelmitta. Edes perheen kissat eivät reagoineet vieraaseen koiraan, mahdollisesti ne luulivat vain Gabbyn monistuneen kahdeksi. Äiti ja tytär ovat niin samasta puusta, että välillä niitä on vaikea erottaa toisestaan vaikka kumpikin on erittäin tuttuja.

Tytär ja äiti
Näyttelystä ei suurta menestystä irronnut, mutta mukavalla arvostelulla erinomainen kuitenkin, tuomarina Jean-Louis Vandenbeaden:

8,5. Complete scissor bite. Medium size bitch. Nice, medium long head. Straight muzzle. Slightly rounded skull. Correct stop. Good parallelisme. Nice, dark, almond shaped eyes. Beautiful, well carried ears. Excellent reach of neck, but I would like the topline a little bit stronger. I would like a little bit more fore chest. Excellent bone. Excellent rear angulation. Slightly straight in the front. Excellent side movements, but goes extremely narrow in the front (todennäköisesti kuitenkin oikeasti back, koska sieltä se on ahdas...)

Nadi oli ollut helppo reissukoira, vähän liiankin helppo, sitä kun oli kiinnostanut enemmän päiväunet häkissä kuin esiintyminen. Muutama oli myös luullut sitä paljon vanhemmaksi hyvin rauhallisen temperamentin takia. On se vaan sellainen rakkauskoira ettei tosikaan, aivan omaa luokkaansa!  Kannatuksen vuoksi Nadi varmaan vielä paikalliseen kr-näyttelyyn elokuussa osallistuu, seuraavia missikisoja voidaan katsella sitten kun ikää on 10v ja pääsee ilmaiseksi. Siis jos Sara sen huolii mukaansa, ei niin ole mun juttu nuo näyttelyt... Muutama ihana kuva veteraanista vielä, kaikki kuvat ©Sara Koivuniemi.




Pieni suuri paimenkoira

Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!

Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.



Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!




Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!

Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop
Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!
Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Uimamaisteri 11kk

Mielessä pyörii monta aihetta joihin voisi tarttua, mutta taas yhden kuukauden vanhenemisen kunniaksi puhutaan vähän uimisesta. Tosin Nilan mielestä uimisesta ei voi puhua vain vähän, vaan paljon, enemmän ja loputtomasti. Ulkona sataa vettä ja on kylmä vaikka huomenna on toukokuun viimeinen päivä, joten aluksi muutama aurinkoinen kuva.

Pärskeitä ja hyppyjä




Kuten todettu, uiminen herättää suuria tunteita. Uinti nostaa kierroksia, aiheuttaa kyttäämistä ja on ilmeisesti myös vähän jännää ainakin uusilla rannoilla ensimmäisellä kerralla. Lisäksi luonnon vesissä on aallokkoa ja virtauksia, mitkä tuovat oman lisänsä altaassa uimaan opiskelleelle koiralle. Kaiken tuon seurauksena se on myös erittäin palkitsevaa ja koukuttavaa.

Olenkin pyrkinyt heti alusta asti viemään uimisen luvanvaraiseksi, uimaan mennään ainoastaan luvalla. Ollaan todella paljon viime aikoina työstetty erinäisistä asioista luopumista ja nopeasti Nila tässäkin yhteydessä on todennut, että nopeammin tulee vapautus veteen kun ensin keskittyy. Vaikeaa on tehdä mitään kovin rauhallista tai olla pitkään selkä kohti rantaa, kun taas seuraaminen ja stopit sujuvat jo hyvin. Paljon teen myös niin, että vapautan (kehottamatta veteen), koiran syöksyessä kohti rantaa kutsun takaisin ja palkkaan leluun tai uudella vapautuksella kohti vettä. Tämä on Nilasta kiva peli ja todella helpottanut myös vedestä poistumisia, koskaan kun ei tiedä milloin saakin mennä takaisin. Tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen palkitsevalta opettaa sille tälläisiä juttuja. Vaikka joutuu vähän "nillittämään", tuntuu teini nauttivan kun sen osaamista haastaa sopivasti ja laittaa sen ajoittain tekemään töitä siellä osaamisen rajoilla.

