perjantai 12. lokakuuta 2018

Puolivuotias

Hile on jo puolivuotias nuori koira, aika menee valtavaa vauhtia! 


Korkeutta on 6kk aikana kertynyt noin saman verran kuin Nilalla, eli suurinpiirtein 50 cm, vähän alle tai vähän yli. Painoa on noin 13 kg, melkoinen kuikelo koipieläin se tällä hetkellä on.
  
Hilen ehdottomasti suurin vahviste on edelleen ruoka. Se on pohjattoman ahne, en ihan äkkiä muista toista yhtä ahnetta paimenkoiraa tavanneeni. Hilen kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi kyllääntymistä treeneissä, se ei varmasti saa koskaan kylliksi ruokaa. 

Leikki toimii palkkana sopivina hetkinä riittävän helpossa ympäristössä, jolloin treeniin ei tule pitkiä taukoja vaan asiat etenevät ripeästi. Nyt Hile pystyy jo palaamaan leluun, vaikka saisi välissä muutaman ruokapalkan, mutta jos esimerkiksi naksutellaan jotain asiaa tiheällä vahvistetiheydellä, on sen jälkeen leikkiin siirtyminen edelleen hankalaa. Tätä työstetään tällä hetkellä aamu- ja iltaruuilla 'jackpot' ajatuksella, josta myöhemmin omana postauksenaan enemmän. Uskon iän ja treeniin tasapainottavan tätä eroa vielä lisää, jotta saadaan monipuolisemmin hyödynnettyä myös leikkiä palkkana.


Hile on tehnyt lajitreenejä aika maltillisesti, enemmän olen halunnut keskittyä sen kanssa kehonhallintaan ja erilaisten perustaitojen opetteluun. Koetan olla kiirehtimättä, koska pidän ensiarvoisen tärkeänä luoda hyvä suhde pentuun ja oppia tuntemaan sen kunnolla ennen lajitreenienlisääntymistä. Treenattu on siis paljon, mutta juuri mitään ei vielä osata.

Hile on tähän asti ollut hyvin kiitollinen koulutettava, se oppii asiat melko vaivattomasti, tarjoaa helposti erilaisia toimintoja ja nappaa nopeasti sen mitä vahvistaa. Se on itsevarma ja rohkea, eikä näin ollen häiriinny juuri mistään ympäristön ärsykkeistä. Keskittymiskyky palkan ollessa kohdillaan on ollut pienestä asti hyvä, mikä on aiheuttanut itselleni haasteita treenien riittävän lyhyinä ja tiiviinä pitämisessä. Pikkuhiljaa alan oppia tekemään järkevämmin, vaikka edelleen välillä lipsahtaa treenit liian pitkiksi. Olenkin nyt tarkoituksella suunnitellut nopeatempoisia treenejä, joissa palkkaan pääasiassa lelulla, jolloin toistoja ei voi tehdä liikaa tai Hilen kiinnostus lopahtaa. Tämä on selvästi tehnyt meille hyvää! 

Varsinaisia lajitreenejä ollaan aloiteltu tokon/rally-tokon perusteiden parissa, tokoa painottaen. Tosin esimerkiksi seurata Hile ei osaa vielä oikeastaan lainkaan, sivulle tulojakin on tehty todella vähän. Sen jalat kasvoivat niin nopeasti, että haluan sen ensin oppivan hallitsemaan koipensa niin asennoissa kuin liikkuessa paremmin. Nyt helposti takajalat harottavat minne sattuvat, jos keskittyminen on muualla kuin itse asennon suorittamisessa, mitä en halua vahvistaa. Vähän ollaan alettu ajattelemaan myös koiratanssijuttuja. Hile vaikuttaa siltä, että sen kanssa voisi harkita myös freestyle ohjelmaa jossain vaiheessa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä tulevaisuudessa kokeillaan!


Agilityyn tähtäävä pentukurssi on takana ja heti nyt perään alkaa alkeis/jatkokurssi. On ollut todella hauskaa päästä pitkästä aikaa vähän agilityn pariin! Hile on innokas ja alkaa selvästi muodostaa jonkinlaisia agilityajatuksia, viimeisimpien treenien aluksi sain ensimmäistä kertaa osakseni haukkua, kun piti odotella omaa vuoroa. Onneksi tämä on helposti hallittavissa tiheämmällä palkkaamisella odottamisesta. Olen alusta asti käyttänyt treeneissä taukopaikkaa jaksottamassa treenejä, mikä toimii hyvin, tosin vielä Hile joutuu varsinkin alkutreeneistä aika paljon keskittymään tauolla olemiseen. Jossain vaiheessa tuntui, että Hile piti agilitytreenejä hauskana leikkikenttänä, missä sai loikkia ja hypellä ja kokeilla vähän mikä sattui huvittamaan, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa löydetty yhteinen sävel ja useimmiten se jo muistaa, mikä rooli minulla ohjaajana olisi tarjoitus olla. Kiire ei ole, vaan pikkuhiljaa rakennellaan pohjia tähänkin lajiin.

