lauantai 31. joulukuuta 2016

6kk pentuelämää ja uusi vuosi!


Kuuden kuukauden iässä Nipsu on nopea. Olen alkanut pohtimaan, onkohan agility sittenkään se meidän juttu... Kauhistuttaa jo valmiiksi! Onneksi tuolle on kehittynyt myös jonkilainen oma harkinta, eikä se aivan aivottomasti enää sinkoile paikasta toiseen. Ainakaan ihan jatkuvasti tai edes joka päivä. Ehkä... Ja agilityyn valmistavalle pentukurssillekin on jo ilmoittauduttu, että se siitä kauhistuksesta.



6kk iässä Nila painaa noin 12 kg ja on melkein Piran korkuinen, eli lähestyy 50cm säkäkorkeutta. Aikuiset koirat ei enää pysy perässä, eivät oikeastaan edes yritä vaan suosiolla oikovat pikkuneiden juoksureiteiltä mutkat suoriksi. Motoriikaltaan Nila on ollut erittäin taitava pienestä asti ja hahmottaa kroppansa hyvin, osaksi varmasti melko tasaisen kasvun ansiosta.






Nila ehti käydä kerran lampailla syksyllä ja innostui hommasta heti. Lampaiden puuttuessa omien koirien kyttäily toimii korvikkeena, niitä ajetaan ja vaanitaan ansiokkaasti päivittäin. Olen antanut toistaiseksi kytätä, kunhan pääsee irti ja pystyy lopettamaan pyydettäessä. Jos tämä alkaa olla hankalaa, täytyy olla tiukempi. Isoja kyttäily ei häiritse, kumpikin sitä välillä myös itse harrastaa. Vähän olen joutunut kyllä vapautustilanteissa nillittämään, Nila pääsee irti aina viimeisenä ja vasta, kun luopuu oikeasti isojen kyttäämisestä.




Treenit etenee hyvin, pikkuhiljaa oon jopa alkanut lisätä sille käskyjä toimintoihin. Alkaa olla niin laaja valikoima erilaisia taitoja, että pakko niitä on nimetä jotta päästään etenemään. Jos treenaa perusasentoa yhtäaikaa vasemmalla, oikealla ja jalkojen välissä, alkaa jossain kohtaa sekä koira että ohjaaja olla vähän pihalla, että mihinkäs nyt pitikään mennä... Vielä, kun sotketaan sekaan jalkojen pujottelu, on soppa aikalailla valmis. Hieman selkeyttää, kun antaa näille nimet niin tietää edes itse mitä on tekemässä... Toki tuolla jotain arkielämän käskyjä on ollut olemassa jo kauan, mutta muita oon kyllä venyttänyt ja venyttänyt.



Tokoilut jatkuvat samalla porukalla myös kevään ja alkuvuodesta päästään aloittelemaan myös agilityyn valmistavat treenit. Rally-tokoakin voisi koittaa ehtiä jossain välissä tehdä vähän enemmän ajatuksella ja lampaille on keväällä päästävä lisää. Kauheasti suunnitelmia kuhisee päässä, toivottavasti päästään niitä myös toteuttamaan. Yksi suuri toive olisi päästä myös jatkossa hyödyntämään Nilaa työssäni, se kun tuntuu soveltuvan asumispalveluapulaiseksi erittäin hyvin ja on ehtinyt muistisairaiden kanssa jo treenailla monia tärkeitä taitoja. Katsotaan, kuinka tämä toive jatkossa tulee toteutumaan, ensimmäiset vuorot myös uudessa paikassa ovat ainakin sujuneet hyvin!



Kuinka paljon voikaan pienestä koirasta tykätä <3
(vielä kun se oppisi sisäsiistiksi ja lopettaisi tavaroiden hajottamisen...)


