maanantai 8. tammikuuta 2018

Hajutunnistushommia

Tein alunperin ihan toiseen tarkoitukseen pikakelauksen siitä, kuinka olen omat koirat nose work -juttuihin opettanut, mutta jaetaan tännekin, niin pysyy itsellä muistissa tulevaisuuden varalle. Aiemmin kumpikin bc on tehnyt nose workia eukalyptushydrolaatilla, näillä videoilla on käytössä ensimmäistä kertaa laakerinlehtihydrolaatti.

Hydrolaattia tarvitaan kerralla todella vähän, 1 tippa. Käytän hajuun ehdollistamiseen lasipurkkia ja varsinaiseen etsintään huopatassun paloja, joihin hydrolaatti imeytyy hyvin. Hajun on hyvä antaa imeytyä ja tasaantua rauhassa, mielellään ainakin 15 min ennen aloittamista.

Ensimmäiset nuuhkaisut uudella hajulla. Palkkaan Nilaa paljon paremmin kuin Piraa, tarkoitus olisi siis viedä palkka hajuun, jolloin ehdollistuminen on voimakkaampaa.

Kun koiralla on ajatus haju - ruokaa, aletaan siirrännäistä liikutella ja mukaan on hyvä ottaa jotain esteitä, että koira joutuu hieman jo etsimään.

Piralle tämä on paljon vaikeampaa, se ei oikein malttaisi kun samalle penkille voi kiivetä ja tehdä paljon muutakin! Nilan mielestä se tarvitsee apua...

Seuraavaksi vaihdetaan siirrännäiseksi lasipurkin sijaan huopatassun pala ja otetaan mukaan lisää elementtejä.

Piralle laatikkoetsintä on vähän hankalaa, joten poistan siltä mahdollisuuden kiipeillä ja kokeilla kaikkea epäolennaista, jotta saan nenän auki. Nilaa vähän turhauttaa Piran touhut.

Sisäetsintää kylpyhuoneessa, ensin Nila

Ja sitten Pira. Kumpikin menee ihan samaa reittiä, vaikka itse kävin käpälöimässä lähes kaikki pinnat tuolla. Haju ehkä kiertää jotenkin saunan kautta? Tosin olin myös siirtänyt saunan penkin oviaukkoon rajaamaan tilaa.

Toinen piilo koirien huoneessa. Olin hidas, meinasi mennä Nilalla vähän hermot.

Ja taas Pira menee lähes identtisesti Nilan kanssa samaa reittiä. Kummalliset on hajujen tiet!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Uuden vuoden tanssit

Vuoden 2017 päätteeksi ehdittiin vielä korkata kokonaan uusi laji niin minulle ohjaajana kuin sitä myöden Nilallekin, kun saatiin sopivasti vapaapäivälle kisapaikka koiratanssikisoihin Akaaseen.

Valmistautuminen ei ehkä mennyt ihan niin kuin olisi viisasta, kisapaikkaa yrittäessä ei ohjelmasta tai musiikista ollut vielä oikein mitään hajua. Kun kisapaikka sitten irtosi, jäi ihan kokonaiset neljä viikkoa aikaa tehdä, opetella ja vielä treenata koreografia. Ohjelman raakaversio valmistui 14.12 ja sen jälkeen muutin sitä jokaisella treenikerralla ja lopuksi vielä Nila vähän teki omia ratkaisuja itse kisasuorituksessa.

Tanssit tanssittiin Akaan Viialan tanssisalilla, tuomareina Katja Tamminen, Mari Väänänen ja Susanna Ekblom ja lajina meillä Heelwork to music eli HTM.

Tuomareiden pisteet olivat kaikilla välillä 162-166, keskiarvoiksi tekniikasta 83 ja taiteellisuudesta 81,  yhteensä 164 pistettä ja kunniamaininta! Näin ollen meillä on nyt oikeus joko siirtyä avoimeen luokkaan tai jatkaa vielä alokkaassa ja siirtyä vasta viimeistään kolmannen KM:n jälkeen. Katsotaan mihin päädytään, mitään varsinaisia suunnitelmia ei vielä ole. Tällä suorituksella myös sijoituttiin seitsemän koiran luokassa sijalle 3.

Jokainen tuomari oli kirjoittanut aika pitkästi palautetta, pääasiassa oikein positiivista. Seuraaminen oli pääasiassa hyvää, mutta pari pomppimista ja kuumuminen ja tästä johtuva tökkiminen ja hetkittäinen painaminen vaikuttivat kokonaisuuteen. Lisää treeniä ja tasaisuutta siis, tämä oli kyllä varsin hyvin selvillä jo valmiiksi. Kokonaisuutena olen kyllä oikein tyytyväinen, vaikka pari kämmiä mukaan mahtui, Nila oli hiljaa ja keskittynyt, piti hyvin kontaktia ja ennakoi vain vähän.