Välillä jo luotan siihen valtavasti ja sen kanssa on vaan niin  hienoa oppia uutta. Ja sitten se jossain toisessa tilanteessa on ihan kakara ja teini ja suu auki, kieli poskella tuijottaa että 'häh, emmää kyllä nyt yhtään ymmärrä enkä pysty kykene tollaseen', ettei nyt liian positiiviseksi mene. Tuntuu olevan kahdenlaista kiihtymystä, uiminen kiihdyttää kuin palkka, jolloin toiminta koiralla pysyy suunnitelmallisena ja motivaatio on todella korkealla. Toinen vaihtoehto on sellainen 'kyllä mä tiiä enkä oikeestaan tarvis sua ollenkaan' kierrosten nousu, jolloin voi tehdä ja sählätä menemään kun on niin paljon fiksumpi kuin ihmiset. Tästä pitäisi kai kuitenkin olla aika tyytyväinen, melkein nauratti kun luin Sporttirakin pentuartikkelia, erityisesti viimeinen kappale otsikolla Teinibesserwisser osui ja upposi, tosin matkaa on edessä valtavasti ennen sitä lopullista uppoamista.

Uiminen itsessään sujuu hyvällä tekniikalla ja järkevästi



Tää on hyvä, jään tänne!
Rannallakin on kivaa!
Kun yhden tarvitsee taustalla varastaa koko kuva, klik isommaksi!

Nadille kuuluu hyvää, se lähtee tänä vuonna belgien erikoisnäyttelyyn pyörähtämään ensimmäistä kertaa veteraanikehässä! Jossain kohtaa se suuntaa myös hammaskiven poistoon ensimmäistä kertaa elämässään. Silmät ovat mielestäni hieman samentuneet, ne on kyllä peilattu alle 1,5 v sitten ilman mitään löydöksiä, mutta sen verran itseä häiritsee että todennäköisesti ne kurkataan myös sopivassa kohtaa eli varmaan samalla kun Nilan silmät peilataan. Oma höppänä itsensä se on, keskittyy suurimmaksi osaksi elämän tärkeimpiin asioihin eli syömiseen ja nukkumiseen.



 Pira ansaitsisi oman postauksen, mutta jos nyt sen verran sen tilanteesta, että taas on hankalampi vaihe menossa. Tai ei ollut ennen kuin olin tyhmä ja annoin sen uida. Yksi uintireissu veti koko kropan turvoksiin ja jumiin ja aiheutti viikon levon. Vaikka minä tiesin, mitä uiminen sille saattaa tehdä, tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta. Nyt vointi on jo vähän parempi, mutta uimiset oli kyllä tässä. Omantunnontuskat ei... Tulevaisuus Piran osalta pelottaa ja ahdistaa, mutta päivä kerrallaan. Voi kun se olisi luonteeltaan edes vähän vähemmän kiihkeä ja näyttäisi vointinsa edes vähän helpommin. Voi kun sen voisi taikoa ehjäksi.
Pira kaunistautui uinnin jälkeen

Ja jostain syystä pääsi vielä uudelleen uimaan


torstai 25. toukokuuta 2017

Eläinavusteinen interventio

Ohimennen olen pariin kertaan maininnut, kuinka Nila aina ajoittain on minulla mukana töissä kehitysvammaisten asumisyksikössä ja kuinka haluaisin opiskella aihetta lisää. Tähän asti olen kerännyt kokemusta lähinnä olemalla jäsenenä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:ssä, etsimällä tietoa netistä ja kirjoista sekä opiskelemalla ja toteamalla hyötyjä käytännön työssä ensin muistisairaiden ja nyt kehitysvammaisten parissa, mutta nyt on vihdoin ensimmäinen askel kohti tavoitteita otettu ihan konkreettisesti! Osallistuimme Nilan kanssa viime lauantaina Voimatassun järjestämään Eläinavusteinen interventio -päivään, jonka aikana käytiin läpi pikakatsaus eläinavusteiseen toimintaan Suomessa, sen teoriataustaan ja eri toimijoihin sekä tutustuttiin käytännössä Voimatassun Eevan kirjoittaman, saman nimisen kirjan käytännön harjoituksiin. Lisäksi kerrankin oli mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja ideoita muiden saman aiheen piirissä työskentelevien, hajallaan pitkin Suomea aika yksin töitä tekevien ihmisten kanssa.

