Uimamaisteri 11kk

Mielessä pyörii monta aihetta joihin voisi tarttua, mutta taas yhden kuukauden vanhenemisen kunniaksi puhutaan vähän uimisesta. Tosin Nilan mielestä uimisesta ei voi puhua vain vähän, vaan paljon, enemmän ja loputtomasti. Ulkona sataa vettä ja on kylmä vaikka huomenna on toukokuun viimeinen päivä, joten aluksi muutama aurinkoinen kuva.

Pärskeitä ja hyppyjä

Kuten todettu, uiminen herättää suuria tunteita. Uinti nostaa kierroksia, aiheuttaa kyttäämistä ja on ilmeisesti myös vähän jännää ainakin uusilla rannoilla ensimmäisellä kerralla. Lisäksi luonnon vesissä on aallokkoa ja virtauksia, mitkä tuovat oman lisänsä altaassa uimaan opiskelleelle koiralle. Kaiken tuon seurauksena se on myös erittäin palkitsevaa ja koukuttavaa.

Olenkin pyrkinyt heti alusta asti viemään uimisen luvanvaraiseksi, uimaan mennään ainoastaan luvalla. Ollaan todella paljon viime aikoina työstetty erinäisistä asioista luopumista ja nopeasti Nila tässäkin yhteydessä on todennut, että nopeammin tulee vapautus veteen kun ensin keskittyy. Vaikeaa on tehdä mitään kovin rauhallista tai olla pitkään selkä kohti rantaa, kun taas seuraaminen ja stopit sujuvat jo hyvin. Paljon teen myös niin, että vapautan (kehottamatta veteen), koiran syöksyessä kohti rantaa kutsun takaisin ja palkkaan leluun tai uudella vapautuksella kohti vettä. Tämä on Nilasta kiva peli ja todella helpottanut myös vedestä poistumisia, koskaan kun ei tiedä milloin saakin mennä takaisin. Tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen palkitsevalta opettaa sille tälläisiä juttuja. Vaikka joutuu vähän "nillittämään", tuntuu teini nauttivan kun sen osaamista haastaa sopivasti ja laittaa sen ajoittain tekemään töitä siellä osaamisen rajoilla.

Välillä jo luotan siihen valtavasti ja sen kanssa on vaan niin  hienoa oppia uutta. Ja sitten se jossain toisessa tilanteessa on ihan kakara ja teini ja suu auki, kieli poskella tuijottaa että 'häh, emmää kyllä nyt yhtään ymmärrä enkä pysty kykene tollaseen', ettei nyt liian positiiviseksi mene. Tuntuu olevan kahdenlaista kiihtymystä, uiminen kiihdyttää kuin palkka, jolloin toiminta koiralla pysyy suunnitelmallisena ja motivaatio on todella korkealla. Toinen vaihtoehto on sellainen 'kyllä mä tiiä enkä oikeestaan tarvis sua ollenkaan' kierrosten nousu, jolloin voi tehdä ja sählätä menemään kun on niin paljon fiksumpi kuin ihmiset. Tästä pitäisi kai kuitenkin olla aika tyytyväinen, melkein nauratti kun luin Sporttirakin pentuartikkelia, erityisesti viimeinen kappale otsikolla Teinibesserwisser osui ja upposi, tosin matkaa on edessä valtavasti ennen sitä lopullista uppoamista.

Uiminen itsessään sujuu hyvällä tekniikalla ja järkevästi

Tää on hyvä, jään tänne!

Rannallakin on kivaa!

Kun yhden tarvitsee taustalla varastaa koko kuva, klik isommaksi!

Nadille kuuluu hyvää, se lähtee tänä vuonna belgien erikoisnäyttelyyn pyörähtämään ensimmäistä kertaa veteraanikehässä! Jossain kohtaa se suuntaa myös hammaskiven poistoon ensimmäistä kertaa elämässään. Silmät ovat mielestäni hieman samentuneet, ne on kyllä peilattu alle 1,5 v sitten ilman mitään löydöksiä, mutta sen verran itseä häiritsee että todennäköisesti ne kurkataan myös sopivassa kohtaa eli varmaan samalla kun Nilan silmät peilataan. Oma höppänä itsensä se on, keskittyy suurimmaksi osaksi elämän tärkeimpiin asioihin eli syömiseen ja nukkumiseen.