Seuraavaan koreografiaan voisi myös paneutua vähän enemmän ja vaikka hyödyntää siihen apuja kokeneemmilta. Ensin taidetaan kuitenkin keskittyä parin uuden position opiskeluun ja kautta linjan sen laadun ja tasaisuuden tavoitteluun! Kiva uusi kokemus, varmasti taas sopivassa välissä kasaillaan uutta ohjelmaa ja kokeillaan uudelleen.


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Mennyttä ja tulevaa

Vuoden vaihde lähenee, joten voisi olla aika käydä läpi mennyttä vuotta ja hieman suunnitella tulevaa.

Nila

Vuosi sitten olen ehtinyt juuri tehdä suunnitelmat keväälle ja jotain pieniä tavoitteitakin asettaa, varovaisina tavoitteina on ollut rallyn ja tokon korkkaus vuoden aikana sekä agilityn pohjataitojen luominen. Hyvä, kun olen nämä ehtinyt muistiin kirjoittaa, kun kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiin aktiivisen treenikevään sijaan leikkauspöydälle. Kaikeksi onneksi sekä leikkaus että kuntoutus sujui ilman suurempia ongelmia ja loppukeväästä päästiin takaisin normaalimpaan elämään treeneineen ja kunnollisine lenkkeineen. Treenit lähtivät käyntiin hyvin ja edistys on ollut todella nopeaa, aika usein sitä itsekin meinaa unohtaa kuinka lyhyen aikaa varsinaisesti mitään lajitreeniä on tehty, kun touko/kesäkuussa vasta on täysin vapauduttu liikuntarajoitteista. Vaikka tammikuussa ocd-diagnoosi tuntui lähes maailmanlopulta ja olin varma, että jotain menee vikaan, ei se tällä hetkellä juurikaan vaikuta arkeemme. Toki, agilityhaaveet olen toistaiseksi haudannut ja olen pyrkinyt huolehtimaan Nilan kropasta kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin, jottei olkanivel rasitu ylimääräistä tai aiheuta kompensaationa jotain muuta vaivaa. Luustokuviin piti mennä tämän vuoden puolella, mutta tuli pieni viivytys karenssiaikojen takia, joten kuvaus siirtyy alkuvuoteen. Samalla kurkataan myös olat ja ollaan sen jälkeen hieman viisaampia missä mennään. Terveyden osalta toivotaan, että ensi vuosi sujuu oireettomana ja ilman suurempia tapaturmia, jotta saadaan keskittyä mieluisampiin asioihin.

Tokon osalta kokeet jäi tänä vuonna korkkaamatta, kokonaisuus tarvitsee vielä lisää varmuutta ennen kuin haluan tuon herkästi kuumuvan teinin tokokehään viedä. Koekehien korkkaus on kyllä edessä kevään aikana. Tavoitteena ensi vuodelle on pysyä treeni- ja koekunnossa ja saada alaluokista hyvää kokemusta ennen ylempiin siirtymistä. Treenilistan kärjessä komeilee mielentilanhallinta ja kokonaisuudet ja niiden perässä vino pino pieniä, paljon treeniä tarvitsevia palasia. Toiveissa on, että saamme näytettyä edistystä riittävästi myös nuorten koirien tokoringissä ja näin saisimme jatkaa vielä toisen vuoden mukana.

Rally-tokossa korkattiin kisaura ja ansaittiin kolmella kisalla RTK1 koulutustunnus, mihin olen oikein tyytyväinen. Avoimeen luokkaan oltaisiin valmiita, pari pientä viilausta ja ei kun sovittelemaan työvuoroja ja kisakalenteria yhteen. Nila tosin aloittanee juoksun ihan tässä lähiaikoina, joten voi olla että odotellaan se ensin alta pois. Ensi vuodelle rallyssa tavoitteena RTK2 ja mahdollisesti myös voittajaan siirtyminen, oikealla seuraaminen meillä on jo hyvällä mallilla joten hyppäys ei sen osalta ole kovinkaan iso.