Kirjan kansi
Osallistujat olivat ympäri Suomea ja olikin erittäin kiinnostavaa kuunnella, miten erilaisissa ympäristöissä (pääasiassa) koiria hyödynnetään ja kuinka isoja hyötyjä niiden kanssa työskentelyllä on saatu aikaan. Omat ajatukseni ja huomioni käytännöstä saivat vahvistusta ja mukavasti tuli myös uusia ajatuksia sulateltavaksi. Isoimpana asiana huomasin jälleen kerran ajatelleeni monta asiaa liian vaikeasti ja itseasiassa jo toteuttaneeni monia juttuja ja nekin, mitä en ole vielä käytännön työssä hyödyntänyt, olivat lähes kaikki taitoja, mitkä Nila jo osasi. Lopulta temput ovat kuitenkin vain pieni osa eläinavusteisuutta, isoin apu ja hyöty on usein eläimen läsnäololla, ne toimivat keskusteluyhteyden avaajina tai tilanteiden jännitteiden purkajina, tunteiden sanoittajina tai helppoina kohteina koskettaa. Eläimet kannustavat lähtemään ulos ja tuovat uusissa tilanteissa tukea ja turvaa sekä luovat suhdetta myös eläimen ohjaajan ja asiakkaan välille. Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, kuinka iso asia voi olla koiran ulkoiluttaminen ihmiselle, joka saattaa tuntea suurta epävarmuutta ylipäänsä ulkonaliikkumisessa tai kokee itsensä huonommaksi jonkin erityispiirteensä vuoksi tai kuinka paljon suurempi motivaatio on kiinnittää koiran pannan solki tai lukko kuin vaikkapa oma vyö. Näissä arjen pienissä asioissa piilee kuitenkin valtavia voimavaroja hyödynnettäväksi.

Nila kuunteli osan luennosta sylistä, oli niin mielenkiintoista!
Päivän aikana tutustuimme erilaisiin välineisiin ja taitoihin, mitä eläinavusteisesti voi työssä hyödyntää. Aina eläimen ei tarvitse olla edes fyysisesti läsnä tilanteissa, vaan voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia eläinten kuvia osana toimintatuokioita, käyttää tuttua koiraa esimerkkinä kerronnassa tai pelata muistipeliä erirotuisten koirien kuvilla. Eevan kirjan johdannon kaksi ensimmäistä kappaletta tiivistävät eläinavusteisuuden hyvin, joten lainaan ne tähän:

"Eläinavusteinen interventiolla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan ja käyttäytymiseen. Keskeisenä tavoitteena interventiossa on aikaansaada myönteisiä vaikutuksia, jotka edesauttavat lopulta asiakkaan terveydentilaa. Työskentelymuodon yhtenä keskeisenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna hyödynnetään eläintä.