 Pira ansaitsisi oman postauksen, mutta jos nyt sen verran sen tilanteesta, että taas on hankalampi vaihe menossa. Tai ei ollut ennen kuin olin tyhmä ja annoin sen uida. Yksi uintireissu veti koko kropan turvoksiin ja jumiin ja aiheutti viikon levon. Vaikka minä tiesin, mitä uiminen sille saattaa tehdä, tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta. Nyt vointi on jo vähän parempi, mutta uimiset oli kyllä tässä. Omantunnontuskat ei... Tulevaisuus Piran osalta pelottaa ja ahdistaa, mutta päivä kerrallaan. Voi kun se olisi luonteeltaan edes vähän vähemmän kiihkeä ja näyttäisi vointinsa edes vähän helpommin. Voi kun sen voisi taikoa ehjäksi.

Pira kaunistautui uinnin jälkeen

Ja jostain syystä pääsi vielä uudelleen uimaan

Eläinavusteinen interventio

Ohimennen olen pariin kertaan maininnut, kuinka Nila aina ajoittain on minulla mukana töissä kehitysvammaisten asumisyksikössä ja kuinka haluaisin opiskella aihetta lisää. Tähän asti olen kerännyt kokemusta lähinnä olemalla jäsenenä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:ssä, etsimällä tietoa netistä ja kirjoista sekä opiskelemalla ja toteamalla hyötyjä käytännön työssä ensin muistisairaiden ja nyt kehitysvammaisten parissa, mutta nyt on vihdoin ensimmäinen askel kohti tavoitteita otettu ihan konkreettisesti! Osallistuimme Nilan kanssa viime lauantaina Voimatassun järjestämään Eläinavusteinen interventio -päivään, jonka aikana käytiin läpi pikakatsaus eläinavusteiseen toimintaan Suomessa, sen teoriataustaan ja eri toimijoihin sekä tutustuttiin käytännössä Voimatassun Eevan kirjoittaman, saman nimisen kirjan käytännön harjoituksiin. Lisäksi kerrankin oli mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja ideoita muiden saman aiheen piirissä työskentelevien, hajallaan pitkin Suomea aika yksin töitä tekevien ihmisten kanssa.

Kirjan kansi

Osallistujat olivat ympäri Suomea ja olikin erittäin kiinnostavaa kuunnella, miten erilaisissa ympäristöissä (pääasiassa) koiria hyödynnetään ja kuinka isoja hyötyjä niiden kanssa työskentelyllä on saatu aikaan. Omat ajatukseni ja huomioni käytännöstä saivat vahvistusta ja mukavasti tuli myös uusia ajatuksia sulateltavaksi. Isoimpana asiana huomasin jälleen kerran ajatelleeni monta asiaa liian vaikeasti ja itseasiassa jo toteuttaneeni monia juttuja ja nekin, mitä en ole vielä käytännön työssä hyödyntänyt, olivat lähes kaikki taitoja, mitkä Nila jo osasi. Lopulta temput ovat kuitenkin vain pieni osa eläinavusteisuutta, isoin apu ja hyöty on usein eläimen läsnäololla, ne toimivat keskusteluyhteyden avaajina tai tilanteiden jännitteiden purkajina, tunteiden sanoittajina tai helppoina kohteina koskettaa. Eläimet kannustavat lähtemään ulos ja tuovat uusissa tilanteissa tukea ja turvaa sekä luovat suhdetta myös eläimen ohjaajan ja asiakkaan välille. Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, kuinka iso asia voi olla koiran ulkoiluttaminen ihmiselle, joka saattaa tuntea suurta epävarmuutta ylipäänsä ulkonaliikkumisessa tai kokee itsensä huonommaksi jonkin erityispiirteensä vuoksi tai kuinka paljon suurempi motivaatio on kiinnittää koiran pannan solki tai lukko kuin vaikkapa oma vyö. Näissä arjen pienissä asioissa piilee kuitenkin valtavia voimavaroja hyödynnettäväksi.

Nila kuunteli osan luennosta sylistä, oli niin mielenkiintoista!

