keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Jatkovuosi

Kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä saatiin Nilan kanssa hyviä uutisia, meidät on valittu (omasta mielestäni) katastrofaalisesta näyttökokeesta huolimatta toiselle vuodelle Pohjois-Hämeen nuorten koirien tokorinkiin! Videot ja kootut selitykset näytöstä löytyvät täältä.

Palaute oli ihan asiaa:

Ohjaustyö kehässä on asiallista ja koira selvisi kokonaisuudesta mallikkaasti.

Huomiota tulee kiinnittää:


  • ääntelyyn, sitä kuultiin vielä
  • Liikkeiden aloituksiin; tassujen siirtelyä ja "kyyryjä" asentoja
  • Liikkeiden väliin; turhaa kiertelyä
  • Seuraamiseen; melko siistiä kokonaisuutena, mutta käännöksissä ja hitaan käynnin alussa koira tarjoaa istumista. Ohjaajalta varsinkin vas. käännöksissä hieman ylilyöntiä, jolloin koiran paikka häviää
  • Kiertoon; suoritus oli kokonaisuutena reipas, mutta kaataa kartion ja keskittyminen tehtävään voisi olla parempi



Seuraaminen oli kokonaisuutena omilla kriteereilläni ihan kamalaa, ihmettelen miten siitä on saatu melko siisti kokonaisuus... Ne melkein istumiset oli kyllä pienimmät ongelmat suorituksessa, missä Nila ei keskittynyt oikein lainkaan, pää seilasi, se haisteli maata, edisti, loikki ja teki kaikkea muuta kuin mitä on harjoiteltu. Ensisijainen ongelma ei ollut myöskään omassa liikkumisessani, mutta täytyy siihen kiinnittää huomiota jatkossa. Onneksi seuraaminen on nyt alkanut taas treeneissä palata parempaan moodiin ja ollaan saatu ihan onnistuneita kokonaisuuksia aikaiseksi näytön jälkeen.

Ääntely on tiiviisti yhteydessä noihin kaikkiin muihin huomioitaviin seikkoihin, jos vire olisi ollut järkevämpi ei olisi tullut ääntä, eikä muitakaan kuumumisen aiheuttamia kyyristelyjä tai tassujen siirtoja (varmaan luoksetulossa, sitä ei ole videolla? siinä ainakin oli ihan korppikotkana kun käännyin, eikä videolla näy tassujen siirtelyä noudossa tai kierrossa). 

Liikkeiden väleissä vapautin Nilan itse peruuttaen, se ilmeisesti oli turhaa kiertelyä, koska muuten otin sen kyllä suoraan perusasentoon odottamaan seuraavaa tehtävää. Tai sitten omat muistikuvat pettää pahasti, koska itselle jäi liikkeiden väleistä todella paljon parempi fiilis kuin vuosi sitten, jolloin jouduin tekemään ties mitä sirkustemppuja että sain Nilan pidettyä suunnilleen järjissään. Toki nyt arvosteltiin tätä hetkeä eikä verrattu sitä vuoden takaiseen. Nyt eivät välit onneksi venyneet ihan niin pitkiksi kuin edellisellä kerralla, vaikka koetilannetta enemmän odottelua nytkin syntyi.

Kierrossa ongelma oli jälleen vireydessä ja keskittymisessä, kartion kaato ei ollut mikään varsinainen yllätys. Tätä on työstetty ja saatu kivasti ideoita, miten jatketaan. Kierto on liian tiivis ja Nila varmistaa paikkaa pitämällä päätä kartion yläpuolella, mikä aiheuttaa kartion kaatumisen rintakehällä. Vireystilan säätelyn treenejä toki saadaan jatkaa varmasti koko Nilan elämän ajan.

En osannut yhtään odottaa jatkovuotta, eikä se ole oikeastaan ollut mielessäkään muiden murheiden takia, mutta olen oikein onnellinen että paikka saatiin. Me ei yhdelle sairaudelle vielä luovuteta, vaan jatketaan niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja kohtaukset pysyvät harvinaisina. Toki, jos tarvitaan lääkitys tai kohtauksia alkaa tulla tiheämmin me luovutamme paikkamme pois. Siihen asti kuitenkin treenataan ja yritetään elää niin normaalia elämää kuin on mahdollista!

maanantai 3. joulukuuta 2018

Täysi 10

Nadi täytti 1.12 jo 10 vuotta! En ymmärrä, kuinka aika on voinut mennä näin nopeast, vaikka toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut varjonani aina. On vaikeaa kuvitella elämää ilman mustaa uskollista ystävää, joka ei ehkä harrastuskaverina päässyt loistamaan, mutta on opettanut niin paljon luottamuksesta ja elämästä.