Hile on käynyt myös kahdesti katselemassa lampaita ja on ollut niistä hyvinkin kiinnostunut ihan järkevällä tavalla! Paimennus tuskin tulee olemaan sillä kovinkaan suuressa roolissa tulevaisuudessa, mutta sen verran käydään että vähän näkee onko siellä minkälaisia ajatuksia alkuperäiseen hommaan olemassa.

Hajuhommia ollaan tehty vielä todella vähän. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä noseworkin perustreenejä ja ehkä rakennella jäljelle ilmaisua, jos vaikka keväällä aktivoiduttaisiin silläkin saralla.  Myös tunnaritreenit voisi aloittaa jo. Hilen nenä vaikuttaa varsin tehokkaalta, se käyttää taitavasti sekä maa- että ilmavainua jotain etsiessään.

Kotona Hile on vaivaton kainaloinen, joka käpertyy viereen tai syliin nukkumaan heti tilaisuuden tullen, tulee mukaan vessaan ja muutenkin on koirista ehkä eniten kiinnostunut mitä minä kotona teen. Se on ollut nyt jo pidempään sisäsiisti eikä syntilistalle rikottujen esineiden muodossa ole päätynyt kuin yhdet miehen nappikuulokkeet, jotka eivät ihan kestäneet leluna toimimista. Toki meillä on paljon luita tarjolla, koska tarve pureskella on kuitenkin ollut varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan suuri. Yksinolot sujuvat ongelmitta, tosin Nilan kanssa ovat erillään jo ihan Nilan mahdollisten kohtausten takia, mutta olisivat varmasti muutenkin, ettei päivät mene ihan riehumiseksi. Tällä hetkellä Hile on Pira ja Nadin kanssa ja Nila yksin omassa huoneessaan portin takana. Laumassa Hile on järkevä, se nujuaa Nilan kanssa todella paljon, tulee Piran kanssa todella hyvin toimeen ja antaa Nadille sen tarvitseman tilan. Myös vieraiden aikuisten koirien kanssa se on fiksu, on aina valmis leikkiin mutta antaa tarvittaessa tilaa eikä koe mitään tarvetta mennä kenenkään naamalle mielistelemään. Ainoastaan samanikäisten tai nuorempien pentujen kanssa se saattaa herkästi alkaa isottelemaan, minkä takia se ei harrasta juurikaan muiden kuin omien sisarustensa kanssa leikkimistä. En halua huonon käytöksen vahvistuvan, joten parempi pysytellä aikuisemmassa seurassa. 

Kaiken kaikkiaan Hile on hurmaavan itseriittoinen "hyvä jätkä", jota ei oikein mikään tässä maailmassa hätkäytä. Se menee joka paikkaan avoimen innokkaana, on ystävällinen ihmisille ja koirille ja rakastaa lapsia, mutta ei tajua olevansa jo aika iso rakastamaan koko kropallaan. Sitä ei hetkauta erilaiset alustat tai äänet mihinkään suuntaan, vaan Hilen maailma on tehty yhdeksi suureksi seikkailuksi! 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syksy saapuu

Syksyn värit alkavat pikkuhiljaa vallata alaa, joten kamerakin on kaivettu taas telakalta.

Ensin viikon takaisia yritelmiä


Vähän pimeästä pennusta vähän pimeä kuva

Ja sitten tältä päivältä vähän valoisampia ja ihanan syksyisiä värejä

Nadi täyttää ihan just 10 v, niin vaan alkaa ikä näkyä

Eikä Pirakaan mikään nuori neiti ole (ja aina yhtä innostunut mallinhommista, onneksi ihana tausta)

Hile täyttää ihan kohta jo 6kk! Aika menee hirveän nopeasti...


torstai 13. syyskuuta 2018

Hile 5kk

 5kk vanha Hile painaa noin 12,5kg ja on noin Piran korkuinen, mitata sen tarkemmin en ole edes yrittänyt. Ensimmäinen kulmahammas on poissa ja seuraava jo heiluu miten sattuu. Toivotaan, että tipahtavat kaikki yhtä helposti kuin tuo yksi.


Hile on selvästi nyt syttynyt juoksemiseen! Kasvuvauhti on tasaantunut, joten ehkä kropan hallinta on sitä kautta hieman helpompaa ja pystyy kehittämään vauhtiominaisuuksia. Sillä on valtavan pitkä laukka jo nyt, etenemä ihan muutamalla laukalla on paljon. Kovasti kiukuttaa, kun ei vielä pysy Nilan perässä, mutta ei se niin kaukana enää ole sekään kiituri. Jännityksellä seuraan mitä on tulossa.


Hile on perusluonteeltaan "hyvä jätkä", ei paljon murehdi mennyttä saati tulevaa. Lompsii menemään rennolla asenteella ja aika usein enemmän sillä asenteella kuin järjellä. Hyvä jätkä on kotonaan ihan missä tahansa porukassa, sen ei tarvitse ketään mielistellä ja leikkikaveri löytyy yleensä ongelmitta, mutta vanhemmat koirat saavat olla rauhassa jos seura ei innosta.


Jotain venymistä on kuvien välillä tapahtunut suuntaan jos toiseen! Pikkupentu on auttamatta poissa. Alemmassa kuvassa ikää 2kk, ylempi tasan 5kk.