Päivän aikana tutustuimme erilaisiin välineisiin ja taitoihin, mitä eläinavusteisesti voi työssä hyödyntää. Aina eläimen ei tarvitse olla edes fyysisesti läsnä tilanteissa, vaan voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia eläinten kuvia osana toimintatuokioita, käyttää tuttua koiraa esimerkkinä kerronnassa tai pelata muistipeliä erirotuisten koirien kuvilla. Eevan kirjan johdannon kaksi ensimmäistä kappaletta tiivistävät eläinavusteisuuden hyvin, joten lainaan ne tähän:

"Eläinavusteinen interventiolla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan ja käyttäytymiseen. Keskeisenä tavoitteena interventiossa on aikaansaada myönteisiä vaikutuksia, jotka edesauttavat lopulta asiakkaan terveydentilaa. Työskentelymuodon yhtenä keskeisenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna hyödynnetään eläintä.

Eläinavusteinen työskentely on suunnitelmallista, tavoitteellista ja dokumentoitua sosiaali- terveys- ja kasvatusalan ammattilaisen toteuttamaa työtä, jossa hyödynnetään työn yhtenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna eläintä. Harjoituksia voi toteuttaa joko eläimen läsnä ollessa tai nivoa aihetta muulla tavoin eläinteeman ympärille"

Lähde: Eeva Kahilaniemi, Eläinavusteinen interventio

Erilaista välineistöä, mitä käyttää apuna

Omassa työssäni koira on paljon ihan vain läsnä arjessa, se aiheuttaa spontaaneja tilanteita, joita ei pysty ennustamaan ja näin tuo mukanaan paljon naurua ja hyvää mieltä. Se myös ulkoiluttaa asukkaita, jaksaa kuunnella salaisuuksia ja siivoaa ansiokkaasti muruset lattialta, mikä on varsinkin miesten mielestä erittäin hyödyllinen taito, voi siirtää siivoamista! Nila myös puhdistaa ilmaa, koiran aikana ei viitsi nahistella naapurin kanssa ja on usein tärkeä puheenaihe varsinkin, jos se syystä tai toisesta ei ole hetkeen töissä näyttäytynyt. Asukkaat muistavat sen nimeltä ja kyselevät kuulumisia ja helpotus sen kuntoutumisesta talven leikkauksesta on ollut suuri muillakin kuin minulla. Ja vaikka Nadi ja Pira eivät ole fyysisesti töissä läsnä, muistaa moni koirien määrän ja kyselee myös vanhempien koirien kuulumiset. Osa asukkaista haluaa myös mielellään katsella koirieni kuvia ja videoita, joita puhelimesta löytyy.

Loppupäivästä alkoi pienellä bc:llä jo olla väsy

Päivä oli antoisa ja antoi lisäintoa suunnata kohti varsinaisia tavoitteita tällä saralla eli ponnistelu kohti lisäkoulutusta jatkuu. Päivän lopuksi Nila oli jo aika väsynyt, pitkä päivä samassa tilassa muiden, vieraiden koirien ja ihmisten keskellä vaati veronsa, mutta samalla vahvisti vain käsitystäni siitä, että juuri tuo koira on monilta ominaisuuksiltaan erittäin sopiva tähän työhön. Keskusteluissa tosin nousi moneen kertaan esille, kuinka rankkaa työnteko on koirille henkisesti ja se, että usein olisi erittäin hyvä, jos ohjaajalla olisi kaksi työhön sopivaa koiraa käytössään. Koiran ohjaajalla onkin erittäin suuri vastuu koiransa hyvinvoinnista niin työtilanteissa kuin niiden ulkopuolella. Kaikkien koirien, mutta erityisesti henkisesti välillä erittäin kuormittavaa työtä tekevien koirien tulee päästä elämään lajityypillistä elämää ja purkamaan paineet juuri sille yksilölle sopivalla tavalla. Nilalla tämä tapa on, yllätys yllätys, juokseminen. Mitä kuormittavampi työtuokio on ollut, sitä lujempaa se juoksee. Ilmeisesti vauhti sopivasti tuulettaa päätä ja taas jaksaa! Itse pidän koiralla mukana häkkiä, joka on sille tuttu taukopaikka treeneissä ja Nilan kohdalla myös sairasloman ajalta kotoa, minne se pääsee välillä nukkumaan rauhassa ohjaajien taukotilaan ja jonne voin sen viedä, jos työtilanne ei salli koiran mukana oloa.

