Uimamaisteri 11kk

Mielessä pyörii monta aihetta joihin voisi tarttua, mutta taas yhden kuukauden vanhenemisen kunniaksi puhutaan vähän uimisesta. Tosin Nilan mielestä uimisesta ei voi puhua vain vähän, vaan paljon, enemmän ja loputtomasti. Ulkona sataa vettä ja on kylmä vaikka huomenna on toukokuun viimeinen päivä, joten aluksi muutama aurinkoinen kuva.

Pärskeitä ja hyppyjä

Kuten todettu, uiminen herättää suuria tunteita. Uinti nostaa kierroksia, aiheuttaa kyttäämistä ja on ilmeisesti myös vähän jännää ainakin uusilla rannoilla ensimmäisellä kerralla. Lisäksi luonnon vesissä on aallokkoa ja virtauksia, mitkä tuovat oman lisänsä altaassa uimaan opiskelleelle koiralle. Kaiken tuon seurauksena se on myös erittäin palkitsevaa ja koukuttavaa.

Olenkin pyrkinyt heti alusta asti viemään uimisen luvanvaraiseksi, uimaan mennään ainoastaan luvalla. Ollaan todella paljon viime aikoina työstetty erinäisistä asioista luopumista ja nopeasti Nila tässäkin yhteydessä on todennut, että nopeammin tulee vapautus veteen kun ensin keskittyy. Vaikeaa on tehdä mitään kovin rauhallista tai olla pitkään selkä kohti rantaa, kun taas seuraaminen ja stopit sujuvat jo hyvin. Paljon teen myös niin, että vapautan (kehottamatta veteen), koiran syöksyessä kohti rantaa kutsun takaisin ja palkkaan leluun tai uudella vapautuksella kohti vettä. Tämä on Nilasta kiva peli ja todella helpottanut myös vedestä poistumisia, koskaan kun ei tiedä milloin saakin mennä takaisin. Tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen palkitsevalta opettaa sille tälläisiä juttuja. Vaikka joutuu vähän "nillittämään", tuntuu teini nauttivan kun sen osaamista haastaa sopivasti ja laittaa sen ajoittain tekemään töitä siellä osaamisen rajoilla.

Välillä jo luotan siihen valtavasti ja sen kanssa on vaan niin  hienoa oppia uutta. Ja sitten se jossain toisessa tilanteessa on ihan kakara ja teini ja suu auki, kieli poskella tuijottaa että 'häh, emmää kyllä nyt yhtään ymmärrä enkä pysty kykene tollaseen', ettei nyt liian positiiviseksi mene. Tuntuu olevan kahdenlaista kiihtymystä, uiminen kiihdyttää kuin palkka, jolloin toiminta koiralla pysyy suunnitelmallisena ja motivaatio on todella korkealla. Toinen vaihtoehto on sellainen 'kyllä mä tiiä enkä oikeestaan tarvis sua ollenkaan' kierrosten nousu, jolloin voi tehdä ja sählätä menemään kun on niin paljon fiksumpi kuin ihmiset. Tästä pitäisi kai kuitenkin olla aika tyytyväinen, melkein nauratti kun luin Sporttirakin pentuartikkelia, erityisesti viimeinen kappale otsikolla Teinibesserwisser osui ja upposi, tosin matkaa on edessä valtavasti ennen sitä lopullista uppoamista.

Uiminen itsessään sujuu hyvällä tekniikalla ja järkevästi

Tää on hyvä, jään tänne!

Rannallakin on kivaa!

Kun yhden tarvitsee taustalla varastaa koko kuva, klik isommaksi!

Nadille kuuluu hyvää, se lähtee tänä vuonna belgien erikoisnäyttelyyn pyörähtämään ensimmäistä kertaa veteraanikehässä! Jossain kohtaa se suuntaa myös hammaskiven poistoon ensimmäistä kertaa elämässään. Silmät ovat mielestäni hieman samentuneet, ne on kyllä peilattu alle 1,5 v sitten ilman mitään löydöksiä, mutta sen verran itseä häiritsee että todennäköisesti ne kurkataan myös sopivassa kohtaa eli varmaan samalla kun Nilan silmät peilataan. Oma höppänä itsensä se on, keskittyy suurimmaksi osaksi elämän tärkeimpiin asioihin eli syömiseen ja nukkumiseen.

 Pira ansaitsisi oman postauksen, mutta jos nyt sen verran sen tilanteesta, että taas on hankalampi vaihe menossa. Tai ei ollut ennen kuin olin tyhmä ja annoin sen uida. Yksi uintireissu veti koko kropan turvoksiin ja jumiin ja aiheutti viikon levon. Vaikka minä tiesin, mitä uiminen sille saattaa tehdä, tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta. Nyt vointi on jo vähän parempi, mutta uimiset oli kyllä tässä. Omantunnontuskat ei... Tulevaisuus Piran osalta pelottaa ja ahdistaa, mutta päivä kerrallaan. Voi kun se olisi luonteeltaan edes vähän vähemmän kiihkeä ja näyttäisi vointinsa edes vähän helpommin. Voi kun sen voisi taikoa ehjäksi.

Pira kaunistautui uinnin jälkeen

Ja jostain syystä pääsi vielä uudelleen uimaan