perjantai 30. syyskuuta 2011

Kyläilyä, kavereita ja vähän treeniäkin

Keskiviikkona oltiin Piran kanssa kaksistaan liikkeellä, ensin vähän treenailemassa ja leikkimässä ja sen jälkeen kerrostalossa kyläilemässä. Käytiin vaihteeksi uudella kentällä, minkä kahdella sivulla menee pyörätie ja näin ollen muita kulkijoita häiriöksi. Matkaa häiriöön saa hyvin säädeltyä liikkumalla kentällä ja nyt oltiinkin "pitkänsivun" pyörötien vastakkaisella reunalla, niin saatiin olla rauhassa. Piraa ei juurikaan uusi paikka haitannut, aluksi vähän ihmetteli valotolpasta tuulessa kuulunutta naksutusta, mutta unohti kun alettiin hommiin. Tehtiin taas perusasentotreeniä askelsiirtymillä, mikä sujuukin jo melko mukavasti. Lisäksi tietysti leikittiin paljon, tehtiin välillä vähän maahanmenoja naksutellen ja leikittiin lisää. Pira sai itse kantaa lelun autolle ja jaksoikin tosi pitkän matkan, mutta (tyhjän) pyörätien ylitys oli vielä liikaa ja lelu tipahti. Ensimmäiseksi kokeiluksi kuitenkin tosi pitkä matka, juostiin melkein kentän toisesta päästä asti kohti autoa :) Kentältä jatkettiin kaverille kylään, kun P oli sopivasti väsähtänyt ja mä pystyin keskittymään seurusteluun. Tosin Pira olikin sitten vähän liiankin hyvin väsytetty ja nukkui melkein koko vierailun ajan, mistä seurasi yökukkuja.... Mutta kerrostalovierailussa ei siis ongelmia, rappukäytävässä käveli itse ilman ihmettelyjä ja kiipesi vähän rappusiakin.
Näin ladataan akkuja yötä varten:
 Oma lammas tottakai mukana :)

Torstaina jostain kumman syystä olin hieman väsynyt, joten keskityttiin lisää kyläilyyn ja kavereihin. Käytiin ensin porukoilla Wilmaa moikkaamassa ja illalla saatiin vielä lenkkiseuraa piemeälle pellolle Dana-staffista. Wilma on alistunut kohtaloonsa ja todennut Piran tulleen jäädäkseen ja PIran mielestä Wilma on ihana. Niin ihana, että piti kokeilla purra hännästä ;) Rouva koiraa ei niin vaan pureskellakaan, vaan palautetta tuli. Pira jäykistyi ja murisi ihan tosissaan takaisin... Wilma komensi kovemmin ja pentu murisi takaisin, kunnes Wilma asetteli Piran nätisti etutassujen väliin ja sanoi oikein painokkaasti, ettei Rouvakoirien hännissä kannata roikkua. Pira ynähti, nousi ylös, ravisteli vähän itseään ja jatkoi matkaa, muttei sen vierailun aikana koittanut enää hännänvetoa Wilmalla. Voisin veikata, ettei jää ainoaksi kerraksi, kun Wilma joutuu alleviivaamaan asemaansa, onneksi se tekee sen aina toiselle sopivalla voimakkuudella eikä pärise turhista. Illalla pellolla Danan kanssa leikit sujuivat ja kaikilla oli hauskaa, tosin tässä kolmikossa taitaa käydä kohta niin, että pikku-P määrää tahdin ja isommat kiltisti tottelee. Nyt jo, jos joudun Nadille jostain huomauttamaan, on mulla salamana apukomentaja roikkumassa Nadin kyljessä..... Minkähänlainen murrosikä tuolle pennulle tuleekaan....?

tiistai 27. syyskuuta 2011

Leikki on pennun työtä :)


Eilen oli viikonlopun jäljiltä palauttelupäivä, joka vietettiin osapuilleen näissä merkeissä:

Laadukasta kännykamera laatua jo vähän väsähtäneistä koirista, mutta pääpointti tullee selväksi :)

Tänään jatkettiinkin taas harjoituksia, kun oli minun koulutusvuoroni perustokolaisille. Kentälle mentiin jo ajoissa ajatuksena touhuilla hetki pennun kanssa ensin. Treenikaveri olikin jo paikalla, joten pikku-P pääsi tekemään vähän perusasentoharjoituksia ja askelsiirtymiä pienessä häiriössä. Tosin häiriö ei haittaa yhtään, kun on leikkelettä taskussa. Wubba-leikkiä vielä päälle ja pentunen oli onnellinen :) Ennen ryhmäläisten saapumista pistettiin pystyyn vielä pienet painit ja päästettiin omat koirat irrottelemaan kentän toiseen päähän. Paimenlaumalla oli oikein hauskaa, eikä Piraa juuri haitannut olla pienin kahden aussie uroksen ja yhden Nadin laumassa. Itse asiassa isot koirat on ainoita, kenen kanssa tuo saa vapaasti seurustella, pienille kun pitää alkaa isottelemaan.... Ryhmäläisten saapuessa paikalle sai Pira jäädä vielä ottamaan vastaan rapsutuksia ja tekemään vähän kontakti harjoituksia vieraiden ihmisten ja koirien aikana. Hyvin malttoi (se leikkele...) ja teki pari oikein superhienoa perusasentoa, vaikka namia olisi saanut pelkästä kontaktistakin! Ryhmäläisten lähdettyä tytöt saivat vielä hetken juoksennella kaksistaan, kun sammuttelin valot ja laitoin ovet lukkoon. Alkaa muuten olla jo todella pimeää, kahdeksalta ei olisi kentällä nähnyt enää mitään ilman valoja...