Tavoitteita vuodelle 2017 en haluaisi kauheasti asettaa, tärkeintä on hyvän yhteisen fiiliksen kehittyminen edelleen. Jos kaikki menee hyvin, voisi olla mahdollista startata rally-tokon ja toko alokasluokissa, mutta katsotaan kuinka käy. Mä kun en halua lähteä kokeisiin kokeilemaan, vaan sinne mennän kun on todennäköistä sieltä saada hyvä tulos, jolloin tilanne on myös koiralle reilu ja mieluummin treenitilannetta helpompi. Aikaahan meillä toivottavasti on vuosia!

Aikuisten koirien tärkein tehtävä on pysyä terveinä ja elää arkea ilman ongelmia tai suurempia rajoitteita. Piran kanssa olen taas rally-tokoa pyöritellyt mielessä, mutta katsotaan mitä mieltä sen kroppa asiasta on.




torstai 22. joulukuuta 2016

Pentujen pikkujoulut

Kujelot (KuloxKuje=Kujelo) viettivät pikkujouluja toissa sunnuntaina Lempäälässä Your Dog -hallissa hyvän ruuan, seuran ja vähän treenienkin merkeissä. Pakko heti alkuun todeta, että meillä on kyllä hyvä porukka ja loistava kasvattaja! Reilusti yli puolet varatusta halliajasta meni siihen, että istuttiin ringissä lattialla keskustelemassa koiristamme, niin hyvistä kuin niistä huonommistakin puolista. Sisaruksia oli paikalla 7/9 ja hauskasti niistä löytyy samoja piirteitä, mutta kaikki ovat silti selkeästi omia persooniaan. Kaikkiaan vaikuttavat oikein mukavilta harrastuskoirien aluilta!

Vasemmalta oikealle Rover, Love, Tina, Nila, emä Kulo, Metka, Popa ja Maili

Treenivuorolla Nilan kanssa tehtiin ensin hieman kahden lelun leikkiä, kun irrottaminen on ollut vähän hankalaa ajoittain. Nyt ei ongelmaa, leikittiin sillä mikä oli osoitettu ja vaihdettiin nopeasti. Myös käsitargetit lelupalkalla onnistuivat hyvin, vaikka niissäkin oli tuossa aiemmin hieman jumittamista. Kokeiltiin sitten pari toistoa ruutua niin, että sinne vietiin lelu koiran nähden ja päästettiin pentu juoksemaan lelulle. Ajatuksena saada irtoamiseen ensimmäisenä asennetta ja vauhtia. Vaikeassa häiriössä pari ensimmäistä toistoa meni ok, mutta vauhtia ja asennetta olisi saanut olla enemmän. Kolmas toisto olikin sitten jo niin hyvä, että jätettiin siihen. Täysiä, suoraan leluun.



Muiden treenatessa tein sivussa vielä muutamat perusasennot, jotka alkavat sujua mukavasti jo muuallakin kuin kotona. Tosi kivasti malttoi kyllä pentu keskittyä, vaikka melko pienessä hallissa oli porukkaa ja koiria vaikka kuinka paljon! Nila on melko vilkas ja näkee kaiken, mutta samalla fokuksen ollessa oikeassa asiassa erittäin keskittymiskykyinen. Häiriötreeniä siis tarvitaan paljon, mutta se myös tuottaa tulosta melko nopeasti. Palkitsevaa myös koiran ohjaajalle!

Kaikki kuvat © Katri Mure

perjantai 16. joulukuuta 2016

Nila rrrrakastaa Nadia

Niin hassu kaksikko, että pakko jakaa tämän päivän kuvat 💜

Nadi tykkää Nilasta

Nipsu taas rakastaa Nadi
Valtavalla antaumuksella ja monen monta kertaa päivässä 
Nadista välillä vähän vähempikin riittäisi, mutta kärsivällisesti se pentua leikittää
Piraakin leikityttää, tosin sen ehdoilla ja silloin kun sille sopii
Vielä muutama Nila, jolla melkein 6kk iässä on on kaksi tapaa liikkua:

Juosten!