Valitettavasti vaivoja alkaa olla enenevästi, mutta toivotaan rakkaalle mummolle siitä huolimatta vielä paljon kivuttomia päiviä meidän ilona. Vaikka silmät harmaantuvat ja aistit heikkenevät, on Nadi vielä iloisena osallistumassa leikkeihin ja nyt ensilumen sataessa on riemastunut kunnon villeihin juoksuspurtteihin nuorempiensa kanssa. 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kohtaus

Sieltä se sitten tuli, keväästä asti pelätty uusi kohtaus. Tai uusi kohtaus, joka on nähty, onhan niitä voinut olla kun ei olla näkemässä, mutta ei ole ollut tähän mennessä syytä niin olettaa, koska mitään merkkejä ei ole ollut, ei oksennusta tai epäilyttävän väsynyttä koiraa.

Tällä kertaa Nila oli nukkunut rauhassa sohvalla, mistä herännyt oksentamaan ja siitä seurannut nopeasti yleistynyt epilepsiakohtaus, joka kesti reilun minuutin. En itse ollut kotona, mutta mies onneksi oli ja sai siirrettyä Nilan omaan huoneeseensa missä sai rauhassa toipua. Oli myös ottanut kohtauksen videolle, joten pääsin vertaamaan ensimmäiseen. Tämä ei onneksi ollut ihan niin raju kuin ensimmäinen, mutta voimakas tämäkin. Kohtauksen jälkeen ilta meni lepäillessä, mutta viimeisellä ulkoilulla Nila olisi jo ollut valmis leikkiin Piran ja Hilen kanssa. Se sitten siitä toivosta, että kevään kohtaus olisi jäänyt yksittäiseksi. Toisaalta, jos nyt jotain positiivista niin onneksi kohtausväli oli pitkä, noin puoli vuotta.

10 viikkoisena, kun tulevaisuuden murheita ei vielä ollut

Olo vaihtelee toivottomasta pelokkaan kautta varovaiseen uskoon, että ehkä tämä tästä vielä. Kovin paljoa en uskalla toivoa, mutta jos edes päivä kerrallaan ilman uusia kohtauksia. Katsotaan mikä meitä tulevaisuudessa odottaa.

Nilalle on suunnitteilla sterilaatio vielä tämän vuoden puolelle, mitä pelkäsin jo valmiiksi paljon. Lienee sanomattakin selvää, että nyt odotan operaatiota lähinnä kauhuissani. Tekisi mieli perua koko homma, mutta toisaalta en missään tapauksessa halua, että yksiäkään juoksuja ja niiden mukana hormonitasojen muutoksia enää tulee. Operaatio tehdään, jos sinne asti selvitään ilman dramaattisia muutoksia.

Hetkittäin tekisi mieli luovuttaa, sanoa taudille että voitit. Seuraavana hetkenä en todellakaan halua antaa periksi, vaan uskoa ja toivoa epätoivoisesti tuleviin yhteisiin vuosiin. Tai edes kuukausiin. Epävarmuus on kamalaa, samaan aikaan kun toivoo pitkää kohtauksetonta jaksoa pelkää lähes hysteerisesti kohtausrypästä, joka ei lopu. Jälkimmäistä en missään tapauksessa haluaisi Nilan kohtaloksi, mutta mistään sitä ei ennakkoon voi tietää onko sellaista luvassa vai ei. Olen kuitenkin määritellyt itselleni tiettyjä rajoja, joita pidemmälle en halua sairautta katsoa ja toivon, että mikäli tilanne menee pahemmaksi, osaan olla ajoissa reilu ja tehdä sen vaikeimman päätöksen. Onneksi koirat elävät hetkessä, eikä Nila itse kropan rasitusta lukuunottamatta osaa murehtia mennyttä tai tulevaa. Kun itsekin siihen pystyisi!

Jokainen kohtaus on koiran kropalle valtava rasitus, kouristelevat lihakset jäävät kipeiksi ja osa kramppiin. Nyt erityisesti oikea takajalka on selvästi pahasti jumissa, joten koitetaan saada oloa helpotettua parhaan mukaan. Onneksi sain lainaan Medi-Laserin ja hieronta-aika on luvassa pian, lisäksi meillä on hyviä venyttelyohjeita joilla koitetaan saada kroppaa auki. Edellisestä kohtauksesta meni fyysisesti toipua todella kauan, katsotaan miten tällä kertaa. Tuntuu niin vähäpätöiseltä, että viime viikolla murehdin jotain seuraamisen ääntelyä, mitä sillä on lopulta väliä jos vaan saadaan edes jotain vielä yhdessä puuhailla.