Treenikaverina oikein kiva, keskittyy hienosti ja toteuttaa oppimaansa missä tahansa. Ei kuluta turhaa energiaa soveltamiseen, vaan vaikuttaa aika suoraviivaiselta oppijalta. Oppii nopeasti ja tarjoaa erilaisia toimintoja mielellään kuitenkaan sähläämättä. Leikkiin kaipaan vähän lisää intohimoa ja voimaa, mutta sitä ei nyt hampaiden vaihtumisen aikaan viitsi liiemmin työstää. Taistelutahtoa on paljon, mutta valtava ahneus vähän tulee leikin tielle välillä. Kaikin puolin oikein ihastuttava pentu 💛 Olen niin onnellinen, että päädyin Hilen ottamaan, vaikka pieni ikäero Nilaan ja lauman kasvu neljään koiraan vähän mietitytti. Joskus vaan on pakko ja hyvä niin, mun terapiapentu 💛

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Onnidog 2018

Eipäs-juupas pohdinnan jäljeen ja Millin houkuttelemana päädyin lähtemään tänäkin vuonna mukaan Onnidogiin. Erityisesti hyvät luennoitsijat houkuttelivat, koulutuksista kun on ennakkoon todella vaikea tietää sisältöä tai sopivuutta, kun kouluttajia tai tuntiesittelyjä ei juuri ollut saatavilla ilmoittautumishetkellä. Muutenkin ilmoittautuminen oli tänä vuonna erittäin epäonnistunutta säätöä, mikä välillä jo ärsytti niin, että meinasin perua koko lähtemisen useampaan kertaan. Onneksi en, sillä pitkän viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle!

Koska tunteja valitessa helmikuussa en tiennyt, onko minulla yksi vai kolme treenikuntoista koiraa, perustui ohjelmani pääasiassa luentoihin ja niiden väleihin valittuihin kiinnostaviin koulutuksiin niin, että tunnille olisi voinut mennä oikeastaan minkä tahansa koirani kanssa. Kun paikanpäällä paljastui kouluttajat, harmitti etten joitan tunteja ollut epätietoisena tästä valinnut lainkaan. Toisaalta Hile ei helmikuussa ollut edes syntynyt, joten sen tarpeita oli muutenkin hyvin hankala ennakkoon arvioida, kun en tiennyt edes onko sieltä meille pentua tulossa. Hyvän paketin sain kuitenkin kasaan, koirilla riitti virtaa kaikkeen (Hilellä jäi hyvin myös varastoon) ja itsekin jaksoin jopa yllättävän hyvin! Olimme paikalla pe-su, mikä oli selvästi parempi kuin viime vuoden neljä päivää yhden koiran kanssa vain parilla luennolla.

Reissukoirat Popa, Priya, Nila ja Hile
Majoittuminen ja matkaseura järjestyi kivasti, kun päästiin yöpymään Millin mummilaan Jyväskylään, mistä oli noin puolentunnin ajomatka itse tapahtuma-alueelle. Kilometrejä kertyi viikonlopun aikana ihan mukavasti, mutta rauhallinen ympäristö ja lenkkimaastot olivat ihan luksusta! Jyväskylään ajeltiin jo torstaina niin, että käytiin illalla siellä lenkillä ja päästiin aamulla starttaamaan rauhassa kohti tapahtuma-aluetta.

Perjantai

Hile pääsi aloittamaan koulutukset osallistumalla kohdetyöskentely tunnille. Tunnin tehtävät olivat Hilelle pääasiassa jo ennenstään tuttuja, mutta oli erittäin hienoa huomata, kuinka pentu pystyy yleistämään oppimaansa uuteen ympäristöön vaivatta. Vähän erilainen kohde kuin kotona ei ihmetytä, kuten ei myöskään viereisen kentän agility tai toisen puolen koiratanssi. Hile pystyi vapaana treenaamaan ja oli erittäin hyvin kuulolla suoriutuen puolipallolla tehdyistä etutassutargeteista hienosti. Tehtiin myös peruuttamisen yleistämistä ja vahvistin taukokäytöstä. Kiva tunti aloitukseksi!

Kuva Jenny Söderlund
Seuraavaksi suunnattiin Mika Jalosen luennolle Palkkaamalla palkattomuuteen. Luennolla oli paljon tuttua asiaa, joka vaatii aina tasaisesti mieleen palauttelua. Tärkeimmiksi ajatuksiksi omalla kohdallani nousivat ajatus tiimityöstä, ohjaajan asenteen tulee olla kunnossa jotta koiralta voidaan odottaa samaa. Ohjaajalla tulisi myös olla keinot tarkistaa, onko koira sinut ympäristönsä kanssa ja näin valmis tekemään harjoituksia. Mika puhuu tässä yhteydessä puskurikäytöksestä, joka on toiminta, jolla saadaan kasvatettua suorituksen aikaa ja toisaalta joka ei ole osa mitään koeliikettä, jolloin mitään ei "hajoa" vaikka puskurikäytöksellä varmistaisi koiran rentouden ja valmiuden toimia. Puskurikäytös voi olla esimerkiksi takana kävely, jota koira pysyy suorittamaan "loputtomasti" ja jonka aikana sen reaktioita ympäristöön on helppo seurata ja näin päästä selville siitä, mikä ympäristössä mahdollisesti häiritsee ja tulee ohjaajan ja koiran väliin. Tärkeiksi teemoiksi nousivat myös toiminnan todellinen ärsykekontrolli sekä sekundäärivahvisteiden aito toimivuus. Läpi kaiken teknisen opettamisen tulisi aina muistaa, ettei ulkoista itseään "palkkojen taakse" vaan huolehtii kummankin sitoutumisesta treeniin. Mikan kerronta on rönsyilevää ja aaltoilevaa, mutta vaikka aiheet välillä ajautuvat aika kauaksikin lähdöstä, sieltä löytyy tärkeät perustaidot kerta toisensa jälkeen. Mikan luentoja aina mukava kuunnella!