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

11 viikkoa Piraa

Paino 5,7 kg, egoa ainakin neljäkertaa sen verran ;)

Toko-turistina II, mökkeilyä, Penu-karhua ja metsäretkeä - niistä on hyvä viikonloppu tehty!

Melkoista menoa ollut siis loppuviikkokin!

Lauantai alkoi tokoilujen merkeissä, tosin tällä kertaa allekirjoittanut istui sihteerikopissa ja koirat vietti tokoturistien elämää lähinnä autossa. J kävi kyllä moikkaamassa ja koirat käyttämässä välillä, mutta pääsääntöisesti koirat lepäilivät häkeissään. Mä tykkään sihteerin hommista, kun pääsee aitiopaikalta kuulemaan tuomarin kommentit ja tulee tosiaan keskityttyä kokeen seuraamiseen, mutta että oli eilen kylmän kostea keli! Onneksi mukana oli istuinalusta ja kaulahuivi, mutta lippiksen sijaan olisi kyllä saanut olla pipo päässä ja hanskat kädessä. Kokeen jälkeen meni tovi sulatellessa, minkä jälkeen oli koirien vuoro. Tytöt saivat ensin purkaa isoimmat energiat toisiinsa, minkä jälkeen Pira teki pienet "treenit". Leikittiin wubba-leikkiä, mistä P on päivä päivältä enemmän innoissaan ja tuo jo hienosti lelun takaisin, vaikkei näkisikään toista lelua. Vähän perusasentoja askelsirtymillä, Pira käyttää kyllä hyvin takaosaansa ja hahmottaa kroppansa todella hienosti! Selvästi myös tietää oikean kohdan jo melko hyvin käsiavulla sekä pitää kontaktia, vaikka suoristun hetkeksi ihan pystyyn :) Pari maahanmenoa ja istuminen pienellä odotuksella, mistä palkaksi päiväruoka.

Kokeesta jatkettiin käymään kaverin mökillä vajaan tunnin ajomatkan päässä. Tytöt sai rallata mielin määrin ensin pihalla parituntia, pari kaveria jo kysyi meinaanko olla koko illan ulkona. Myöhemmin sanoivat Piraa niin ihanan kiltiksi ja kivaksi pennuksi ;D Rakkailla ei_niin_koiraihmiskavereillani ei meinannut ensin oikein löytyä yhteyttä näiden juttujen välille, mutta eiköhän se totuus vielä valkene.... (koira)Tytöt siis keräsivät niin rapsutuksia, herkkuja kuin kehujakin oikein urakalla, on ne vaan niin mainioita ja helppoja kavereita ottaa mukaan mihin tahansa. Yötä myöten ajeltiin vielä kotiin, kun ei ollut matkassa eväitä pennulle eikä oikein muutakaan varustusta ja sunnuntaikin oli ohjelmaa täynnä. Kotimatka olikin mielenkiintoinen; ensimmäisen reilut 10 km:n aikana näin ainakin 20 peuraa neljässä eri erässä ja oli kuitenkin pilkkopimeää, joten nämä olivat vain auton valoihin osuneet. Hissuttelin alle 40 km/h aina isolle tielle asti ja säästyin kuin säästyinkin osumilta, mutta tuskin oli kaukana. Kuinkhan paljon peuroja pelloilla ja tien varrella todellisuudessa olikaan, en halua edes tietää!

Sunnuntaina piti nukkua pitkään, mutta kukas se heräsikään n. klo 6.45..... Aamupäivä otettiin kuitenkin rauhassa, kuukausi keskimäärin 6 h yöunilla alkaa vaatia veronsa ja välillä pitää ottaa jatkounet. Aamupäivällä lähdettiin kuitenkin taas liikenteeseen, yllättäen koiramaisissa merkeissä :) Meidän kerhon kentältä kun löytyi tämmöinen:
Konekarhu Penu saapui testauttamaan halukkaiden koirien reaktioita karhun kohtaamistilanteessa. Testi oli oikein mielenkiintoista seurattavaa, osa koirista toimi "oikein" pyrkien pysymään karhun takana ja pitämään sen haukkamalla paikallaan, osa ei suostunut lähellekään ja osan mielestä paras ratkaisi oli kääntää karhulle selkä ja toivoa, että jos sitä ei katso, sitä ei ole olemassakaan. Pira pääsi taas seurustelemaan ihmisten kanssa ja löysi oikein mieluisan painikaverinkin 16 vkoa vanhasta bouvierin pennusta. Pira ehti olla myös söpö:

 Välillä ehdin jo epäillä, että mulle on sittenkin myyty se karjalankarhukoira, kun Pira kiipesi yhden metsämiehen syliin, tuijotti keskittyneesti kentälle päin ja selvästi otti ilmavainua jostakin. Tiedä sitten tuliko nenään oikeasti karhun vai lähempänä olleen grillin hajut.

Illalla lähdettiin vielä katsastamaan tälle syksylle tämä ennen hirvestyksen alkua tällä alueella:
J:n sukulaisen omistaman metsäläntin aivan ihastuttava grillikota, jossa aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka. Tänään kuitekin vain pikaisesti käppäiltiin hieman lähiympäristössä ja nautiskeltiin syksystä, pimeä kun teki jo tuloaan. Nadista ei alkavan hämärän takia saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa, mutta tässä yksi, mistä toivottavasti näkyy, kuinka Nappula "kärsii" roolistaan puruleluna:
Pikku-P söpöili vielä muutman onnistuneen otoksen verran, ensin tosin todellinen paskapää:
 Ja ne söpöilyt:





perjantai 23. syyskuuta 2011

Logistiset ongelmat väliaikaisesti (?) ratkaistu!