Onneksi on ympärillä useita ihania ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella murheitani ja tsempata ja myötäelää pelkoa, kiitos teille jokaiselle 🖤 En tiedä miten selviäisin ilman teitä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hile 7kk

Taas on kuukausi vierähtänyt pennun elämää. Se on nyt hassussa iässä, kun hetkittäin näyttää ja käyttäytyy kuin aikuinen ja seuraavassa hetkessä tekee jotain tosi pentumaisen hölmöä. Hile edelleen rakastaa koko maailmaa varauksetta, sillä ei toistaiseksi ole ollut mitään mörköikää tai muutakaan epävarmuuksia minkään suhteen. Erilaiset alustat, ympäristöt, äänet, ihmiset tai koirat eivät sitä sen suuremmin ihmetytä, kiinnostavat kyllä senkin edestä.


Hile on edelleen kasvanut ja on nyt jo selvästi Nilaakin korkeampi, yli 50 cm. Rakenteeltaan se on vielä niin pentumainen, ettei näytä niin korkealta. Taitaa siitä kuitenkin aika raamikas neiti olla kasvamassa. Hile on sen verran itsenäinen, että edelleen saan vahvistaa paljon kaikkea itseeni kohdistuvaa toimintaa, muuten se keksii omaa puuhaa. Myös kesken treenien voi keksiä omaa puuhaa, jos palkkaa ei tule tai tehtävä on liian vaikea. Erityisesti agilityn alkeissa tämä on aiheuttanut ajoittain päänvaivaa, uusia ohjauksia treenatessa on välillä vaikea saada ensimmäistä toistoa onnistumaan ja jos se ei onnistu, keksii Hile nopeasti kyllä itselleen kannattavampaa toimintaa. Sen kohdalla täytyy todella tarkkaan miettiä juurikin treenien alut, koska ne määrittelevät jatkon onnistumisen.


Tokossa pitäisi alkaa etenemään treeneissä rohkeammin, olen vähän jäänyt junnaamaan paikalleen. Tai hieman potkittuna olen nyt tsempannut! Vielä vaan rohkeammin pitäisi viedä asioita eteenpäin, Hile tuntuu tällä hetkellä oppivan valtavan nopeasti ja nauttivan haasteista. Seuraamisen opettaminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi, mutta vähän vahingossa sain tiiviyttä vahvistettua jalkojenvälissä pujottelun kautta, joten nyt ollaan siinäkin päästy vähän eteenpäin. Kropaltaan tuo on edelleen sen verran kesken ja vempula, että aika varovasti olen mitään pysymisiä tai paljon kropanhallintaa vaativaa tehnyt. Kaukojen tekniikkaa on kokeiltu sen verran, että todennäköisesti Hile tulee tekemään vaihdot etupää paikallaan, koska luontaisesti vaihtoja niin päin tekee. Jonkin verran ollaan tätä nyt jumpattu, että saadaan liikeradat lihasmuistiin. Noutoon alkaa löytyä kivasti vauhtia ja asennetta, mutta pito vielä on vaiheessa. Ajattelin nopeasti opettaa leukakosketuksen kämmeneen ja sitä kautta pidon, mutta onnistuin opettamaan "ota vauhtia ja liu'uta voimalla leukaa kättä pitkin" toiminnon, mistä meni hetki saada jalostettua järkevämpi kesto. Nyt ollaan lisätty mukaan kapulaa, mutta ruoka aiheuttaa tähän sellaista raivoa, että taidetaan pitää tuumaustauko ja miettiä vähän ajan kuluttua uudelleen. Hile kuitenkin kohtelee kapulaa luonnostaan hyvin, toistaiseksi ei ole mälvännyt tai pureskellut kapulaa lainkaan. Asentojen perusteet ovat kivalla mallilla, nyt vaan täytyy huolehtia yleistämisestä ja nostaa vaatimustasoa. Hile ketjuttaa todella nopeasti asioita ja herkästi mieltää tietyn tehtävän tiettyyn paikkaan, esimerkiksi sivulle se osaa tulla suoraan takaa, mutta edessä tarjoaa taukokäytöstä, koska se kuuluu tehdä edessä jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Näitä toki työstetään ja Hile muokkaakin käytöstään nopeasti kun vaan saaa jutun juonesta kiinni.