Luennon jälkeen oli Nilan vuoro päästä hommiin. Olin valinnut sille perjantain tunniksi noudon ja meidän iloksi noutotuntia oli kouluttamassa Elli Kinnunen, jonka tavasta kouluttaa ja esittää asiat olen jo aiemmin saanut erittäin positiivisen kuvan. Nilan noudon suurimmat haasteet ovat nyt ja tulevat varmaan aina olemaan luopumisen puolella, kapulat on maailman parasta ja herkästi silmää käyttävänä koirana Nila mielellään vaipuisi kapuloineen ihan omaan kuplaansa. Meillä on tähän olemassa jo hyviä ja toimivia treenejä ja rutiineja, joita näytettiin Ellille ja saatiin jatkoon hyviä vinkkejä ja paljon tsemppausta. Testattiin esimerkiksi, pystyykö Nila kääntymään kapulalle juostessa palkalle 'jes' kuulessaan ja kyllä, se pystyy! Muiden tehdessä treenejä temputin Nilaa kapula suussa. Nämä ovat välillä olleet vähän hankalia, mutta nyt sujui tämäkin! Meillä oli oikein mukavaa ja Elli oli tänäkin vuonna loistava kouluttaja, kiitos!

Nipsusta ihan parasta, leluja ja kapuloita!
Perjantain päätteeksi suunnattiin vielä toiselle luennolle, Reija Nieminen luennoi Koiraharrastajan voimaantumisesta. Tärkeä aihe ja paljon pohdittavaa jäi matkaan. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitkä ovat omat arvot ja tavoitteet elämässä yleensä sekä koiraharrastuksessa osana muuta elämää ja tarkistaa, etteivät arvot ja tavoitteet ole ristiriidassa keskenään.  Omat tavoitteet tulisi asettaa  aina arvojen mukaisiksi, jos nämä ovat ristiriidassa eivät tavoitteet ole saavutettavissa ja näin syntyy pettymyksiä ja turhautumista. Reija korosti myös läsnäolon ja pysähtymisen tärkeyttä, vain tuntemalla itsensä pystyy antamaan parastaan koiralleen ja läheisilleen. Pitäisi myös aina muistaa, että kyky epäonnistua on yksi menestyksen edellytys. Epäonnistuminen tulee hyväksyä osana prosessia, jotta oppiminen on mahdollista. Koska koiraharrastuksessa on osapuolia kaksi, lähtee sujuva kommunikointi aina tunneyhteyden löytymisestä.

Tiiviin päivän päätteeksi metsälenkki ihanan rauhallisissa keski-suomen maastoissa teki tehtävänsä, eikä kovin myöhään jaksettu enää saunan jälkeen maailmaa parantaa kun uni vei voiton. Aamulla olikin taas aikanen lähtö odottamassa.

Lauantai

Lauantai aloitettiin luennolla, tällä kertaa luennoimassa Krista Karhu ja aiheena Koiran ja ohjaajan henkinen valmentautuminen kisoihin. Aihe omalta osaltaan hyvin jatkoi edellisen illan Reijan luentoa, kun edelleen pysyttiin tiiviisti omien motiivien ja tavoitteiden maailmassa.
Krista muistutti, että halutessamme kehään 100% osallistumista, tulee sen jakautua sekä koiralle että ohjaajalle vähintään 50%/50%, mutta ohjaaja on se, jonka tulee pystyä tsemppaamaan ja kannattelemaan myös koira läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Näin ollen prosentit voivat vaihdella ohjaajan osalta isommiksi, mutta tärkeintä on aina muistaa, että 100% suoritukseen tarvitaan molempia! Krista painotti oman koiran tuntemusta ja sitä, että koira lopulta aina määrittää etenemisen ja tavoitteiden toteutumisen. Jos joku osa-alue on vielä vaiheessa, tulee tavoitteiden joustaa, ei koiran hyvinvoinnin. On myös tärkeää muistaa laatu ennen määrää, hyvin suunniteltu ja toteutettu treeni on paljon arvokkaampi kuin suunnittelematon tai huonosti toteutettu. Tulee myös olla realistinen omista ja koiran taidoista, sekä toisaalta pitää kiinni omista ihanteista. Koeohje antaa raamit, mutta ohjaajan tulee tietää, miten juuri hän koiransa jonkun asian haluaa suorittavan. Aina nämä eivät ole ihan vastaavat keskenään, mutta ohjaajan tulee tämä tiedostaa ja toimia sen mukaan.
Realistinen usko osaamiseen ja luottamus omaan koiraan kantavat pitkälle myös kilpailuissa, kun koira on koulutettu niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeää on muistaa, että ohjaaja on oman koiransa edunvalvoja ja aina vastuussa siitä, ettei koira joudu liian vaikeaan tilanteeseen osaamiseensa nähden. Tekemisen flow syntyy, kun vaikeustaso ja taitotaso ovat tasapainossa keskenään. Suoritusvarmuus taas muodostuu, kun kilpailutilanne muistuttaa mahdollisimman paljon treenitilannetta (tai toisinpäin) ja ohjaajalla on selkeät rutiinit kisaamiseen. Oman koiran tuntemista ei voi liiaksi korostaa, se vaikuttaa niin treeneihin ennen kisoja kuin rutiineihin kisapaikalla ja kehässä. Kun tunnistaa oman koiran heikkoudet ja vahvuudet ja keinot auttaa koiraansa selviytymään, on kilpaileminen mielekästä ja molemmille mukavaa! Kristan luento eteni selkeästi ja oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa, elävän eämän esimerkit toivat paljon lisää antia luentoon. Näiden perusasioiden äärelle on erittäin hyödyllistä palata kerta toisensa jälkeen ja muistuttaa itselleen, miksi kilpailee ja ketä varten.
Krista kiteytti luennon seuraavaan lainaukseen:

"If you're not willing to learn, no one can help you.
If you're determined to learn, no one can stop you."
Ole voittaja!

Ensimmäisen luennon jälkeen käytin nopeasti koirat pissalla ja jatkoin suoraan seuraavalle, Jirka Vierimaan luennolle Perustekniikoita pidemmälle - kohteet ja luopuminen. Jirka lähestyy kouluttamista hyvin tieteellisestä näkökulmasta, mutta onnistuu tekemään sen mielenkiintoisesti ja sitomaan käyttäytymismallit käytäntöön niin, että termit on helppo ymmärtää. Perustekniikoilla tarkoitetaan yksinkertaisia toimintoja, jotka koira oppii nopeasti ja osaa toteuttaa vihjeestä erilaisissa ympäristöissä. Kun näitä perustekniikoita yhdistellään, saadaan käytösketjuja eli sovellettuja tekniikoita. Perustekniikoissa kannattaa testata ja vaihdella palkkaa, esimerkiksi käsitarget ruualla vs. lelulla, pysyykö suu kiinni myös lelulla vai alkaako myös target muuttua saaliiksi eli koira tulee suu auki kohteelle? Perustekniikka ei ole enää perustekniikka silloin, kun sitä voidaan käyttää jossain yhteydessä tai osana pidempää toimintaketjua.
Luopuminen on koiralle tärkeä taito, jota se tarvitsee lähes kaikessa toiminnassaan. Ohjaajan on tärkeää pystyä määrittelemään luopuminen toimintana, mitä koira tekee luopuessaan? Toiminta voi olla esimerkiksi kontakti ohjaajaan tai aktiivinen tarjoaminen. Kun koiralla on luopumisen periaate selvillä ja perustaitona sivulle tulo, voi esimerkiksi ketjun koira leikkii ohjaajan kanssa - irti - ohjaaja laittaa lelun taskuun - sivu - koira tulee sivulle toimintaketjun lyhentää muotoon koira leikkii ohjaajan kanssa - kesken leikin 'sivu' - koira ei tarvitse erillistä irrotusvihjettä vaan ymmärtää ketjun ja itse irrottaa ja lähtee suoraan siirtymään sivulle, jolloin ohjaaja voi laittaa lelun taskuun ja toiminta pääsee jatkumaan nopeammin perusasennosta. Tätä oli toki pakko testata luennon jälkeen ja kyllä, Nila ensimmäisellä kerralla irrotti vähän hämmentyneenä hitaasti ja tarvitsi toisen sivu vihjeen, mutta sen jälkeen ongelmitta lyhensi ketjun muotoon sivu - jes - sivu - jes. Itseasiassa näin sivulle tulot olivat nopeita ja hyviä, kun irrottamisesta ei tullut yhtään ristiriitaa tai hitautta itse suoritukseen. Tämä oli itselleni luennon paras oivallus, mikä ehdottomasti täytyy muistaa jatkossakin!
Kohteita Jirka suosii, koska ne ovat paljon helpompia häivyttää kuin fyysiset avut tai ohjaaminen. Kohteiden avulla myös esimerkiksi aiemmin houkuttelemalla koulutettu koira oivaltaa yleensä hyvin idean, jolloin aivot aktivoituvat ja tapahtuu oppimista. 
Kun perustekniikka on vakiintunut, voi toiminnan laukaisijana toimia erilaiset vihjeet. Käytöksiä kouluttaessa tulisi aina tiedostaa, mikä toimii minkäkin toiminnan laukaisevana vihjeenä. Onko se esimerkiksi visuaalinen ärsyke vai ohjaajan fyysinen ohjaaminen? Tai toimiiko koira itsenäisesti tilanne vihjeen avulla vai oikeasti ohjaajan suullisen vihjeen kuultuaan? Mikäli koira herkästi pyrkii toimimaan itsenäisesti tilannevihjeiden avulla eli ennakoimaan, tehdään harjoituksesta yhteensopimaton eli tehdään jotain muuta kuin koira odottaa. Esimerkiksi koira karkaa ruutuun sen nähdessään ilman ohjaajan suullista vihjettä -> teetetäänkin ruutua lähestyttäessa ihan muita temppuja, vaikka maahanmenoja tai kaukokäskyt.
Luennolla käytiin läpi myös koiran vireystilaa ja optimaalista toiminta-aluetta Mendlin mallin mukaisesti. Perinteisen nelikentän pystyakselilla on vire matalasta korkeaan ja vaaka-akselilla valenssi eli välttävyys-kiehtovuus asteikko. Tähän kaavioon voidaan määrittää optimaalinen oppimisen alue ja pohtia, miten mahdollisimman hyvin pysytään kouluttaessa positiivisten tunteiden maailmassa. 
Yhteenvetona perustekniikat ovat palapelin osia, yksittäisi ja helposti muusta erillään opetettavia, kun 
taas soveltavat tekniikat ovat palapelin kasaamista, tehtäväsarjoja jotka kootaan valmiista palasista.
Teoria oppimisen taustalla on vuosi vuodelta alkanut kiinnostaa itseäni enemmän, joten Jirkan elävä kerronta käytännön esimerkkeineen yhdistettynä vankkaan teoriaosaamiseen viihdytti, eikä ainakaan vähentänyt tiedonjanoa. Jäin jo innolla odottamaan illan seuraavaa Jirkan luentoa.