Eläinavusteinen työskentely on suunnitelmallista, tavoitteellista ja dokumentoitua sosiaali- terveys- ja kasvatusalan ammattilaisen toteuttamaa työtä, jossa hyödynnetään työn yhtenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna eläintä. Harjoituksia voi toteuttaa joko eläimen läsnä ollessa tai nivoa aihetta muulla tavoin eläinteeman ympärille"

Lähde: Eeva Kahilaniemi, Eläinavusteinen interventio

Erilaista välineistöä, mitä käyttää apuna
Omassa työssäni koira on paljon ihan vain läsnä arjessa, se aiheuttaa spontaaneja tilanteita, joita ei pysty ennustamaan ja näin tuo mukanaan paljon naurua ja hyvää mieltä. Se myös ulkoiluttaa asukkaita, jaksaa kuunnella salaisuuksia ja siivoaa ansiokkaasti muruset lattialta, mikä on varsinkin miesten mielestä erittäin hyödyllinen taito, voi siirtää siivoamista! Nila myös puhdistaa ilmaa, koiran aikana ei viitsi nahistella naapurin kanssa ja on usein tärkeä puheenaihe varsinkin, jos se syystä tai toisesta ei ole hetkeen töissä näyttäytynyt. Asukkaat muistavat sen nimeltä ja kyselevät kuulumisia ja helpotus sen kuntoutumisesta talven leikkauksesta on ollut suuri muillakin kuin minulla. Ja vaikka Nadi ja Pira eivät ole fyysisesti töissä läsnä, muistaa moni koirien määrän ja kyselee myös vanhempien koirien kuulumiset. Osa asukkaista haluaa myös mielellään katsella koirieni kuvia ja videoita, joita puhelimesta löytyy.

Loppupäivästä alkoi pienellä bc:llä jo olla väsy
Päivä oli antoisa ja antoi lisäintoa suunnata kohti varsinaisia tavoitteita tällä saralla eli ponnistelu kohti lisäkoulutusta jatkuu. Päivän lopuksi Nila oli jo aika väsynyt, pitkä päivä samassa tilassa muiden, vieraiden koirien ja ihmisten keskellä vaati veronsa, mutta samalla vahvisti vain käsitystäni siitä, että juuri tuo koira on monilta ominaisuuksiltaan erittäin sopiva tähän työhön. Keskusteluissa tosin nousi moneen kertaan esille, kuinka rankkaa työnteko on koirille henkisesti ja se, että usein olisi erittäin hyvä, jos ohjaajalla olisi kaksi työhön sopivaa koiraa käytössään. Koiran ohjaajalla onkin erittäin suuri vastuu koiransa hyvinvoinnista niin työtilanteissa kuin niiden ulkopuolella. Kaikkien koirien, mutta erityisesti henkisesti välillä erittäin kuormittavaa työtä tekevien koirien tulee päästä elämään lajityypillistä elämää ja purkamaan paineet juuri sille yksilölle sopivalla tavalla. Nilalla tämä tapa on, yllätys yllätys, juokseminen. Mitä kuormittavampi työtuokio on ollut, sitä lujempaa se juoksee. Ilmeisesti vauhti sopivasti tuulettaa päätä ja taas jaksaa! Itse pidän koiralla mukana häkkiä, joka on sille tuttu taukopaikka treeneissä ja Nilan kohdalla myös sairasloman ajalta kotoa, minne se pääsee välillä nukkumaan rauhassa ohjaajien taukotilaan ja jonne voin sen viedä, jos työtilanne ei salli koiran mukana oloa.

Suomessa ollaan vielä hyvin alussa eläinavusteisten toimintatapojen hyödyntämisessä, mutta kiinnostus ja osaaminen kasvaa kaiken aikaa. Toivottavasti saan tulevaisuudessa olla mukana luomassa onnistuneita asiakaskokemuksia ja kouluttautumassa ja oppimassa lisää ja näin tehdä eläinavusteista toimintaa tunnetummaksi ja laajemmin käytetyksi!



torstai 4. toukokuuta 2017

Se tuntuu normaalilta!