Koiratanssi tuli mukaan kuvioihin vähän vahingossa ja on edelleen sellainen sivulaji, jota tehdään kun muilta jutuilta joudetaan tai tulee hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta. Erityisesti HTM on meillä ollut työnalla ja ensimmäinen ohjelma on valmis, ensiesiintyminenkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen ollaan vähän viisaampia, onko oma ajatukseni lajista lähelläkään haluttua. Pari uutta positiota olisi tarkoitus joka tapauksessa seuraamiseen opiskella, niistä kun olisi välillisesti hyötyä myös tokoon ja rallyyn. Jännää kokeilla jotain ihan uutta ja tuntematonta! HTM ja rally-toko myös tasoittavat kropan kuormitusta tokolta, mikä on yhtenä isona osatekijänä ja motivaattorina ollut näitä juttuja puuhaillessa. Mutta koiratanssikuulumisiin palataan tässä parin viikon sisällä!

Paimentamaan päästiin kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja. Tässä lajissa on editys ollut huimaa vähäisistä treenimääristä huolimatta. Toiveena on ensi kesänä päästä hieman säännöllisemmin lampaille ja kehittyä lisää tässä erittäin kiinnostavassa ja haastavassa lajissa.

Jälkeä tehtiin satunnaisesti. Nila on luontaisesti niin taitava nenänkäyttäjä, että tässä ei ohjaajalla ole juuri muuta virkaa kuin yrittää olla pilaamatta hyvää aihiota. Jälkeä jatketaan ajan ja motivaation mukaan, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole. Esineitäkin pitäisi muistaa tehdä, ihan vaan että on sitten palasia jo olemassa jos vaikka sinne kokeisiin joskus eksytään! Lisäksi maastolajit on mukavaa puuhailua ja vastapainoa kentällä hinkuttamiseen, tekee hyvää sekä koiralle että ohjaajalle.




Pira

Pira voi paremmin kuin vuosiin! Sen viimeinen agilitystartti on ollut lokakuussa 2015, minkä jälkeen se on paria pientä yritystä lukuunottamatta ollut sairauslomalla. Nyt, ilman mitään suuria muutoksia oikein missään, se yhtäkkiä vaan parani. Tämä osaltaan kyllä tukee ajatusta, että välilevyt ne siellä ovat harmia selässä aiheuttaneet. Edelleenkään ei Piran elämässä ole mitään suuria muutoksia tehty, se saa liikkua ja leikkiä mielensä mukaan, mutta kovalle treenille en uskalla sitä altistaa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että se nyt pysyisi kunnossa! Olen niin onnellinen, että se leikkii, leikittää Nilaa ja Nadia, hyppii, loikkii ja saa riemuhepuleita, vaikka on ollut märkää ja koleaa, mikä on viimeiset vuodet ollut sille todella hankalaa aikaa. Tosin nyt, kun selkä on parempi, vaivaa yksi varvas ajoittain. Jossain kohtaa täytyy kuvauttaa etutassut ja kurkata, mikä siellä kaihertaa. En ole kuviin kiirehtinyt, kun koira on elämäniloisempi ja parempivointisempi kuin vuosiin, mutta toki tuo täytyy tarkistaa kun jotain siellä selvästi on.

Harrastusten osalta en aseta mitään tavotteita, pienesti ollaan kotioloissa temppuiltu ja kokeiltu nosework juttuja, mutta itselleen uskollisena se kiihtyy nollasta sataan heti ja ehtii tehdä noin sata asiaa täysillä ennen mitään ohjetta tai käskyä. Pieniä eteistreenejä olen sen kanssa nyt tehnyt myös rallyä ajatellen, olisihan se kiva jos vaikka ne pari puuttuvaa rallyn alo-tulosta saataisiin haettua. Tästä ei kuitenkaan mitään paineita, tärkeintä olisi pysyä kunnossa. Intoa Piralla kuitenkin riittäisi, joten koetellaan kroppaa varovaisesti. Periaatteessa se osaisi pienellä muistuttelulla myös rallyn avoimen asiat, mutta koitan olla innostumatta sen kanssa nyt liikaa.



Nadi

Mummokoira on viimeisen vuoden aikana jotenkin vanhentunut, se nukkuu entistäkin sikeämmin ja on omissa omituisuuksissaan entistä tarkempi. En osaa sitä iän puolesta pitää vielä mitenkään vanhana, mutta jotenkin on ajan rajallisuus konkretisoitunut sen kanssa nyt syksystä entisestään. Sillä on rinnassa patti, mikä tarvinee poistaa ja samalla tehdään muutenkin terveystarkastus, Nadilla kun ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa terveyden osalta niin eläinlääkärikäynnit ovat jääneet rokotuksiin. Se saa olla ja hömpötellä mukana tai jäädä halutessaan kotiin. Lenkille se kyllä useimmiten haluaa, iltalenkit välillä jää väliin kun ei herää mukaan lähtemään. Kotipihassa oleilua Nadi ei enää juuri arvosta, vaan hetken ulkona oltuaan menee ovelle odottamaan sisään pääsyä, vaikka kaikki muut ulkona olisivat. Toivotaan, että isommilta vaivoilta vältyttäisiin jatkossakin.


maanantai 25. joulukuuta 2017

lauantai 9. joulukuuta 2017

Hyviä uutisia!