Juu, Pirallahan oli lainassa ihan pikkupentuna sellainen kissankuljetuskoppa, missä neiti tyytyväisenä matkustikin ensimmäiset kaksi viikkoa. Kerran kokeilin Nadin isoon boksiin laittamista, kun oltiin kaksin liikenteessä, mutta pikku-P oli sitä mieltä, että liian iso ja muutenkin tyhmä. Loppuviikosta oli kuitenkin todettava, että alkaa mennä enemmin eläinrääkkäyksen puolelle pentua enää kissankoppaan sulloa, kun neiti ei enää mahtunut siellä seisomaankaan. Tyytyväisenä kuitenkin siis matkusti kaiken aikaa ja mielellään koppaan ahtautui myös muualla kuin autossa.

Koska järkevään hintaan heti mukaan saatavaa häkkiä ei ensimmäisellä kierroksella löytynyt, tein elämäni ensimmäisen Huuto.net ostoksen. Mielestäni lopputulos (myös rahapussin mielestä) oli varsin onnistunut:


Väliaikainen ratkaisu siksi, että Volvo tuskin (toivottavasti) säilyy menopelinä enää kovin montaa kuukautta tai ainakaan vuotta ja tämä yhdistelmä tuskin tulee minkään muun auton perään tällaisenaan mahtumaan. Nadin boksi on niin iso, ettei takapenkki tässä maantielaivassakaan ole kunnolla paikallaan, joten vaikea uskoa yhdenkään 10 vuotta uudemman pystyvän edes lähelle samaa.... Täytynee aikanaan mennä autokaupoille ja aloittaa operaatio häkkien sovittelulla ;-)

torstai 22. syyskuuta 2011

Uusinta punnitusta ja yleistä hulinaa

Onpahan ollut vauhdikas alkuviikko! Pikainen yhteenveto luvassa.

Maanantaina käytiin taas koulun kentällä leikkimässä ja vähän tekemässä perusasentoja ja kontaktia. Piraa alkuun inhottanut vesisade alkaa menettää merkitystään ja pienessä tihkussa touhuaminen onnistuu jo normaalisti. Perusasennoissa tulee melkopienellä avulla oikeaan kohtaan ja selkeästi alkaa hahmottaa ideaa paremmin ja paremmin. Kontakti on edelleen hyvä ja leikkiminen maisuu, joten hyvällä mallilla ollaan :) Pikkutreenin jälkeen käytiin ihmettelmässä "metsässä" eli koulun takana olevassa pururatojen halkomassa metsikössä, mikä on Pirasta ihana paikka. Kotona kun ei metsään ole asiaa ennen pakkasia hirvi(ö)kärpästen takia. Metässä treenaillaan jo olosuhteiden pakosta mukana kulkemista, suunta vaihtuu ahkerasti ettei törmätä varsinaisille väylille. Pira pysyykin hyvin mukana, Nadilla tuppaa kaaret olemaan sen verran pidempiä, että suunta vaihtuu jo tämänkin takia nopeasti. Tavoitteena on, että Pirakin oppii mahdollisimman pian lukemaan mun kropasta kulkusuunnan, tosin se on tainnut sen jo hoksata :D Mä en siis metsässä juuri koiria huutele, on niiden tehtävä pitää huoli matkassa ja oikeassa suunnassa pysymisestä. Näin koirat pysyvät sopivalla etäisyydellä ja luoksetulokäskyjä ei metsässä käytännössä tarvita kuin erittäin harvoin. Oma-aloitteisista luoksetuloista ja mun sijainnin tarkistamisesta palkkailen varsinkin pentuna ja nuorena, muta Nadiakin edelleen satunnaisesti.

Tiistaina oi hihnalenkkeilypäivä. Jälleen otettiin äiti ja Wilma mukaan, menee helpommin kahdella ihmisellä. Pikku-P on tosi reipas, sitä ei mikään sen kummemin haittaa, ihmisten luo pitäisi kyllä päästä. Hihnassa kulkeminen onnistuu ihan hyvin, kun on mukana esimerkkikoiria joita seurata. Tosin loppumatka meni kaikkein parhaiten, Pira mun sylissä ja isot äitillä. Alkaa muuten tuntua jo neidin kanniskelu...

Painosta puheenollen, punnitsin Piran eilen uudelleen, kun sunnuntain tulos ei oikein vakuuttanut. Melkoista kasvua olisikin tapahtunut kolmessa päivässä, kun eilen vaaka näytti lukemaa 5,5 kg. En tiedä, onko vika vaa'assa vai käyttäjässä, epäilen kyllä käyttäjää.... Tämä lienee kuitenkin lähempänä totuutta. Tytöt saivat myös axilur-kuurin, joten P on valmis rokotuksille reilun viikon kuluttua. Hui kun aika menee nopeasti!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Toko-turistina

Pira oli tänään ihmettelemässä ensimmäistä kertaa toko-kisoissa. Tai ei sitä kyllä suuremmin ihmetyttänyt :)
Paikalla oli paljon ihania tätejä, jotka piti sylissä, anto namia ja joiden naamaa sai nuolla ja korviin tehdä uusia reikiä. Piran mielestä tuolit oli selvästi sen takia lähekkäin, että pieni koira voi vaihtaa syliä ilman maakosketuksia.

Tokoturistin elämä kannatti, sillä siitä sai palkaksi oman lampaan:

Tavattiin myös pari kuukautta vanhempi bc neiti, jonka kanssa pääsi tekemään lähempääkin tuttavuutta. Vieraat koirat on edelleen ihania, eikä Piralla ole mitään syytä uskoa, etteivät kaikki aikuiset koirat välttämättä tykkääkään vieraasta pennusta.

Lisäksi ollaan treenailtu ja ulkoiltu ja nautiskeltu syksystä, ilman hirvi(ö)kärpäsiä mä haluaisin ehkä, että olis aina tällainen kuulas alkusyksy <3 Ulkoilukuvia tulossa, kunhan ehdin ne käydä loppuun läpi....