Voiko parempaa lausetta kuullakaan koko alkuvuoden sairasloman jälkeen, kuin koko ajan koiraa hoitaneen Katriinan suusta sanat 'se tuntuu ja näyttää just siltä, miltä sen tuossa iässä kuuluukin'. Onnen päivä!! Kuluneet kolme viikkoa Nila on saanut liikkua ensin pienin rajoituksin ja nyt jo ihan normaalisti, pari kertaa on käyty kaverilenkeillä myös reippaampien koirien kanssa, ja siitä huolimatta se tuntuu normaalilta! Me voidaan aloittaa projekti jäävät ja staattiset asennot ja vaikka miten monta muuta, lenkkeillä ja touhuta ilman jatkuvaa koiran kyttäämistä (mitä teen kyllä silti, varmaan koko sen iän). Oli puhetta myös luustokuvista, kuulemma kannattaisi odotella syksyyn kun kroppa on vielä niin kesken. Täytyy yrittää, vaikkei millään malttaisi...!

Nilalla oli oma tyyny mukana valvomassa tilannetta
Myös Pira hoidettiin ja olihan se taas jumissa, lisäksi vielä valeraskauden jäljiltä ihan nesteessä, mutta ei niin pahasti kun pelkäsin. Olin ihan varma, että sillä on jotain isompaa etupäässäkin, mutta kompensaatiota takaa se "vain" oli, ristikkäinen, oikea etujalka reagoi lanneselän ja vasemman takajalan ongelma-alueeseen. Seuraavat päivät sen näyttää, kuinka hyvin se tällä kertaa vastasi lopulta käsittelyyn. Pira on, nesteen kertymisestä huolimatta, ollut nyt viime ajat hyväntuulinen ja leikkisä, mikä on hyvä. Se on saanut aina välillä tehdä pieniä tempputreenejä ja voi kuinka se onkaan onnellinen! Toivotaan, että tämä tilanne säilyisi näin tai ei ainakaan menisi huonommaksi.

Nadi halusi myös, edes ihan vähän
Nadikin oli mukana, oikeasti siksi etten viitsinyt jättää sitä yksin kotiin, mutta omaksta mielestään ehdottomasti hoidon tarpeesta. Se hyvin päättäväisesti parkkeerasi itsenä Piran vuoron jälkeen Katriinan jalkoihin, eikä ollut kuulevinaan mitään "ei ole sinun vuorosi", "väistäpä" saati "ei tänään" kehotuksia. Se tyynesti vaan makasi ja kurkki meitä, että no, sitä hoitoa nyt! Ja saihan se oman pienen käsittelyn sitten, vanhimman etuoikeudella. Eipä sillä mitään kummempaa hoidettavaa olisi ollutkaan, joten hyvä kun tuli tarkistettua samalla. Lihaksensa se on kadottanut, vaikka samat lenkit se liikkuu kuin nuo nuoremmatkin, mutta tempo on vähän erilainen... Täytyy koittaa nyt antaa sille reilusti ruokaa, jos edes jotain saataisiin vielä takaisin. Siihen on välillä vähän hankala suhtautua, kun ikää ei ole kuin 8,5 vuotta, ulkoinen olemus on ihan ikäisensä, mutta rauhallinen temperamentti korostuu entisestään ja vauhti hidastuu, josko se nyt mikään ripeä ole koskaan ollutkaan. Syntymäonnellinen se on edelleen, höppänä ja juuri siksi niin kovin rakas. Jotenkin sitä säikähti ja tajusi tuon ihan oikeasti vanhenevan, kun huomasin lihaksiston muutoksen. Vaikkei lihasten lähtö mikään ihme ole, tuo kun nukkuu tilaisuuden tullen vaikka 23,5h vuorokaudessa...


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Siirin leikkikoulu

Kuten on aina välillä käynyt ilmi, poden kroonista agilityikävää, mutten halua riskeerata Nilan terveyttä kuormittavalla lajilla, vaikka sen ocd kuntoutuksen jälkeen jäisikin oireettomaksi mitä tietenkin todella toivon. Olen pitkin talvea pyöritellyt yhtä vaihtoehtoa mielessäni, mutten oikein vieläkään tiedä mitä tekisin. Vaihtoehto on nimeltään Siiri, vanhempieni 9kk ikäinen jackrussel neiti. Siiri on elänyt kotikoiran elämää, tiedän mitä sen kanssa on tehty eli ei oikein (harrastusnäkökulmasta) mitään, tunnen sen historian ja kuulun Siirin suosikki-ihmisiin. Siirillä on aina nälkä ja riittävästi taistelutahtoa, mikä tosin vaatii hieman työstämistä ollakseen käyttökelpoista. Ja siitä päästäänkin siihen, mitä toistaiseksi olen asian eteen tehnyt. Siirillä alkoi leikkikoulu! Koska Siiri on iskän lellikki, piti sen ensimmäinen leikkitunti tietenkin taltioida!