Agilityssa ollaan nyt käyty pentukurssi ja sen jälkeen alkeis/jatkokurssi. Paikoitellen Hile väläyttelee hienoa oivaltamista ja innostusta, toisena hetkenä taas luopuu tehtävästä aika helposti jos ei heti hoksaa mikä on hommana. Sille on toistaiseksi itsessään palkitsevaa myös omatoiminen juoksentelu ja esteiden loikkiminen. Näitä mahdollisuuksia pyrin estämään, mutta ihan aina ei suunnittelu vastaa todellisuutta varsinkaan, jos keskityn kouluttajan kuunteluun. Yksin treenatessa pystyn paremmin pitämään tuokiot tiiviinä ja haahuilun minimissä, joten sitä laatua on nyt luvassa ensi vuoden puolelle. Antaa pienen kasvaa ja jatketaan sitten lajitreenien parissa ohjatusti.

Koiratanssi- ja rallyjuttuja on myös pienesti aloiteltu temppujen kautta. Ensimmäisessä tanssikoulutuksessakin oltiin, kun Nadja Böckerman oli kouluttamassa Viialassa. Nadja kehotti opettamaan Hilelle tassutemppuja, joita onkin nyt aloiteltu. Sillä kun on niin komeat tassut, että niitä kannattaa hyödyntää! Lisäksi Hile tykkää pelailla tassuillaan, joten katsotaan mitä kaikkea tästä keksitään varioida. Toki opeteltavaa on vielä niin valtavasti, ettei nämä nyt ihan ensimmäisenä ole valmistumassa. Lisäksi Hile on opiskellut pujotteluita, pyörimisiä, syönyt edessä istuen nakkia, harjoitellut oikean puolen perusasentoa, jalkojen välissä oloa ja puolenvaihtojen liikeratoja. Ja paljon muita pieniä palasia eri lajeista.


Kotona on meneillään puuhailuvaihe, Hile ei missään nimessä tarkoituksella tuhoa mitään, mutta ohimennessä vaan asioita tapahtuu. Jos oikaisee pöydän yli saattaa siinä ollut lasi kaatua, jos nukkuu sohvalla tai sängyllä sieltä saattaa pudota kun ei vaan muista että on korkealla tai vahingossa saattaa innostua juoksemaan sisällä ja törmätä seinään. Se on niin huoleton, ettei sitä mitkään pikkukolhut (tuskin isommatkaan, muttei kiitos kokeilla) hetkauta minnekään vaan meno jatkuu samaa rataa. Sohvalta tai sängystä se tippuu edelleen noin joka toinen päivä. Lisäksi se on nyt keksinyt ylettyvänsä työpöydille keittiössä, joten kaikki hedelmät ja leivät on täytynyt siirtää yläkaappeihin. Erilaisia ovia Hile availee tarpeen mukaan ja osaa murtautua koiranruokatynnyriin jos jää kodinhoitohuoneessa ilman valvontaa. Ja kaiken puuhailun päätteksi se hyppää syliin, suoraan ja voimalla. Hile haluaa nukkua kainalossa tai sylissä aina kuin mahdollista, mieluiten selällään. Ja sitten taas pudota lattialle kun ei ihan mahtunutkaan kierimään samalla. Myös sohvan selkä- tai käsinoja käy nukkumiseen hyvin. Se on niin rakastettava pieni koira, että olen edelleen joka päivä onnellisempi että se päätyi juuri meille.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Ringin uusintanäyttö

Käytiin Nilan kanssa antamassa tänään varsin kyseenalainen näyttö meidän edistymisestä kuluneen vuoden aikana ja anottiin samalla toista vuotta Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Näytössä oli viisi liikettä: yksilökiikkeet (alo) luoksetulo, seuraaminen, nouto/pito ja vapaavalintainen liike sekä ryhmäliikkeenä (alo) paikalla makuu.

Tiesin jo näyttöön ilmoittautuessa, että meillä tulee olemaan seuraamisen kanssa suuria ongelmia. Nilan odotusarvot ovat tällä hetkellä seuraamisen osalta aivan taivaassa, mikä sen kohdalla tarkoittaa ääntä ja keskittymättömyyttä. Vaikka tähän on meneillään toimenpiteitä, en mitenkään ehtinyt saada pakettia kasaan ennen näyttöä. Koska me olimme näytössä toista kertaa, katsoin että meidän tulee esittää jo avoimen liikkeitä eli nouto ja vapaavalinnaisena jokin avoimen liike, joista valitsin kierron. Näyttö toimi kivana mahdollisuutena päästä testaamaan koemaisessa tilanteessa avoimen liikkeitä!