Treenailuista vielä pikaisesti; kosketusalustalle hakeutuu hienosti, vaikka paikkaa vaihtelee. Seuraavaksi täytynee kasvattaa välimatkaa ja aikaa, niin voi hyödyntää tätä ruudun, merkin ja miksei hypynkin alkuopetuksessa. Istuminen sujuu kotona suullisella vihjeellä, muualla en ole edes kokeillut vielä. Sivulle tulot oikein näpsäköitä, noin nuoreksi Piralla on tosi hyvä vartalon hallinta! Maahanmenoissa edelleen tekniikka hyvä ja ottaa maahanmeno palkan jälkeen itse kontaktin, josta olen palkkaillut myös ja nousee vasta joko ruualla vetämällä tai "vapautuksella", mitä onkin ollut helppo opetella tässä samalla.

10 viikkoa

Ikää 10 viikkoa, painoa 4,8 kg (??) Hieman epäilen omaa mittaustulosta, koska kasvua on silmämääräisesti tapahtunut enemmän kuin 0,4 kg. Täytynee punnita uudelleen huomenna tai tiistaina ja verrata tuloksia :)

Kuva on kyllä lauantailta, mutta kelvannee tähän!

Oivallus

Hei, mikä TOI on...?
Syön sen.


torstai 15. syyskuuta 2011

Siskosrakkautta ja muita menoja

Rankkaa on ollut:





Keskiviikkona meillä kävi odotettuja vieraita, kun Heidi kävi Piran äiti Mantan ja sisko Pennin kanssa kylässä. Tosin vieraat taisivat olla mun mielestä paljon mukavampia kuin Piran, siskokset nimittäin tervehtivät toisiaan melkoisella rähinällä... Välillä leikittiin ja taas jostain pienestä jutusta tuli sanomista ja rähistiin lisää. Ikää neidoilla ihan kokonaista 9 viikkoa ja 3 päivää. Nyt täytyy vaan nähdä ahkerasti, että saataisiin neidit sietämään toisiaan myöhemminkin. Pennin ja Mantan lähdettyä lepäiltiin hetki, minkä jälkeen lähdettiin vielä ensimmäistä kertaa remmi"lenkille" kaikkien kolmen koiran kanssa, kun äiti, pikkusisko ja Wilma liittyivät seuraan. Pira tallusteli oikein reippaasti isompien perässä parin korttelin ympäri, Nadilla taas oli hihnakäytös totaalisen kadoksissa... Tosin Nappula on saanutkin riekkua hihnassa, musta on lähinnä hauskaa, kun se jostain innostuu oikein kunnolla :D

Tänään käytiin kaatosateessa kentällä, kun mun piti viedä meiltä hyppyeste kerholle viikonlopun koetta varten. Samalla treffailtiin aussie-poikia, tosin Piraa taas vähän inhotti vesisade, eikä seurustelu suuremmin innostanut. Muutama uusi ihminenkin tuli matkalla hurmattua :) Kentältä jatkettiin vielä tutun rekkahallin kautta kotiin, kun J oli kaverinsa kanssa autonkorjauspuuhissa. Hallilla oli tosin tällä kertaa niin paljon kaikkea rojua pitkin poikin, että Pira sai tyytyä katselemaan ympäristöä sylistä käsin. Kovasti olisi neiti halunnut mennä lähemmin tutustumaan paikkoihin, mutta toisella kertaa sitten.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Touhutiistai :)

Eilisen lörväilypäivän jälkeen oli tänään vuorossa taas enemmän ohjelmaa. Pakkailin koirat autoon ja suunnistin kentälle reilusti ennen koulutettavien paikalle saapumista, tarkoituksena ensin touhuilla omien kanssa.

Paikalla olikin Piraa vielä tapaamattomia (öh, mikä sana...) ihmisiä, joten seurusteluksi meinasi mennä :) Pira on muuten jo melkein täysin koulutettu; kaveri rakensi itselleen ruutua ja jätti ämpärillisen tunnarikapuloita maahan, niin pikku-P paineli ensin keskelle ruutua ja meni maahan (ehkä vähän vaanimaan kaverin aussie urosta ;-) ) ja tämän jälkeen tunnari ämpärille ja valkkasi sieltä oman ;-D Ruutuun vielä paineli uudelleenkin, tälläkin kertaa maahan ruudun sisään. Oliskohan se lukenut jo salaa sääntökirjan..? No joo, tosiasiassa vähän leikittiin ja namiteltiin sivulla hienolla kontaktilla ja pääasiassa katseltiin ihmisiä ja koiria. Pira tapasikin paljon uuden näköisiä koiria - jo mainitun aussien, pari australianterrieriä, pari partacollieta ja perhoskoiran nyt ainakin. Kaikkiin suhtautui oikein hyvin, isompiaan jopa vähän aluksi osasi varoa. Aussit (terrierit) oli ehkä kiinnostavimpia, niitä kun ei kauheasti pentu kiinnostanut ;) Perhoskoira taas olisi halunnut leikkiä, mutta sille Piran piti vähän jäykistellä isompana... Höntti pentu. Ihmiset sai tietenkin pusuja :) Kontaktia ottaa hienosti myös häiriötilanteessa, tästä on hyvä jatkaa harjotuksia!