Siinä hän on, Siiri-sirkuskoira
Kyllähän tuota voisi jahdata!
Kuule yök, tuo on ollut sen pitkäkoiven suussa ja ihan kuolassa! Jotain parempaa kiitos!
Mutta juostaan yhdessä, se on kivaa
Ehkä sittenkin sillä voisi leikkiä

Tää on hyvä, kelpaa! 
Vähän on bc-koon lelut isoja
Ai ruokaa, olisit heti sanonut!!
Ajatuksena agility ja tää palkkaa koiraa sivulle...
Että katsotaan nyt, treenipaikkaa en kesäksi ottanut kun ne olisi menneet Nilan tokon kanssa päällekäin, mutta jos sitä vähän kävisi aina välillä kokeilemassa. Olen kovin skeptinen lainakoirakuvioiden onnistumiseen omalla kohdallani, kun mun rytmi on aika harvan muun rytmi(ttömyys) ja lisäksi olen aika vaativa itselleni kouluttajana enkä halua tehdä vähän sinne päin ainakaan jo heti lähtökohtaisesti, mutta katsotaan tuleeko tästä muuta kuin silloin tällöin vietettyjä hauskoja leikkituokioita Siirin kanssa. Koska hauskaa sen kanssa on, niin iloinen pieni koira! Toisaalta tämä kiehtoo kovasti, Siiri on koirana niin erilainen kuin omani ja varmasti haastaa kouluttajana ihan erilaisissa asioissa. Kiehtoo myös siinä mielessä, että jos ja kun en halua asettaa Siirin kanssa puuhailulle mitään tavoitteita, uskallan ehkä vapautuneemmin kokeilla sen kanssa asioiden tekemistä erilailla kuin olen tottunut ja näin kehittyä itse kouluttajana. Toki olen agilityohjaajana hyvin kokematon ja aloittelija, joten jo sen takia kaikki kokemus vie eteenpäin. Kiinnostavaa, katsotaan mitä tästä seuraa!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kisaikäsen treeniä

Nilalla tuli ikää täyteen tänään 10 kk, joten se olisi lupa virallisiin kokeisiin tokossa. Näin useamman kuukauden treenitauon jälkeen ei tunnu ollenkaan läheiseltä ajatukselta, mutta treenattu ollaan! Kyllä me vielä ehditään, jos ei tänä niin ensi vuonna. Pientä katsausta voisi olla kuitenkin hyvä näin ennen kesää tehdä.

Seuraaminen etenee kivalla asenteella, vähän on ulkona treenatessa joutunut miettimään palkkausta. Lelulla motivaatio ja asenne on parempaa, mutta alkaa herkästi vähän keulimaan. Ruualla pysyy tasaisempana, mutta on aika herkkä häiriöille kun intensiivisyys kärsii. Tasapainoillaan näiden välillä,  ensisijaisesti kuitenkin haluan seuraamisesta tehdä koiralle todella mieleisen liikkeen johon se haluaa päästä, joten tehdään sitä tarkkuutta ja tasaisuutta kun asenne on kunnossa. Paikan kriteeristä olen kuitenkin pyrkinyt olemaan tarkka ja toistaiseksi näyttääkin sen osalta varsin hyvältä. Seuraamista olen vahvistanut käytännössä kokonaan tarjoamisen kautta, mikä on luonut Nilalle oikein mukavan itseluottamuksen tehtävään.