Eilen saapui tieto, jonka mukaan meidät on valittu mukaan Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin vuoden paikalle! Olin ja olen erittäin positiivisesti yllättynyt, kuten aiemmin jo totesin oli näytön taso todella korkea, eikä meidän osuus mennyt ihan oppikirjan mukaan. Mikäli ringissä olo ehdot täyttyvät vuoden aikana riittävästi, on meillä etusija jatkaa myös toinen vuosi.

Tämä tuli kyllä oikein hyvään kohtaa, ajoittain kun on ollut ohjaajalla hieman vaikeuksia nähdä, kuinka pitkälle on reilussa puolessa vuodessa sairausloman jälkeen päästy!



Kiitämme luottamuksesta ja tartumme innolla uusiin treenihaasteisiin!

Nilastahan tuli samalla toisen polven tokorinkiläinen, kun Kulo-emä on sieltä aikanaan ponnistanut valmennusrenkaaseen mukaan.  

maanantai 20. marraskuuta 2017

Koetreeniä

Jospa näin yövuoron kuluksi päivittäisi tännekin hieman treenikuulumisia. Ollaan nyt ensisijaisesti tokoiltu, koskan syksyn tavoite P-H Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli viikko sitten ja piti saada kokonaisuus johonkin malliin ennen sitä. Samalla on tullut kasailtua alokasluokan liikkeitä valmiimmiksi muutenkin.

Näyttökoe sisälsi neljä liikettä, kolme määriteltyä ja yhden vapaavalintaisen sekä paikallaolon. Me oltiin suoritusvuorossa heti kolmansina, joten kauheasti ei jäänyt aamuun aikaan ihmetellä. Näytön ottivat vastaan Riitta Räsänen ja Mika Jalonen.

Luoksetulo oli ensimmäinen. Nila jäi hyvin, mutta nytkähti liikkurin käskytyksestä. Tuli lujaa ja ihan siivosti sivulle. Vapautuksesta kiljahti ja loikkasi noin metrin ilmaan. Ensimmäisen liikkeiden välin (joka tuntui kestävän ikuisuuden) rapsuttelin maassa, annoin Nilan kieriä ja möyriä ja näin vähän purkaa itseään.

Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Nila kävi vähän kierroksilla, mutta aloitti melko korrektisti. Kaavio oli perinteinen L, mennessä yksi seis ja hidas käynti, käännös oikealle, täyskäännös, käännös vasemmalle, juoksuun, normaalikäyntiin ja liike seis. Nila hieman mutisi hiljaisesti ja yritti kamalasti liikaa, mikä aiheutti makaroniefektiä kroppaan. Ennen täyskäännöstä otti voimakkaasti häiriötä ympäristöstä, hämääntyi tästä ja jäi jälkeen missaten täyskäännöksen. Sen jälkeen skarppasi, mutta juoksussa vähän pomppi. Kokonaisuutena tuntui levottomalta, mutta onneksi äänenkäyttö pysyi hyvin hiljaisena protestointina, eikä ehkä näyttänyt ihan niin kuumalta miltä tuntui. Taas odoteltiin pitkä pätkä, temputin vähän mikä nosti kierroksia ja sai aikaiseksi komennushaukun. Vapautin syliin kierimään, mikä laski kierrokset maltillisemmalle tasolle.

Kapulan pito oli meille työvoitto, tätä on treenattu ja rakennettu pitkään ja hartaasti sytykekoneesta hieman maltillisempaan muotoon. Kapula on vaan niin ihana! Ja sen takia sitä piti ensin väistää ja ottaa vasta toisella käskyllä suuhun. Sen jälkeen kuitenkin pito hyvä ja rauhallinen, luovutus hyvin. Viimeisen odottelun ensin kehuin ja otin melko nopeasti seuraamiseen, mitä tein pienellä ympyrällä kahdeksikkona. Näin pysyi rauhallisena ja alkoi tuntua jopa mukavalta.