Nadilla oli tänään parikin Tärkeää Tehtävää ryhmäläisten treeneissä; ensin Nappula sai toimia lisäkoirana paikallamakuu rivissä, missä täyttikin paikkansa erittäin hyvin. Loppuajan Nappula sai toimia häiriökoirana, mikä myös sopii kuin luonnostaan räksytyksestä nauttivalle koiralle ;-D Nadi siis sai odotella kiinni talon rappujen kaiteessa ja räksyttää sydämmensä kyllyydestä, koska ryhmässä on pari ensimmäisiä kokeita suunnittelevaa koirakkoa, joille tälläinen häiriö tuli tarpeeseen. Hienosti selvisivät, niin häirikkökoira kuin koulutettavatkin :)

Illalla vielä autossa odottelu harjoituksia ja pihapainia, nyt koko porukka on unta vailla :) Huomiseksi odotellaankin mieluisia vieraita!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kuvat puhukoon puolestaan....

Näin meillä:










Tytöillä on siis kaikenaikaa hauskempaa yhdessä :)

Pira on vähän myös treenaillut; maahanmenon tekniikkaa ollaan harjoiteltu vähän lisää, tarjoaa hissinä menoa jo :) Perusasentoa ollaan aloiteltu, hienosti tarjoaa jo vasenta puolta ja kontakti tulee taas kuin kaupan päälle! Liikkeessä olen muutaman kerran palkkaillut "seuraamisesta" kun on vahingossa jäänyt oikeaan kohtaa kävelemään kontaktissa, joten nyt sitäkin tarjotaan tosi herkästi! Olenkin palkkaillut kontaktista oikeaan kohtaan, minkä johdosta tarjoaa jo aikas kivoja pätkiä. Tänään Pira meni ensimmäistä kertaa tokon hyppyesteen yli, ei haitanneet tolpat neitiä ollenkaan. Istumiseen olen alkanut lisätä vihjettä, tosin tuntuu, että tämä on Nadilta jo malliopittu. Kuulostaa näin kirjoitettuna paljolta, mutta pätkät on olleet lyhyitä eikä kaikkea tietenkään ole kerralla tehty. Ja pikku-P:llä on hauskaa :)

Lauantaina Pira kävi myös katselemassa ihmisiä vanhanajan markkinoilla. Vaikka unet oli pahasti kesken autossa kun päästiin perille, oli neiti oma reipas itsensä :) Rapsuttelijoita riitti suunnilleen vauvasta vaariin, eikä mikään sen enemäpää ihmetyttänyt!

Vielä pari kuvaa:



9 viikkoa

Pira tasan 9 viikkoa ja 4,4 kg! Edelleen erittäin tieteellisesti kotivaa'alla, mutta onpas se tosiaan kasvanut!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kuvapläjäys perjantain kunniaksi :)

Muutama söpöily tältä päivältä:




Pira on kasvanut VALTAVASTI, sillä on jalat ja se jaksaa jo tosi pitkiä aikoja rallata Nappulan kanssa. Lähinnä alkaa olla niin, että joutuu rajoittamaan neitien touhuja varsinkin sisällä... Tänään käytiin toistamiseen eläinkaupassa, edelleen muuten kivaa, mutta hihna on tyhmä. Hengailtiin hetki eläinkaupan läheisyydessä katselemassa autoja ja muita kulkijoita ja leikittiin vähän uudella vinkupallolla :) Rapsutuksiakin Pira sai osakseen, mutta mikä ehkä tämän pennun kanssa vielä tärkempää, muutama ihminen meni myös huomioimatta ohi. Pirpana yritti kyllä näillekin vakuutella tuijottamalla ja perään pyrkimällä, että pikku bc tarvis vähän huomioo ;)

Kotona aloiteltiin maahanmeno treeniä, muutamalla toistolla alkoi tarjoamaan oikealla tekniikalla! Mikä ehkä vielä parempaa, tarjoaa itse ajan pidentämistä. Ei siis sinkoa heti vapautuksen jälkeen pois, vaan jää maahan sen näköisenä, että tänne sä mut kohta kuitenkin haluat :D Tämä on ohjaajallekin palkitsevaa, Nadin kanssa kun ei ihan niin helpolla ole päässyt edes perusasioiden kanssa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Voihan vesisade!

Nyt on löytynyt jotain, mikä ei Piran mielestä ole varauksetta kivaa, uutta ja ihmeellistä. Vesisade. Pennun mielestä todella ällöä, inhottavaa ja hyvä aihe itkuun. Tosin juustolla, lelulla ja Nadin leikkiin kutsuilla sateenkin voi lannistaa ;D Eiköhän pikku-P:stäkin vielä kelpo sateella lenkkeilijä saada, meitä kun ei Nappulan kanssa pienet eikä isommatkaan sateet estä, ei edes hidasta.

Kaikkein hauskinta tässä inhotuksessa oli kuitenkin ehdottomasti kuivausrituaali :D Pira hinasi itseään pitkin mattoa kummallakin kyljellä, selällään, kierien ja pyörien ja oikein antaumuksella mattoon hinkaten. Kuivausoperaatio ei ollut mikään pikainen toimitus, vaan karva kuivattiin oikein huolella pidemmän kaavan kautta. Meitä ihmisiä "vähän" nauratti, Nadi ei oikein tajunnut mitä tapahtuu ;)

Nyt iltasella on sitten Dana-staffikin tavattu ensimmäisen kerran ja vaikka Pira olikin jo vähän väsynyt, sujui tutustuminen oikein malliikkaasti. Oikeastaan oli ihan hyvä, ettei P ollut kaikkein virkeimmillään, koska nyt se tajusi pysyä vähän sivussa isompien leikeistä. Tosin hetken päästä sai Danakin tuta pienen bc:n pörinän ja takaa-ajon... Tästä kolmikosta muodostunee melkoinen kokonaisuus, Nadilla ja Danalla kun menee lujaa kaksinkin, joten mielenkiinnolla odotan kuinka kolmaspyörä vaikuttaa leikkikuvioihin.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Belgianpaimen ja belgin paimen ;)