Aamupäivän luentojen jälkeen pääsi koiratkin vihdoin hommiin. Hile sai aloittaa takateho tunnilla, mikä osoittautukin erittäin hyväksi tunniksi! Hile oli jälleen mainio pentu ja tärkeänä suoritti osittain sille tuttuja ja osittain ihan uusia asentotuntoa ja takapään hallintaa parantavia harjoituksia. Tunti aloitettiin kevyesti lämmittelemällä erilaisilla pyörityksillä ja lyhyillä, aktivoivilla venytyksillä. Niiden jälkeen siirryttiin ensin matalalla kavaletille, jonka toinen pää oli maassa ja toinen noin 10 cm korkeudesta. Tästä koiran tuli siirtyä mahdollisimman askeltamalla sivuttain yli. Hile hieman innokkaasti ensin loikki, mutta aika pian asettui ja saatiin hienoja toistoja! Lisäksi tunnilla tehtiin tasapainotyynyllä ensin etutassutarget, sen jälkeen takatassut tasapainotyynylle. Nämä olivat Hilelle tuttuja juttuja, joita se tyytyväisenä toisti kentällä. Vaikeampaa oli saada kaikki tassut luun muotoiselle isommalle tasapainotyynylle, millä oli tarkoitus tehdä istu-seiso vaihtoja niin, että koira aktiivisesti joutuu miettimään omaa alustalla pysymistään. Luutyyny oli Hilelle juuri ja juuri vielä sopiva, joten se joutui kovasti pohtimaan tassujaan ja pelkkä tyynyn päällä seisominen jo vaati keskittymistä. Saatiin sitten muutama istuminenkin aikaiseksi, mutta näitä treenejä pitää kyllä jatkaa ja tehdä Nilalle myös. Meille kokonaan uusi (tai ainakin unohtunut) treeni oli laatikkoon peruuttaminen. Koiran annettiin ensin tulla laatikon läpi ja palkattiin etutassut laatikossa, sen jälkeen takajalat laatikkoon. Näin koiralle syntyi ajatus siitä, ettei takana oleva este ole läpäisemätön, vaan sinne saa hyvin jalat nosteltua. Tarkoitus on aluksi vahvistaa ihan yhden jalan edestakaista liikettä laatikkoon ja ulos, sen jälkeen toisen ja kun tämä sujuu, voi palkata vähän kauemmaksi niin, että mukaan tulee peruutusaskelia muutama ennen laatikkoa. Hilestä tämä oli hauskaa, minusta erittäin hyödyllistä ja menee myös ehdottomasti tyttöjen jumppaohjelmaan! Lopuksi vielä pujoteltiin matalien rimojen ylitse ja kierrettiin neljän riman ylitse rimojen ollessa keskeltä yhdessä. Näissä koira taipuu ja joutuu miettimään jokaisen askelensa asettelun sekä askelpituuden, ihan unohtuneita treenejä itseltä nämäkin. Erittäin hyvä tunti ja taitava kouluttaja, joka osasi asettaa sopivat haasteet kaikille osallistujille, paljon kiitoksia Houndy koirapalvelu!