Tai vaanien...
Passikuva 💗


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kolme koirapersoonaa


Tänään oli koirille aika Terveysklinikka Rytmiin Katriinan taitaviin käsiin. Menomatkaan mahtui muutama muuttuja alkaen siitä, että mun auto on rikki ja mies oli töissä omallaan, joten lainasin isältäni autoa. Tämän takia me käveltiin isäni työpaikalle, jotta sain auton kun hän meni iltavuoroon töihin. Jostain käsittämättömästä syystä lähdin kotoa melkein tuntia liian aikaisin, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen me käveltiinkin pidemmälle ja oltiin silti hyvin ajoissa. Niin ajoissa, että ehdin seurailla koirieni suhtautumista toimettomana (hihnassa) odotteluun hyvän tovin. Kolmikkoa tunteville tämä ei ole vaikea, mutta nyt seuraa koirien tunnistustehtävä käyttäytymisen perusteella:

Koira numero 1 katselee hetken ympärilleen, sen jälkeen jaksaa toisen hetken katsella tulosuuntaan autoja toiveikkaana, sen jälkeen se keskittyy kitisemään ja vinkumaan ja näyttämään marttyyrilta, kun tällä tavalla joutuu odottamaan. Vinkumisen lomassa se kuitenkin katselee autoja, jos sieltä vaikka tulisikin joku tuttu. Tai edes joku. Tai jotain.

Koira numero 2 istuu alas ja tuumailee. Ja tuumailee lisää tai ainakin tuijottaa tyhjyyteen. Aikansa ihmeteltyään se hyppää minua vasten ja tuijottelee lisää, että joko sä kohta kerrot mitä me tässä tehdään? Ja kun en kerro, se jatkaa rauhassa istuskelua ja ihmettelyä.

Koira numero 3 kartoittaa ympäristönsä koko hihnan antamalta alueelta. Se katselee aikansa, minkä jälkeen se kaivelee hetken maata, maistelee heinänkorsia ja syö lunta. Puuhailee omiaan, kun kerran mitään ohjattua tekemistä ei ole saatavilla. Lopulta se kyllästyy puuhiinsa ja aloittaa sinnikkään painostuksen koirien numero 1 ja 2 suuntaan, jolloin lopputuloksena on tämä:



Ei kovin vaikea pähkinä, mutta säästetään nyt paljastus loppuun.


Katriinalla käynnit on aina vähän arvoitus, Piran kunto vaihtelee ja on nyt viimeiset pari kertaa ollut harmillisen huono. Nadi taas käyttää itseään melko kyseenalaisesti esimerkiksi leikkiessä hyppäämällä täydestä vauhdista selälleen, joten sen ranka on jo vuosia vaatinut pari kertaa vuodessa oikaisun. Välillä se on tosi jumissa ja välillä vähemmän, omalla tavallaan herkkänä koirana se reagoi kropallaan moniin muutoksiin. Nipsu nyt on mukana vain totuttelemassa, mutta pääsee se yleensä pikaisesti läpikäytäväksi, onneksi siitä ei mitään ihmeellistä ole toistaiseksi löytynyt.

Nadi saa aina mukana ollessaan olla ensimmäisenä vuorossa, koska se on niin liikuttavan onnellinen päästessään hoidettavaksi. Niin tänäänkin, se ei oikein tiennyt miten päin olisi ja kumpaa meistä mielistelisi enemmän. Se nauttii hoidettavana olemisesta täysillä, eikä kaikeksi onneksi (ja mun yllätykseksi) ollut juurikaan jumissa!


Sitten Pira, joka oli kyllä jumissa, mutta eri puolelta kuin moneen vuoteen pahemmin, eikä sieltäkään niin pahasti kuin valitettavan usein. Nyt oli jumia myös etupäässä enemmän, mitä vähän epäilinkin kun se kalvoi tassujaan useampana iltana. Pira myös nukahti kesken hoidon, mikä on todella erikoista! Hänen Korkeutensa kun yleensä kyllä kertoo missä on kipeää ja missä jotain muita tuntemuksia. Mutta nyt se nukkui, vaikka hoidettiin sitä eniten jumissa ollutta niskaa ja etupäätä. Siitä ei kyllä koskaan voi tietää mitä tuleman pitää. Onneksi pitkästä aikaa oli suunta parempaan.