Pienen koiran elämä on täynnä uusia juttuja ja ihmetyksiä, vaikkei mitään ihmeellistä olisikaan tehty. Eikä näissä arkipäiväisyyksissä niin mitään ihmeellistä raportoitavaakaan ole, mutta kun on niin ihastunut tuohon pieneen otukseen, että haluaa kertoa sen kaikille :D

Tiistaina käytiin koulun kentällä hieman leikkimässä ja syömässä juustoa. Kahdella lelulla leikki sujuu oikein mallikkaasti, Pira tulee lujaa lelun kanssa luokse ja lähtee yhtä lujaa toisen lelun perään! Lelun voi heittää jo melko kauaksi, se kyllä haetaan. Lujaa! Nadikin teki vähän seuraamista, mikä oli yllättävän hyvää Nadiksi! Muuta ei Nappulan kanssa tehtykään, vaan paineltiin porukalla metsään. Koulun takana on metsikkö, joka on täynnä polkuja, eikä hirvikärpäsiäkään näkynyt, joten Pira pääsi haistelemaan ( ja maistelemaan...) uusia maastoja ja tuoksuja. Koska kulkijoita oli vähän ja näkyvyys hyvä, saivat tytöt rallitella vapaina. Sitä rallia sitten riittikin :D Noiden leikit muuttuvat kaiken aikaa hurjemmiksi (Piran osalta), Nadi kaahaa kauheata vauhtia ja Pira vauhdittaa kauhealla murinalla ja pörinällä. On myös tullut selväksi, että Pira on paimenkoira. Nadia lähestytään hiipien ja vaanien, suuntia ohjaillaan takaa kintereitä näykkimällä. Nappulaa ei haittaa, joten meillä asustaa belgianpaimenkoira ja belgin paimenkoira. Metsässä vierähti melkoinen tovi, minkä päätteeksi pentu nukkui autossa hyvin sujuvasti mun joogatunnin ajan :) Autoilu sujuu muutenkin hienosti, enää ei juuri kiukuta eikä itketä edes aluksi. Metsärallista olisi videotakin, mutta jostain syystä mun puhelin ei sitä nyt halua luovuttaa käyttöön...

Tänään keskiviikkona pidettiin ihan "kotipäivä", sen verran autoiltiin, että haettiin Wilma ja äiti mukaan peltolenkille. Wilma on ilmeisesti todennut Piran tulleen jäädäkseen, koska ulkoilu sujui varsin mallikkaasti kaikki kolme vapaina koko reissun ajan! Pira ja Nadi painivat ja riehuivat, Wilma paineli omia polkujaan ja välillä kävi ihmettelemässä pentua. Loppumatkasta sai kyllä perinteisen kotiinpäin hepulin, joten Nappula sai kuin saikin myös aikuista juoksuseuraa :) Mä oon niin onnellinen, että tyttötrion tutustuminen on sujunut hyvin, niin paljon kuitenkin vietetään aikaa porukoiden kanssa yhdessä ja aikuiset koirat ovat tottuneet säännöllisesti lenkkeilemään porukalla. Tai lähinnä Wilma on tottunut vapaanalenkkeilemään mun kanssa säännöllisesti. Vielä olisi toiveissa, että pari muutakin koirakaveria suhtautuisivat Piraan yhtä hyvin ja voitaisiin jatkaa näidenkin kanssa yhteislenkkejä. Toivotaan parasta :)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Se ui, todistetusti...

....tosin todistus tuli kyllä ihan vahingossa, kun neiti pikku-P meni elämänsä ensimmäisen kerran laiturille ja sukelsi sieltä hetken päästä pääedellä järveen. Hetken hepuloi pitkin laituria vähän matalana, sen jälkeen meni takaisin reunalle keikkumaan :D Koska laituri ei aiheuttanut sukelluksen jälkeenkään mitään jännitystä, kutsuin pennun pois laiturilta enne uutta sukellusta. Rannalla sitten ralliteltiin vielä hetki Nadin kanssa, tytöillä on niiiin hauskaa yhdessä <3 Samalla reissulla ihmeteltiin hieman maailmaa hihnassakäppäillen, kun auto jätettiin kaverin pihaan vähän matkan päähän rannasta. Hihnassa olo aiheuttaa edelleen ajoittain pientä nurinaa, kun Arvon Pennun Vapautta on julmasti rajoitettu, mutta suurimman osan ajasta hihna ja valjaat jo unohtuvat, kun pysytään sopivasti liikkeellä. Pira seuraa hienosti luonnostaan, minne päin ollaan milloinkin menossa, eikä hihna näin ollen juuri kiristy. Katsotaan nyt, kauanko tätä ihanuutta kestää. Nadi kun ei tässä asiassa näytä kovinkaan hyvää esimerkkiä ;)

Kotipihassa leikittiin päivällä hieman kahden lelun leikkiä, Pira sai hienosti juonesta kiinni! Pentu-Wubat on pop, joten saavat ollakin vaan erikoisleluja :) Kahden lelun leikki aloitettiin, koska Pira painelee mielellään korvat niskaa pitkin täysin erisuuntaan kuin missä leikittäjä on. Lienee siis parempi aloittaa heti vahvistamaan lelun tuontia, muuten jäisi luultavasti kohta lelut tuomatta... Tämä neiti ei kyllä leikkimiseen väsähdä, joten on helppoa lopettaa kesken leikin koiran ollessa innokkaimmillaan. Hurjaa vauhtia Pira vaan kasvaa, toisaalta ihanaa kun samalla pääsee enemmän touhuamaan, toisaalta olisi saanut olla pikkupikkupentu hetken kauemminkin :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tasan 8 vkoa

Paino 3,6 kg omalla kotivaa'alla. Tiistaina silmälääkärillä painoa oli ollut 3 kg, eli hyvin on neiti kasvanut :-)

Estekisoissa turistina :-)

Koska Nadilla oli vielä tänäänkin kevyempi päivä, pääsi Pira mukaan esteratsastuskisoihin. Oli kovin rankkaa:

Ei siis suurempaa stressiä havaittavissa, unet maittoivat oikein hyvin mukavassa syysilmassa :-) Hevoset ei neitiä hetkauttaneet, ainoastaan olisi ollut kiva päästä vähän perään juoksemaan, kun menivät kovaa ohi esteradalla. Ihmisiä on taas pussailtu hurja määrä lisää, ehdoton lemppari taisi olla tuttujen 4 v. tyttö, joka koiriin tottuneena leikitti pentua innolla. Hyvä päivä kaikin puolin, taas uni maittaa!