Vapaavalinnaisena liikkeenä tehtiin liikkeestä maahan meno. Tämä oli kokonaisuutena paras, seuraaminen oli korrektia ja maa suht ripeä, pysyi rauhallisena ja nousi hyvin. Jäi kiva fiilis, kun viimeinen liike onnistui parhaiten! Vapautin ja annoin hillua aika korkealla hetken, mutta otin vielä hallintaan ja seurautin pois kehästä.

Kokonaisuutena ei todellakaan meidän parasta osaamista, ajoittain aika vallatonta ja ne pari ääntä kyllä häiritsee. Olen silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Nila pystyi itsensä kasaamaan pitkien odottelujen jälkeen. Todella vaikea tilanne nuorelle, kisatilanteista täysin kokemattomalle koiralle ensin suorittaa, sitten vaan olla todella kauan, taas tehdä pieni juttu ja taas odotella. "Oikeissa" koesuorituksissa kehät kuitenkin varsinkin alaluokissa etenevät aika joutuisasti liikkeestä toiseen, joten eiköhän niistä selviä kun tästäkin.

Taas odoteltiin, käytiin vähän kävelemässä ja jatkettiin odottelua. Paikallaolot tehtiin viimeisinä kolmen koirakon ryhmissä. Me oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä. Nila oli hyvin kuulolla kehään mennessä, jaksoi odottaa ja malttoi hyvin muiden käskytyksen. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja jäi rauhallisena. Myös makasi rauhallisena, kunnes jossain n. 45s kohdalla tipautti lonkalle. Ehdin juuri miettiä, että mitenhän se tuolta itsensä kampeaa ylös, kun yhtäkkiä, juuri ennen ajan täyttymistä koira seisoi hämmentyneen näköisenä rivissä. Hämmennyin siinä itsekin niin, etten tajunnut sanoa uutta käskyä, vaan pyysin käsimerkillä luokse.
Nilalla on kyllä ollut vireongelmaa ajoittain paikallaolossa, mutta yleensä niin päin, että kierroksia on liikaa ja pysyminen siksi vaikeaa. Silloinkin se on kyllä pysynyt, mutta ollut levoton. Jos tiputtaa lonkalle, on mielentila rauhallinen ja silloin ei ole ollut mitään ongelmaa, pitkäkään aika ei ole levollisena ollut todellakaan ongelma. En yhtään osannut odottaa ja vähän kyllä harnittaa kun vielä ihan lopussa nousi. Niin siinä kuitenkin nyt kävi, joten lisää treeniä ja onnistumisia. Tosin syyllinen nousemiseen saattoi selvitä, kun keskiviikkona osteopaatilla avattiin lannerangasta iso lukko. Koko koira on sen jälkeen ollut täynnä hyväntuulista energiaa ja vartalon kannattelu on paljon helpomman oloista nyt kuin viikko sitten. Toki harmittaa, jos meidän rinkiin pääsy jää tästä kiinni, mutta eipä sille mitään voi.

Palautteet näyttökokeesta ei ole vielä tulleet, lupasivat ne parin viikon sisällä ilmoittaa. Meille tilaisuus toimi kuitenkin ennen kaikkea hyvänä koetreeninä, vaikka toki todella rinkiin haluaisinkin päästä. Kokeen taso oli todella korkea ja mukana oli paljon todella taitavia koirakoita, joten odotukset eivät ole mitenkään kovin korkealla mukaan pääsyn osalta. Aika näyttää kuinka käy ja mitä arvostelussa on painotettu.

Lämpimästi suosittelen kyllä kaikkia tavoitteellisesti tokoilevia mukaan hakemaan, Piran kanssa oltiin ringissä ja päästiin sitä kautta mukaan erittäin laadukkaisiin koulutuksiin. Lisäksi ringin kautta tuli paljon uusia, saman henkisiä kontakteja ja treenikavereita. Niin ja yksi koira, Nilan Kulo emään kun olen aikanaan tutustunut nimenomaan ringin kautta!



torstai 26. lokakuuta 2017

Talvi

Tuli yhdessä yössä talvi ja saatiin lenkkiseuraksi ihana tervupentu Taiga (ja kutsu Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttöön, jännää!!). Pieni brittineiti hieman juoksutti belgialaisia serkkuja, ihanaa kun joku jaksaa juosta! Nadikin heittäytyi ihan villiksi lumesta. Lunta tuli kaiken aikaa lisää, joten kuvista julkaisukelpoisia oli kokonaista kolme. Onneksi näistä välittyy fiilis ihan riittävästi! Toivotaan, että lumi pysyy maassa kauemmin kuin ennustetut kaksi päivää.