Katriinan käsiin on ruuhkaa, eikä syyttä! On todella onni, että on luottoihminen koiria huoltamaan.


Pääsi se Nilakin lopuksi tsekattavaksi. Hienosti se jo osaa rentoutua, vaikka pari kertaa on vasta ollut mukana. Toki se osaa myös pyrkiä syliin kaikissa mahdollisissa väleissä ja kokeilla, jos vaikka nyt jo olisi sen vuoro. Koska pienet ja söpöt voi, ainakin omasta mielestään ihan mitä vaan!


Niin ja se arvoitus, koira nro1 on tietenkin Pira, nro2 Nadi ja nro3 Nila. Onneksi keskenään niin erilaisia, jokainen omalla tavallaan äärimmäisen rakastettavia ja toimivat laumana hyvin yhteen.

Loppuun vielä Nilasta luonnekuva, ei koskaan voi tehdä asioita helpoimmalla vaan pitää keksiä jotain haastetta keholle ja mielelle! Se on niin hassu pentu <3

Ihan tota lelua mä tässä vaan, mitä ihmettelet? -Nipsu 5,5kk







tiistai 6. joulukuuta 2016

Vauhdikas viikonloppu

Meillä oli Nilan kanssa melko kiireinen viikonloppu, oltiin menossa aamusta iltaan. Tai oikeastaan aloitettiin meneminen jo torstaista, kun kauhealla kiirellä töistä suoraan lähdettiin treeneihin. Kas kummaa, ajatuksen ihan muualla ohjaajalla ja hieman vilkas ja päivän kotona ollut pentu, niin treeneistähän ei sitten meinannut tulla mitään. Keskittyminen erittäin hankalaa kun pitäisi päästä hillumaan sinne ja tänne ja ainiin meillä oli se joku temppukin tässä ja hiphei maailma! Ja ohjaajalla surisee päässä työjutut ja väsymys ja siinä sitten vaan katselee, että no niin, mitähän sitten. Saatiin me muutama perusasento aikaiseksi ja pari pätkää seuraamisen alkuakin, mutta eipä ole hetkeen taas ihan noin hankalaa ollut.

Onneksi perjantaina päästiin heti tekemään lisää ja kas kummaa, ohjaaja paremmassa vireessä niin alkoi pennullakin olla ajatukset hommissa. Oltiin pennulle uudessa hallissa ja treenattiin rally-toko radan keskellä, mutta nämä nyt ei Nipsua häirinneet. Eivätkä häirinneet samaan aikaan kentällä olleet Nilalle ennestään vieraat koiratkaan! On se vaan mainio ipana <3

Lauantai alkoikin sitten ajoissa, kello soi 6.00, jotta ehdin koetoimitsijaksi Tampereelle 7:30. Flunssainen mies kehotti ottamaan pennun mukaan (hieman ihmettelen, että miksi ihmeessä ;) ), joten häkki matkaan ja menoksi. Siinä se päivä vierähti toimitsijapöydän takana istuessa ja pennun katsellessa lämmittelyaluetta ja osittain kehääkin. Hienosti se malttoi, aluksi hieman ärsytti sellainen häkissä oleilu kun muut sai tehdä, mutta pääasiassa Nila seuraili tilannetta hyvin rauhallisena mutta intensiivisesti koko päivän. Kokeen jälkeen se jaksoi treenata vielä hienosti ja keskittyi tosi hyvin, saatiin hyvät häiriötreenit kun hallissa alettiin valmistautua illan pikkujoulunäytökseen ja testailtiin musiikkilaitteita. Ja oli illan kotona jopa rauhallinen.

Sunnuntaina oli taas kello soimassa vapaan viikonlopun kunniaksi ihan liian aikaisin, kun alkoi odotettu reissu kohti Elimäkeä ja Tendance -belgien päivää. Pira jäi kotiin, koska tiukkiksena se ei ole parhaimmillaan tämmöisissä tapaamisessa, enkä halua sen jäävän yhdenkään koiran jalkoihin kipeän selkänsä kanssa. Aamulla klo 8 oltiin siis valmiina lähtöön Nadin ja Nilan kanssa, kun Sara ja Gabby (Nadin pentu) nappasivat meidät kyytiin.