Ai niin, ollaan aloiteltu naksuttimeen ehdollistuminen ja ruokaa osataan jo odottaa istuen ja kontaktia ottaen. Aamuisin on tosin niin nälkä, ettei oikein millään malttaisi.

Nadille hierontaa ja Piralle lisää Wilmaa :)

Eilen oli Nadin hierontapäivä, Nappulalla kun on hieman jumiutumisongelmaa selässä ja takareisissä. Jumissahan se taas oli, kuten tiesinkin, mutta hyvin tuntui hieronta auttavan. Takapään lisäksi oikealla edessä oli hieman jumia. Edellisestä hieronnasta olikin vierähtänyt kolmisen kuukautta, mikä oli hieman liian pitkä väli. Osteopaatilla käynti on myös mielessä, josko sieltä löytyisi joku syy tuohon jumittamiseen. Katsotaan, mihin tilanne kehittyy. Tylsää joutua miettimään nuoren koiran kohdalla kaikkea liikkumista ja harrasteita sen mukaan, mitä kroppa kestää.

Piran oli tarkoitus olla porttien takana eteisessä Nadin hieronnan ajan, mutta hieman toisin kävi.... Alkuun pentu jäi leikkimään lelullaan, eikä selvästi huomannut, että laitoin portit kiinni. Kohta kuitenkin huomasi ja voi sitä huudon määrää... Väkisin yritti ängetä keittiön puolen portista meidän luo ja puoliksi jo onnistuikin, kunnes eteen ilmestyi tiiviimpi este. Huuto alkoi uudelleen, kunnes yhtäkkiä hiljeni..... Ja pentu ilmestyi toista kautta keittiöön.... Olohuoneen portti oli sitten riittävän harva pennun läpimenoon. Siinä sitten hierottiin Nadia niin, että toisella kädellä varmistin Nappulan pääpuolta (josta joskus tulee muuten melko tiukkoja mielipiteitä kipeistä kohdista) ja toisella kädellä leikitin ja yritin pitää pentua kauempana... Onneksi J tuli kotiin kaupasta ja vei pennun mennessään pihalle :-P

Nadilla oli siis pakkolepopäivä, joten Piralle piti keksiä muuta aktiviteettia kuin Nadin kiusaaminen ;) Aamulla tytöt toki rallittelivat pihalla hyvän tovin, mutta loppupäivän Nappula vietti pissatuksia lukuunottamatta sisällä. Pientä protestointia oli havaittavissa, mutta lepopäivä on lepopäivä. Piralle olikin tarjolla tutustumista Wilmaan ulkoillen, kun porukat tulivat meille käymään. Wilman oli edelleen hieman hämillään, mutta toteutti suurimman osan ajasta total ignore - menetelmää ;) Piraa olisi kovasti kiinnostanut tehdä enemmänkin tuttavuutta ja Wilma saikin osakseen monenlaisia liehittely-yrityksiä, joista osaan sai jopa hieman vastakaikkua:

Söpöilyä by Wilma & Pira:



Ulkoilu veikin mehut pennusta tehokkaasti, joten loppupäivä meni hyvin pitkälle nukkuessa. Illalla käytiin vielä naapurissa kurkkaamassa hieman poikien synttärijuhlintaa, Pira tosin otti tämänkin lähinnä nukkuen, toki ensin kaikki paikalla olijat pussaillen :)

Edellisessä postauksessa taisin mainita jotakin neidin suuresta tarpeesta kiivetä korkealle...? No, yöllä J oli sitten herännyt siihen, että Pira oli meidän sängyssä :-O Meillä on ihan normaalikorkuinen jenkkisänky, joten en tosiaankaan ymmärrä, miten tuo oli sinne päässyt. Siinä se oli tepastellut onnellisena meidän päällä häntä hurjasti heiluen ja kun J oli herännyt niin oli saanut osakseen vielä superonnillisemman pennun pusut.... Katsotaan, mitä tulevat yöt tuovat tullessaan, mutta meillähän ei koirat sängyssä nuku. Tai ainakaan oo tähän asti nukkuneet. Eikä kyllä nuku tästä eteenpäinkään, ellei tuo opi pyykkäämään lakanoita ;-) Ehkä... Tänä aamuna sitten kiipeilyvimma sai jatkoa. Herättiin, käytiin koirien kanssa pihassa, minkä jälkeen menin vessaan. Sieltä tullessa kuului vain piipitystä, eikä pentua näkynyt missään. Ei kai, koska Pira oli päättänyt kiivetä yläkertaan. Ihan Itse. Suht jyrkkiä kierrerappusia. Ei siltä ainakaan sisua puutu :-D

lauantai 3. syyskuuta 2011

Touhuperjantai!