Kävin aamulla lenkillä, minkä jälkeen Nila odotteli autossa. Käytin sen vielä hallilla pissalla ja lämmittelin vapaalla kentällä. Tein seuraamisen alkuja ja koitin saada kierroksia alemmas. Nila olikin varsin cool omaa vuoroa odotellessa kentän ulkopuolella. Harmi vaan coolius oli kaukana itse kehässä. Nila alkoi kuumua jo omaa vuoroa odotellessa kuunnellessaan edellisen koirakon liikkurointia. Erityisesti seuraamisen käskytys saa sen nousemaan ihan sfääreihin tällä hetkellä.

Luoksepäästävyys sujui ongelmitta, samoin kehään meno ja luoksetulon alku. Poistumisen aikana oli Nila vajonnut korppikotkaksi, mutta istui tyynenä kutsuun asti. Tuli järkyttävän lujaa, veti liinat kiinni ihan vasta edessä ja ulvahti kiepsahtaessa perusasentoon. Vapautin, kehuin ja otin perusasentoon odottamaan seuraavaa liikettä.

Kerroin Nilalle, että seuraavana on seuraaminen. Oli ihan järkevä vielä odottelussa, piti kontaktia sivulla. Itse seuraaminen olikin sitten ihan kauheaa. Äänteli lähes koko seuraamiskaavion läpi, rauhoitteli itseään jopa nuuskimalla maata ja kertaalleen rapsuttelemalla itseään, kun päässä kiehui niin valtavasti. Tässä oikein videolla koko kauheus.


Seuraamisen jälkeen jatkettiin noudolla. Meinasin heittää Riittaa kapulalla, mutta Nila hoiti vaikeaan paikkaan lentäneestä kapulasta huolimatta oman osansa varsin mallikkaasti. Istui heiton rauhassa, ainoastaan häntä heilui, meni lujaa ja palautti lujaa, tosin joutui korjaamaan linjaansa kertaalleen. En oli ihan varma, korjasiko kerran otetta. Palautus hyvä, piti tiiviisti käskyyn asti ja irrotti itse. Tähän olen oikein tyytyväinen, noudon toimiminen kokonaisuudessa ei todella ole tullut tuon kapulahullun kanssa ilmaiseksi!


Viimeisenä vapaavalintainen liike, meillä kierto. Valmistelin kertomalla mitä tehdään ja Nila tsekkasi tötsän. Siitä huolimatta tiesin sen ajatusten olevan vähän jumissa oikealle puolelle jääneessä ruudussa ja hetken jo mietin, ampuuko se sinne. Odotti korrektisti sivulla, lähti oikeaan suuntaan mutta pienen vedon ruutu sai keskelle aikaan. Tämän takia kiertolinja meni vähän hassuksi ja tötsä kaatui kierron lopussa. Olen kuitenkin tähänkin ihan tyytyväinen, kierron kanssa on ollut haasteita joten oli hyvä päästä se kokeilemaan kokonaisuudessa ja vielä niin, että ruutu oli samalla kentällä. Tötsän kaatuilu on ollut viime aikoina vähän ongelma, mutta tällä kertaa se taisi kyllä oikeasti olla ihan vahinko. Tai sitten Nila on vaan kehittänyt uuden tavan keilata tötterö kumoon, kun olen parhaani mukaan niitä aiempia variaatioita yrittänyt karsia.



Lopuksi kolmen koirakon ryhmissä paikalla olot. Nilan mielentila vaikutti olevan ihan ok paikkikseen mennessä, mutta rivissä pää pyöri vähän liikaa. Meni kuitenkin omalla käskyllä alas ja jäi hyvin. Vähän levoton fiilis jäi makuusta, huomaa ettei sitä ole nyt treenattu tarpeeksi. Tai oikeastaan juuri ollenkaan, kun ne vähät ryhmäpaikkikset on tehty istumista. Varsinaisesti ei liikkunut, mutta pää seilasi ja vähän keikutteli pyllyä ja siirsi etutassua. Palatessa haisteli maata, eli ei oikein tuntenut oloaan varmaksi. Nousi kuitenkin omalla käskyllä, ei teknisesti niin kuin haluan mutta nousi kuitenkin.

Kauheasti on vielä tekemistä ennen kuin ollaan avoimen kokeeseen valmiita, mutta tämä oli hyvä tsekkaus. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut, vaan ongelmat olivat ne mitkä jo tiesin ja toisaalta noudon onnistuminen lämmittää mieltä. Myös siirtymät olivat hyviä, eikä niissä tullut ollenkaan sellainen kalasteluntarve itselle, vaan voin luottaa että koira pysyy mukana. Jatketaan seuraamisen kanssa treenejä ja katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Valintatulokset tulevat joskus tulevaisuudessa, mutta ne ovat aika toisarvoisia meille. Ehdottomasti jatkovuosi haluttaisiin, mutta se tulee jos on tullakseen. Näytöstä saatiin ihan riittävästi infoa jatkoon jo näin, toki kirjallinen palaute on mielenkiintoista saada myös.