Nilan mielestä oli erittäin kiinnostavaa matkustaa kerrankin niin, että näki maisemat. Valitettavasti tylsä omistaja kyllä kehotti takaisin koiraverkon turvallisemmalle puolelle... Hyvässä seurassa pidempikin matka taittuu joutuisasti koirajuttuja höpistessä, joten perille päästiin yhdessä hujauksessa ja aivan aikataulussa klo 11. Ja siitä se päivä varsinaisesti vasta alkoikin, ihana nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa! Yhdessä päivässä ei vaan millään ehdi kaikkien kanssa vaihtaa ihan kaikkia kuulumisia, mutta paljon onneksi kuitenkin. Pentu solahti belgijengiin ongelmitta, on se vaan mainio! Jakoi huomiotaan tasapuolisesti kaikille paikalla olleille ja pyrki hyvin sinnikkäästi myös niiden suosioon, joita ei pentu niin kauheasti olisi kiinnostanut. Onneksi löytyi myös painiseuraa, niin ei mennyt pelkästään aikuisten piinaamiseksi. 


Nadillakin oli ihanaa, sillä oli selvästi ollut Hannaa ikävä, kun piti moneen kertaan käydä pussailemassa ja kiipeilemässä syliin. Tosin illalla sille selvästi tuli myös huoli, että pitääkö sitä nyt jäädäkin tänne ja mun jokaista liikettä piti tarkkailla sekä olla ensimmäisenä ovella jonottamassa. Että juu kiva käydä, mutta kyllä kotiin on päästävä! Se on niin symppis hömppä ettei sitä meinaa aina oikein kestää. Kuvia tuli räpsittyä peltolenkillä melkoinen määrä, tässä joitakin maistiaisia. Mukana menossa monta mustaa, pari bc:tä ja mali ja kultsu, kaikki sulassa sovussa. Tai pari pikku pöhinää aluksi, mutta muuten porukassa ulkoilu ja sisällä olokin onnistui todella hyvin!









Valtavat kiitokset kaikille osallisille, oli huippu viikonloppu! Maanantai meni jopa Nilalla lepäillessä, tänään onkin sitten ollut virtaa enemmän kuin riittävästi...

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kun koskaan ei saa tehdä tarpeeksi!



Tiedättekö sen tuskan? Kaikki muut saa ja itse joutuu aina vaan odottamaan! Tai ainakin hetken joutuu odottamaan, kuulemma 5kk ikäinen pentu ei pysty eikä jaksa keskittyä mitään tunti kerralla. Erikoisia käsityksiä noilla ihmisillä!
T: Nila


Ne erikoiset ihmiset pohtii lähinnä, että koska noi hampaat olis vaihtuneet kaikki... Alkaa olla joka paikka veressä. Onneks mennään jo takahampaissa, ehkä ne kohta jo olis kaikki vaihtuneet!


torstai 1. joulukuuta 2016

Kahdeksan mustaa vuotta

1.12, joulukuun ensimmäinen, Nadin syntymäpäivä!

Ihan just se oli näin


Ja nyt jo veteraani-iässä, ei voi olla totta!

Yhtä kauniina,


ja yhtä hömelönä kuin aina <3

Ainutlaatuinen, ihastuttava ja vihastuttava mun musta varjo jolle pääasit elämässä ovat nukkuminen, mun kanssa samalla neliöllä oleminen ja juokseminen. Toivottavasti edessä on vielä useita yhteisiä vuosia, vaikka nyt jo tuntuu, ettei kuulo ole entisellään ja näköäkin ajoittain epäilen. Toki on myös mahdollista, että kuulo on muuttunut vain entistä valikoivammaksi ja hämärässä asiat näyttävät muuten vaan epäilyttävämmiltä, vaikea sanoa. Pääasia on, että toistaiseksi olemassa olevilla pärjäilee arjessa hyvin!