Koska neiti P on todella kotiutunut, tuli ajankohtaiseksi miettiä muuhunkin maailmaan tutustumista. Ensimmäiseksi totesin, että panta kaulassa tuon kanssa ei kyllä uskalla lähteä; joko tulee panta päästä läpi tai pennulta menee niskat nurin, sen verran vauhdikkaita erisuuntiin sinkoiluja on jo nähty.
Pentu siis autoon ja auton nokka kohti eläinkauppaa :) Pienet alkukiljunnat boksiin sulkemisesta, mutta tämän jälkeen pentu alkoi unille autossa. Tämän jälkeen autossa matkailu onkin sujunut jo ihan ilman huutoa, lähinnä nukkuen :) Mutta palataanpa takaisin eläinkauppaan. Valjaat löytyivät, ihanaa kun on oikeasti pieni pentu niin voi ostella sille kaikkea söpöä:

Kun varusteet oli kunnossa, jatkettiin matkaa näyttäytymään Wilmalle, porukoiden 8 v. paimensekoitukselle. Wilma esittäytyy nyt hieman talvisissa tunnelmissa:

Wilma on jo aiemmin osoittanut arvonsa koiranpentujen arvonsatuntevana leikkitätinä, joten Pira pääsi sylissä sisälle, pylly Wilmalle haistettavaksi ja pentu lattialle. W oli hieman hämmentynyt, Pira olisi halunnut leikkiä :-D Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ensitapaaminen, jatketaan näitä harjoituksia tässä viikonlopun aikana vielä lisää. Nyt Nadi odotteli autossa, seuraavaksi täytyy siis pikkuhiljaa päästää koko lauma vapauteen. Eiköhän näistä oikein hyvä tyttötrio muodostu :)

Porukoilta hypättiin vielä iskän kyytiin hakemaan pikkusiskoa treeneistä, tämä reissu meni kyllä Piralta täysin nukkuessa. Mutta eipä tuottanut ongelmaa nukkua vieraassa autossakaan, tosin takapenkillä mun sylissä/vieressä.

Kun oli nukuttu kotona tovi, käytiin vielä kummankin koiran kanssa tuossa lähipellolla ihmettelemässä. Tai Nadi juoksi minkä ehti, Pira ajoi siihen vauhtia ja muksahteli heinätuppoihin :-D Kotiinpäin pääsi penneli sylissä, kun selvästi alkoi väsy painaa. Illalla käytiin vielä ajelulla, mikä sujuikin erittäin mallikkaasti nukkuessa, täytyy käyttää oikeat mielentilat hyödyksi :)

Muutamia yleisiä huomioita pienestä neidistä:
* Piralla on kova tarve kiivetä ylöspäin - maasta se pienikin ponnistaa :) Testattu on kirjahyllyn alataso, yläkerran rappuset, ulkorappuset, sohva, ulkoa löytyneet erilaiset korokkeet.... Matalien rappusten kiipeäminen jo onnistuu, tosin tylsät ihmiset tätä harrastusta yrittävät parhaansa mukaan vielä hieman rajoittaa.
*Pira pussaa - paljon. Häntä meinaa irrota, kun oikein pussailuhepuli iskee. Parasta on sohvalla kiivetä sylistä naamalle, pussailla, kiertää niskan takaa ympäri kokoajan pussaillen. Ja uudestaan ympäri ja ympäri :D Häntä heiluttaa koiraa ja pusuja satelee, ihastuttava hassu pentu <3 Myös kaikki vieraat ihmiset pussaillaan, lapset ja aikuiset :) Lähipiiri alkaa olla hurmattu, ensi viikolla alkaa treenikavereiden hurmaaminen.
* Pira on pippurinen, erittäin topakasti onnistuu Nadin komentaminen leikkimään. Samoin, jos neiti päättää repiä mattoa, sitä sitten revitään. Turha yrittää pentua matosta irrotella, puruote vaan tiukkenee :D Onneksi vaihto liikkuvaan leluun sopii aina ;)
* Pira on pieni ja usein jaloissa. Tosin se myös tuntuu kasvavan silmissä, joten tästä pikkupentuvaiheesta täytyy nyt nauttia kaikin tavoin :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Melkoinen pentu!

Ensimmäinen vuorokausi on hädintuskin täyttynyt eloa uudessa kodissa, mutta se ei todellakaan tahtia hidasta :-D

Nadi joutui illalla hieman komentamaan Piraa, kun tissin etsintään otettiin hampaat avuksi.... Tämän jälkeen sai kyllä vatsanalus olla paremmin rauhassa. Yö sujui rauhallisissa merkeissä, aamulla jouduin oikein huutelemaan, että pentunen mönki sängynalta ulkoilemaan ja syömään :-) Päivä sensijaan ei ole mennyt rauhaisissa merkeissä ;-) Onneksi sade on tänään tauonnut enemmän ja on voitu olla ulkona. Vauhtia onkin riittänyt! Nadin leikkiinkutsut on saaneet vastakaikua ja pitkin pihaa onkin paineltu oikein urakalla! Pikkuinen Pira ajaa Nadia takaa kauhean leikkipörinän säestämänä ja Nadi sinkoilee karkuun :D Kun Nappulan kaaret kasvavat pennulle liian suuriksi, se jää piirin keskelle patsastelemaan häntä pystyssä ja "uhittelee" Nadiin lisää vauhtia, kas näin:




Välillä täytyy valvoa käskyjen noudattamista:
Lopun aikaa voikin sinkoilla itsekin ja tietenkin olla söpö <3





 Tää on mun mielestä aivan huippu, kertonee vallitsevasta tilanteesta kaiken tarvittavan:

Kaikki ihmiset on pussailtu märäksi, leluja on retuutettu oikein urakalla ja autoiltukin vähän :-) On ilo tutustuttaa maailmaan näin reipasta ja iloista pentua, kiitos Heidi vielä!

Ai niin, älkää välittäkö Nadin kapisesta ulkomuodosta, pohjavilla pikkaisen irtoilee laattoina... Kyllä mä sen oikeesti eilenkin siivosin ;-D