Seuraamistreenit jatkuivat jo heti iltapäivällä, jolloin näyttökokeen, lenkin ja puolen nakkipaketin jälkeen, ilman liikkeen ohjausta pystyi jo seuraamaan ihan korrektisti. Pystyi myös juoksemaan putkeen ja jatkamaan korrektia seuraamista sekä tekemään noudon ja sen jälkeen hiljaista, keskittynyttä seuraamista! Ehkä meillä on toivoa, mutta ei se helpolla tule. Toivottavasti meillä on aikaa.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Treeniä ja leikkiä

Sain kaverin kuvaamaan aamulla vähän meidän treenejä, pääasiassa halusin nähdä leikkiä, mutta samalla tarttui mukaan vähän muutakin. Hile edistyy ja voimistuu tällä hetkellä todella vauhdilla, kaikkeen treenaamiseen on löytynyt ihan uusi vaihde parin viimeisen viikon aikana.


Sormet aivan jäässä räpeltäessä lentää lelut minne sattuu, mutta alkaahan se nyt näyttää jo aika kivalta! Ja mikä tärkeintä, leikkiä voi, vaikka on syönyt alle maksapaloja, syö lisää maksapaloja ja nakkeja ja vieläkin voi leikkiä.


Yksi vauhtinouto, pikkuhiljaa alkaa löytyä vauhtia menomatkalle enemmän.


Seisomista ollaan nyt tehty pompun kautta, mikä tuntuu toimivan aika kivasti. Maksa oli liian hyvää, että olisi pystynyt tekemään kestoa, mutta pomppii se ainakin. Maahanmenoissa oli vähän hätäinen naksuttelija, samoin Hile on vähän kiinni sijainnissa, mutta näitä työstetään. Istumiset omalla videollaan meinaa mennä vähän pomppimiseksi, mutta kivojakin mukana. Ainakin ollaan aloitettu kaikki asennot, jopa seisominen mistä meinaan aina tehdä itselleni ongelman! Seuraamista ollaant tehty edelleen todella vähän, pääasiassa sivulla istumisen kontaktia ja erikseen sivulle tuloja pivotin kautta sekä pivot alustalla vähän takapääjumppaa seuraamiseen. Ehkä mä tästä päästään vielä liikkelle.


Hile on kyllä kiva pentu, tasainen ja varma, keskittymiskykyinen ja nyt kaiken aikaa myös vauhdikkaampi ja voimakkaampi leikissä ja kaikessa muussa. Se oppii nopeasti ja haluaa keksiä mitä ollaan tekemässä, muttei ajattele liikaa tai hämmenny jos ei heti tiedä. Sen kanssa voi kokeilla vähän kaikkea ja kaikki on siitä vaan hienoa! Agilityjuttujen kanssa ollaan edelleen välillä vähän erimieltä onko se yksilö vai tiimilaji, Hile mielellään käyttäisi esteitä omana huvipuistonaan ihan ilman minua. Ajoittain se sitten taas väläyttelee hienoja pätkiä, joten ehkä me löydämme toisemme siinäkin hommassa! Agilitya tehdään toki todella maltilla ja keskitytään nyt ihan perustaitoihin. Ajattelin tämän kurssin jälkeen antaa sen vähän kasvaa ja treenailla perusteita itsekseni, katsotaan sitte ensi vuoden puolella taas sopivaa kurssia jatkoksi. Se on niin hauska pentu, että sen kanssa treenaamisesta tulee aina hyvälle tuulelle vaikkei kaikki sujuisikaan ihan suunnitelmien mukaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Leikitään! -projekti

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Hile on sikamaisen ahne. Se on niin ahne, että ruoka tulee herkästi leikin tielle, eikä se pysty leikkimään jos tietää, että minulla on vaikkapa nakkia taskussa. Saattaa hetken jahdata lelua, mutta sen jälkeen vaihtaa sitkeästi taskun tuijotukseen tai poistuu paikalta. Jos treenin aloittaa suoraan lelulla ja käyttää ruokaa harkiten, toimii leikki palkkana hyvin. Samoin "vapaalla ollessaan" leikkii innolla ja voimalla niin minun kuin muiden koirien kanssa.