  


Perusasennot toimii sisällä, mutta ulkona niissä on istumisen osalta epävarmuutta. Lisäksi pää tekee hassun kiepsahduksen, mihin täytyisi keksiä jotain. Tässä siis riittää tekemistä, mutta eiköhän se siitä kun nyt päästään oikeasti taas vauhtiin!



Vauhtijuttuja ollaan tehty vasta vähän, pari luoksetuloa joissa ei tullut ääntä ja ruoan pystyi nielemään, jee! Talvellahan luoksetuloissa oli herkästi ääntä sekä ruuasta palkkana kieltäytymistä. Nila jonkin verran tietyissä tilanteissa on taipuvainen lelujen kyttäykseen, joten esimerkiksi luoksetulossa pyrin sen käyttöä harkitsemaan tarkasti. Noudossa ollaan ihan palasina vielä, erikseen on vahvistettu nostoa, esineen tuomista käsitargettiin ja nyt pari kertaa nostoja kauempana ohjaajasta. Tai tarkoitus on ollut palkata nostoista, mutta Nila ei halua pudottaa arvokasta kapulaa matkalle, vaan tuo sen joka tapauksessa jalkoihin. Liittynee neidin tarpeeseen kahmia mahdollisimman monta asiaa suuhun samaan aikaan, miksi tyytyä yhteen?


Tää on täällä näin, mitä tälle kuuluu tehdä?
Lisäksi ollaan vahvistettu kosketusalustaa myös ulkona, jotta saatu siihen vauhtia. Nila ei oo aina ihan varma, että olisiko se sittenkin jotain noudettavaa, joten lähestyminen on usein vähän suuedellä. 

Oliko tää jotain noudettavaa?
No näin sitten!
Asennot ja sitä myöden jäävät ja kaukot on ihan olemattomissa, istumista ja maahanmenoa olen vahvistellut ruualla ja ne periaatteessa on kumpikin olemassa, muttei sellaisina kuin haluaisin. Nilan kroppa on ollut aika kovilla, kun liikuntaa on lisätty ja lihastasapaino ei ole vielä tietenkään kunnossa, niin olen ollut aika arka näissä sitä kauheasti vielä työstämään. Jos ensi viikolla saataisiin kroppa kunnolla auki, niin voisi alkaa enemmän keskittymään tekniikkaan. Nilahan kyllä tiedostaa kroppansa aika hyvin noin nuoreksi, joten eiköhän nämä vielä ala etenemään kun otetaan työnalle.

Tunnari on kivalla mallilla, sitä ollaan jonkin verran tehty pitkin kevättä. Taisin tänne blogiinkin laittaa jo aiemmin videon, mutta tässä uusintana niin tulee samaan kasaan talteen.



Varsinaisia paikalla oloja ei olla tehty, mutta käytän treenien tauottamiseen alustaa, mikä samalla vahvistaa myös paikallaoloja. Ajatus ja kestoa on, täytyy vaan viedä se uuteen pakettiin tiukemmilla kriteereillä asennosta ja liikkumattomuudesta. Tämän kanssa olen tarkoituksella odottanut, että lihaksisto on siinä kunnossa, että paikallaoloista tulee koiralle mukavat ilman turhia kiristyksiä johtuen asennon epämukavuudesta. Palataan tähänkin siis ensi viikolla. 


Ihanan paljon treenattavaa! On vähän ohjaajalla vaikeuksia malttaa, onneksi tämä epäsäännöllinen kolmivuorotyö tuo mukanaan koirille helpompia jaksoja, kun näin yövuorojen välissä ei kovin suuriin ponnistuksiin aina pysty. Hyvä kun lenkille selviää ennen seuraavaa työyötä... Tai tänään tuntuu tältä, voi olla että huomenna ollaan menossa jo hyvää vauhtia öidenkin välissä. Just nyt koirat vaikuttaa oikein tyytyväisiltä vapaapäiväänsä tässä sohvalla kainalossa.