Nila oli joutunut odottelemaan pitkän aamupäivän autossa, mutta vihdoin oli sen vuoro. Olin ennakkoon varautunut hieman kiihkeään menoon, kun lämppälenkkikin jäi tiiviin aikataulun takia tyngäksi, mutta oli lähes helteistä, joten kuumuus verotti (onneksi) suurimman kiihkon. Nila pääsi Krista Karhun avoimen luokan tasoiseen rally-tokon ratatreeniin. Rata oli mukava, eikä siinä ollut tehtävinä meille mitään kovin haastavaa, mutta ajatuksenani oli ensisijaisesti saada sujuvaa rataa ilman kauheaa kiihkoilua. Nila lähti radalle mukavassa mielentilassa, mutta heti ensimmäisellä kyltillä ei mennyt maahan ennen kuin kolmannella yrityksellä ja silloinkin vähän hassusti. Muuten radalla ei isompia tekniikka virheitä tullut, eteentuloissa otin tarkoituksella apuaskeleen jotta sain ne suoremmiksi kun verkassa teki tosi huonoja vasemmalta eteen siirtymisiä. Pari tukahdutettua ynähdystä matkaan mahtui, kun odotukset meinasi kivuta turhan korkealle, mutta muuten meille oikein kiva ja sopiva treeni tähän väliin. Kristalta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon ja esitin myös toiveen jonkilaiselle rallya tokoilijalle -luennolle, kun onnistuin radalla tekemään oikein perinteisen tokoilija rallattelee virheen siirtymällä suorituspaikalta koiran viereen, vaikka pitäisi muistaa aina pysyä paikallaan... Tuntuu, että kysymyksiä tämän aiheen tiimoilta nousee lähes jokaisessa treenissä, vaikka olen useampaa kaveria vaivannut kysymyksilläni pitkin kesää.

Nila sai jatkaa suoraan rallyn jälkeen vielä Mika Jalosen tokoon, onneksi ehdittiin hetki hengähtää ja käydä vähän kävelemässä välissä. Mikan tunnilla tehtävät vaihtuivat ja ohjaajat laitettiin laittamaan itsensä peliin. Oltiin alkutunnista kumpikin vähän unessa, joten ensimmäiset raivokkaat luoksetulot eivät ihan siltä näyttäneet, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan. Vauhtia luoksetuloihin, asenetta stoppeihin. Nila teki vähän luoksetulon pysäytyksiä ja vastasi liikkeeseen kivasti! Lopuksi päädyttiin perusasentoihin ja itsensä kopioimisen maailmaan, kun tehtiin askel kerrallaan seuraamista joista jokaisen tulisi olla toisensa kopio. Nilalla oli odotusarvot vielä vähän juoksemisessa, jolloin toinen pa oli väljä, mutta sen jälkeen toisti ihan hienosti oikeaa sijaintia ja kontaktia. Hauska ja tiivis paketti toimintaa, Mikan tunneilla ei kyllä tule tylsää!

Vielä mahtuu samaan häkkiin tarvittaessa
Lenkin jälkeen koirat autoon lepäämään ja takaisin luentosaliin, missä vierähtikin loppuilta Jirka Vierimaan Classisen ehdollistuman workshopissa. Luento oli jälleen erittäin kiinnostava, mutta sijaintina lauantai-ilta ei ollut se kaikkein otollisin. Kun kaikki loputkin energianrippeet meni kuuntelemiseen, jäi loppupuolella annettu ryhmätehtävä kyllä meidän ryhmältä jo ihan ymmärryksen ulkopuolelle. 
Luennolla jatkettiin osittain aamupäivällä aloitettujen teemojen parissa, mutta mentiin myös vielä pidemmälle niin terminologian kuin oppimisen lainalaisuuksien kanssa. Aluksi Jirka selitti, mitä classisen ehdollistumisen nykyaikaisempi nimi respondentti pitää sisällään. Se on luonnollista käyttäytymistä, jota ohjaa osaltaan respondetti käyttäytyminen eli perimä ja osaltaan classinen ehdollistuminen eli oppiminen. Perimä ja oppiminen ovat aina läsnä kaikessa toiminnassa, eikä niitä voi käytännössä erottaa toisistaan.
Luennolla pohdittiin sisäsyntyisten, ehdollistumattomien vaikutteiden/ärsykkeiden (US) aiheuttamia ehdollistumattomia reaktioita (UR) sekä opittujen eli ehdollistuneiden vaikutteiden (CS, esim. naksutin) aiheuttamia ehdollistuneita reaktioita (CR, esimerkiksi kuolaaminen/nälkä naksuttimen äänestä). Teknisen osuuden workshop-osuus meni tosiaan aikalailla sumussa, tuntui täysin mahdottomalta pystyä enää siinä vaiheessa päivää erittelemään toiminnasta ärsykkeiden aiheuttamia reaktioita. Harmittaa, mutta tulipa todettua mikä on liikaa yhdelle päivälle! 
Aamupäivän nelikenttää työstettiin myös pidemmälle, pohdittiin erilaisten koirien sijoittumista optimaalisessa oppimistilassa kenttään ja muutoksia sijoittumisessa esimerkiksi treenin, epäonnistumisen tai muun ulkoisen muutoksen seurauksena. Mitä lähempänä koira pysyy omaa optimiaan, sen tehokkaampaa on oppiminen. Eli mitä vähemmän ja lyhyemmin poiketaan negatiiviselle puolelle, sen parempi.
Luennon loppupuolella palattiin vielä yhteiselämän peruspalikoiden ääreen, kun Jirka oman esimerkkinsä kautta kertoi yhden koiran koulutusprosessista. Lopulta ne yhteiselämän peruspalikat ovlivat tässä tapauksessa, ja varmasti lähes aina muulloinkin, yhdessä nukkuminen (turvallisuus), yhdessä liikkuminen (arkiliikunta) sekä yhdessä leikkiminen (koulutus kun leikki sujuu). Mietittäväksi jokaiselle jäi, millaisia tunnetiloja opetan koiralle? Miten kiihdytän koiraa ja miten saan sen sieltä alas? Miten saan koiran vielä jaksamaan ja uskomaan, että se on maailman paras? Näihin kun löytäisi vastaukset! Tärkeää on myös muistaa, että sosiaalistaminen on tunne-ehdollistumisen yleistämistä, tunteet ovat voimakkaasti mukana kaikessa koirien toiminnassa ja kun pääsemme kouluttamisella kiinni niihin, ovat tulokset pitkäkestoisia ja yhteistyö antoisaa. 