Olen päässyt ruuan ja leikin tasapainottamisessa jo jonkin verran eteenpäin erilaisilla leikkiä tukevilla treeneillä. Ollaan leikitty niin, että toisessa kädessä on ruokaa, ollaan tehty kilpajuoksuja leluille suoraan ja sen jälkeen niin, että olen namittanut kontaktista muutaman kerran ennen lelulle juoksua, palkannut hyvää, voimakasta leikkiä ruualla ja nämä pääasiassa toimivatkin, mutta silti edelleen tulee tilanteita, ettei vaan pysty koska ruoka. Onneksi yksi tälläinen kerta sattui Karisen Piian ohjattuihin treeneihin ja Piia näki, mistä on kyse. Oltiin jo aiemmin asiasta puhuttu, mutta nyt nakin viedessä 100-0 voiton leikistä luotiin suunnitelma jatkoon.

Ajatuksena on tehdä Hilelle selväksi, että tuomalla minulle leluja se ei suinkaan menetä ruokaa, vaan nimenomaan saa sitä paljon tai jotain ekstra hyvää. Projekti käynnistyi ihan kotona ruokakuppia hyväksi käyttäen. Opetetaan Hilelle, että ruuan saa tyrkyttämällä leluja leikittäväksi ja kun tämä alkaa sujua, viedään sama tilanne kentälle niin, että kentällä on leluja valmiina ja niitä minulle tarjoamalla leikittäväksi saakin ekstraherkkua kupista. Koska jälkimmäinen toiminta vahvistaa edellistä, saadaan näin toivottavasti innolla leikkivä koira myös niissä tilanteissa, kun se tietää olevan mahdollisuus myös herkkuruokaan.



1. päivän lähtötilanne

Olin ostanut kaksi uutta, samanlaista lelua, joita Hile ei ollut saanut yhtään vielä kokeilla. Aloitin niin, että laitoin koirien ruuat ihan valmiiksi kuppeihin ja Hilen päivystäessä omaansa laitoin lelut sen nähden lattialle. Koko koira tärisi ristiriidasta, kun teki ihan valtavasti mieli sekä kiivetä pöydälle tsekkaamaan ruoka että syöksyä tutkimaan lelut. Vapautuksesta se ensin yrittikin pari kertaa hypätä pöydälle, mistä ohjasin sen vähäeleisesti alas. Hile tarjosi täristen istumista, vilkuili kyllä lelua kun vähän sitä vinkautin. Vapautin sen uudelleen ja samalla itse kumarruin leikkimään lelulla, jolloin Hile ei voinut enää vastustaa vaan nopeasti syöksyi lelulle ja otti sen suuhun, jolloin sai näin ensimmäisellä kerralla samantien valtavat kehut ja ruuan suoraan syötäväksi. Söi ruuan tavallistakin suuremmalla raivolla.

1. viikko

Seuraavien päivien aikana päästiin nopeasti tilanteeseen, jossa Hile oma-aloitteisesti heittelee leluja pitkin keittiötä. Pari kertaa tästä sai ruuan, minkä jälkeen jälleen vaikeutin tehtävää. Kokeilin, olisiko Hile hoksannut tuoda itse lelun käsitargettiin, mutta tämä oli vielä ensimmäisen viikon aikana liian vaikeaa. Näin ollen autoin sitä aluksi todella paljon yllyttämällä ja laittamalla leluihin liikettä sen jälkeen, kun Hilen ensin on itse ne nakannut eli on ollut ensin itse aktiivinen, jotta päästiin kiinni samaan leluun. Ensimmäisellä kerralla riitti sekunninsadasosan veto lelusta, mistä parissa päivässä taas päästiin eteenpäin niin, että projektin alusta kun oli viikko kulunut, Hile pystyi ensinnäkin aloittamaan leikin olemalla aktiivinen ja heittämällä lelun ilmaan, minkä jälkeen minä aktivoiduin ja laitoin leluun liikettä niin, että sain pienen vedon vastaan. Tässä vaiheessa veto oli kevyttä ja Hile irrotti vielä itse, mutta lelussa tuntui jo selkeä vastustustus. Hile myös palasi leluun siitä itse irrotettuaan.Vielä en ehtinyt antaa sen voittaa saati, että se olisi tarjonnut lelua minulle itse. Enää se ei  kuitenkaan tärissyt tuojottamassa ruokakuppia, vaan alkoi pikkuhiljaa vapautua oikeasti leikkiin!