Suomessa ollaan vielä hyvin alussa eläinavusteisten toimintatapojen hyödyntämisessä, mutta kiinnostus ja osaaminen kasvaa kaiken aikaa. Toivottavasti saan tulevaisuudessa olla mukana luomassa onnistuneita asiakaskokemuksia ja kouluttautumassa ja oppimassa lisää ja näin tehdä eläinavusteista toimintaa tunnetummaksi ja laajemmin käytetyksi!

Se tuntuu normaalilta!

Voiko parempaa lausetta kuullakaan koko alkuvuoden sairasloman jälkeen, kuin koko ajan koiraa hoitaneen Katriinan suusta sanat 'se tuntuu ja näyttää just siltä, miltä sen tuossa iässä kuuluukin'. Onnen päivä!! Kuluneet kolme viikkoa Nila on saanut liikkua ensin pienin rajoituksin ja nyt jo ihan normaalisti, pari kertaa on käyty kaverilenkeillä myös reippaampien koirien kanssa, ja siitä huolimatta se tuntuu normaalilta! Me voidaan aloittaa projekti jäävät ja staattiset asennot ja vaikka miten monta muuta, lenkkeillä ja touhuta ilman jatkuvaa koiran kyttäämistä (mitä teen kyllä silti, varmaan koko sen iän). Oli puhetta myös luustokuvista, kuulemma kannattaisi odotella syksyyn kun kroppa on vielä niin kesken. Täytyy yrittää, vaikkei millään malttaisi...!

Nilalla oli oma tyyny mukana valvomassa tilannetta

Myös Pira hoidettiin ja olihan se taas jumissa, lisäksi vielä valeraskauden jäljiltä ihan nesteessä, mutta ei niin pahasti kun pelkäsin. Olin ihan varma, että sillä on jotain isompaa etupäässäkin, mutta kompensaatiota takaa se "vain" oli, ristikkäinen, oikea etujalka reagoi lanneselän ja vasemman takajalan ongelma-alueeseen. Seuraavat päivät sen näyttää, kuinka hyvin se tällä kertaa vastasi lopulta käsittelyyn. Pira on, nesteen kertymisestä huolimatta, ollut nyt viime ajat hyväntuulinen ja leikkisä, mikä on hyvä. Se on saanut aina välillä tehdä pieniä tempputreenejä ja voi kuinka se onkaan onnellinen! Toivotaan, että tämä tilanne säilyisi näin tai ei ainakaan menisi huonommaksi.

Nadi halusi myös, edes ihan vähän

Nadikin oli mukana, oikeasti siksi etten viitsinyt jättää sitä yksin kotiin, mutta omaksta mielestään ehdottomasti hoidon tarpeesta. Se hyvin päättäväisesti parkkeerasi itsenä Piran vuoron jälkeen Katriinan jalkoihin, eikä ollut kuulevinaan mitään "ei ole sinun vuorosi", "väistäpä" saati "ei tänään" kehotuksia. Se tyynesti vaan makasi ja kurkki meitä, että no, sitä hoitoa nyt! Ja saihan se oman pienen käsittelyn sitten, vanhimman etuoikeudella. Eipä sillä mitään kummempaa hoidettavaa olisi ollutkaan, joten hyvä kun tuli tarkistettua samalla. Lihaksensa se on kadottanut, vaikka samat lenkit se liikkuu kuin nuo nuoremmatkin, mutta tempo on vähän erilainen... Täytyy koittaa nyt antaa sille reilusti ruokaa, jos edes jotain saataisiin vielä takaisin. Siihen on välillä vähän hankala suhtautua, kun ikää ei ole kuin 8,5 vuotta, ulkoinen olemus on ihan ikäisensä, mutta rauhallinen temperamentti korostuu entisestään ja vauhti hidastuu, josko se nyt mikään ripeä ole koskaan ollutkaan. Syntymäonnellinen se on edelleen, höppänä ja juuri siksi niin kovin rakas. Jotenkin sitä säikähti ja tajusi tuon ihan oikeasti vanhenevan, kun huomasin lihaksiston muutoksen. Vaikkei lihasten lähtö mikään ihme ole, tuo kun nukkuu tilaisuuden tullen vaikka 23,5h vuorokaudessa...