2. viikko

Heti toisen viikon aluksi tapahtui iso harppaus, Hile alkoi oikeasti leikkimään ja taistelemaan leluista ruokakupin ollessa pöydällä!  Veto on jo niin selkeä, että lelusta voi irrottaa selkeästi antaen Hilen voittaa, jolloin Hile syöksyy toiseen leluun ja jatkaa leikkiä! Vielä en ole saanut sitä tuomaan lelua minulle, mutta eiköhän sekin sieltä tule piakkoin. Toisen viikon puolivälissä pääsin myös yllättämään sen tilanteessa, jossa se sohvalla työnsi lelua minulle uudelleen ja uudelleen, jolloin hetken leikin jälkeen lähdettiinkin hakemaan ruokaa. Melkein näin kuinka korvien välissä raksutti. Muutenkin Hile on alkanut leikkiä enemmän ja olen itse aktiivisemmin osallistunut leikkeihin. Toisella viikolla on lähes päivittäin tullut tilanne, jossa olen päässyt osallistumaan Hilen aloitteesta alkaneeseen leikkiin. Nämä leikit ovat todella voimakkaita ja intensiivisiä, toivon todella että saan sen kaiken valjastettua myös palkaksi!

Hile on projektin edetessä leikkinyt paremmin myös hallilla, sain sen jopa innostumaan leikistä tiiviin naksuttelutuokion jälkeen ensin palkkailemalla lelun nostoja ruualla, minkä jälkeen päästiin oikein villiin leikkiin vielä treenien lopuksi. Toisen viikon lopuksi osallistuttiin Korrien koulutukseen, missä käytin Riitan ajan Hilen leikkiasian puimiseen. Leikki oli rentoa, vahvaa ja innokasta, Riitan mukaan minulla ei ole mitään syytä huoleen. Usein pennuilla toinen (useimmiten ruoka) vaan on paljon vahvempi ja saalis tarvitsee enemmän aikaa. Toki olen tämä tiennyt ja osannut odottaa, että aika osaltaan auttaa asiaa, mutta onhan se helpottavaa kuulla myös muualta. Hilen leikki on kyllä tämän projektin myötä harpannut valtavan askelen eteenpäin kaikissa olosuhteissa, olen enemmän kuin tyytyväinen! Edelleen toki jatketaan leikin vahvistamista ja hiotaan palasia, jotta saadaan kaikki potentiaali käyttöön, mutta nyt tuntuu jo todella kivalta. Hile on jopa pari kertaa jättänyt irrottamatta lelusta ruuan palkkasanalla, mikä on ihan valtavan hienoa! Edelleen Hile saa voittaa paljon, vähän omia leluja ja rallatella, vaikka voikin olla, että hetken kuluttua saan miettiä oliko se sittenkään niin järkevää. Vältän kaikin tavoin konflikteja leikin lopussa tai keskellä, vaihdan lelun joko toiseen leluun tai ruokaan. Riitta suositteli vaihtoa vähempiarvoiseen leluun, jonka sitten vähän vaivihkaa nappaa itselleen, ettei ruuan rooli uudelleen nouse liian suureksi, jos Hile ajattelee saavansa aina ruokaa kun tulee lähelle lelun kanssa. Muutenkin ruualla palkkaamisessa tulee olla tarkkana, että leikin ilme säilyy hyvänä, eikä siitä tule suorittamista ruuan toivossa.



Tiivistetysti mitä ollaan tehty:

  • Leikki ennen ruokaa - omalla aktiivisuudella lelua kohtaan saa ruokakipon
  • Paljon kilpajuoksuja lelulle
  • Kahden lelun leikkiä nopeilla lelun vaihdoilla ja tarpeeksi lyhyinä setteinä
  • Kilpajuoksuja lelulle niin, että Hilen napatessa lelun lähden karkuun
  • Leikkiä niin, että toisessa kädessä on ruokaa, aluksi kaempana ja suljetussa kädessä, nyt jo lähempänä ja ajoittain avoinasella kädellä
  • Eri palkkasanojen vahvistamista niin erikseen kuin yhdessä, tosin tämä valinta on vielä vaikeaa vaikka tietää sanojen eron. 
Jatkossa jatketaan näitä kaikkia, lisäksi vahvistetaan seuraavia:
  • Maalimiestyyppisesti hetsataan pentua lelulla niin, että apuohjaaja pitää hihnasta "tolppana" pentua kiinni ja pennun oikein sytyttyä leikkiin tuodaan lelu puruetäisyydelle
  • Palkkasanojen erottelut, jotta tätä kautta tulee lisää selkeyttä
  • Treenihetket alkavat leikillä! Mielellään myös päättyvät leikkiin, jos vaan tilanteeseen sopii
  • Leikin palkkaamisessa ruualla oltava tarkkana, ettei mene suorittamiseksi ja tempuksi vaan leikkii aidosti tunteella
Hyvä projekti, joka tulee vielä jatkumaan ja joka opetti taas paljon lisää leikkimisestä ja yhdessä tekemisestä!