Lauantai-iltana oli väsyneitä koiria ja ihmisiä, ei paljon jaksettu muuta kuin pakolliset iltahommat ja nukkumaan. Tai Hile olisi jaksanut, se kun nukkuu autossa täysin sikeästi ja ehtii näin latautua odotellessa loistavasti! Lopulta sekin rauhoittui, kun sai mahan täyteen ja vähän ekstrahuomiota osakseen.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu aloitettiin peltojäljellä, jonne pääsi kokeilemaan Hile. Sille tehtiin kolme noin 1m x 1m ruokaruutua peräkkäin niin, että siirtymää aina seuraavaan ruutuun oli muutama askel. Hile työskenteli tarkasti ja motivoituneesti, teki pari pientä tarkistusta pois tallatulta alueelta, mutta palasi heti takaisin ruuan pariin. Sille myös jäi todella voimaksa halu takaisin ruutuun harjoituksen jälkeen, joten oikein onnistunut nuuskuttelutuokio! Jatkossa todennäköisesti Hilen kanssa tulee olemaan vauhdin kanssa tekemistä, joten kouluttaja ehdotti kokeilemaan kahdella liinalla ajamista heti jo alkuun. Katsotaan, miten peltoilusta innostutaan ja mihin päädytään, varmasti Hile kuitenkin saa jatkossakin osan ruuistaan syödä tavalla tai toisella haistelemalla.


Seuraavaksi oli Nilan vuoro, aiheena rallytoko. Tunnin aiheena oli peruutukset, kuinka sopivasti meille! Nilalla on oikean takajalan jumin jäljiltä muodustunut tapa peruuttaa voimakkaasti kaarelle matkan pidentyessä, mitä ollaan tässä kehonhuollon ohella koitettu saada purettua. Pohdittiin, mitä mahdollisesti voisi hyödyntää avuksi. Mikäli edestä palkan suunnalla ja käsikosketuksen kautta peruuttamaan lähettäminen ei ala tuottaa tulosta, voisi olla hyvä kokeilla esimerkiksi kosketusalustaa kohteena peruuttaessa. Ensin nyt toki täytyy varmistua siitä, ettei jumi ole kiusaamassa ja liike näin fyysisesti epämukava. Peruutustreenit kuumentavat vähän tunteita tällä hetkellä, joten myös mielentilaa tulee miettiä. Tehtiin peruutuksia myös sivulla. Vasemmalla tämä sujuu ihan hyvin, oikealla saatiin hyviä toistoja kun siirryin peruutukseeen pivotin kautta. Lopuksi tehtiin vielä ratapätkää, missä oli puolenvaihtoja ja sivulla peruuttamista. Kyllä teki hyvää meille tehdä välillä taas rauhallisempia rallyratoja ilman hyppyjä, putkia tai merkkiä, mitkä nostattavat kierroksia vähän liikaa.

Sunnuntain odotettuna luentona oli vuorossa Jari Kantoluodon Tunteista tekniikkaan -paketti. Luennolla paneuduttiin Jarin ajatuksiin koulutuksesta ja erityisesti aina kaikessa kouluttamisessa mukana kulkevasta tunnetilasta. Koira opetetaan pienestä asti toimimaan keskittyneenä ja varmistetaan, että se pystyy valitussa ympäristössä toimimaan. Tärkeät taidot Jarin mukaan ovat ensimmäisenä kontakti, sen jälkeen luopuminen. Kun nämä ovat koiralla hyvin hallinnassa, annetaan koiralle mahdollisuus kehittää itseään harjoitukseen, jolloin ihminen ainoastaan vahvistaa oikeaa tekemistä. Jari käyttää kouluttaessa sekatekniikkaa, eli saattaa kyllä houkutella koiraa johonkin suuntaan, mutta koiran tulee itse keksiä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Oivallut tuottaa mielihyvää, joten aina tulisi antaa koiran ratkaista tilanne itse. Esimerkiksi, jos koira haistelee treenitilanteeseen tullessa, tulisi ohjaajan odottaa, kunnes koira on valmis työskentelemään ja tarjoaa itse kontaktia ja yhteistyötä. Tätä sitten vahvistetaan heti! Jari puhuu negatiivisesta ja positiivisesta stressistä, joista positiivinen stressi on tila, missä koira käyttäytyy tietyllä tavalla saavuttaakseen jotain ja negatiivisessa stressissä välttääkseen jotain. Tavoitteena on tilanne, jossa koira kouluttaessa on kaiken aikaa positiivisessa stressissä. Jos taas palkkauksen odotusarvot nousevat liian korkealle, voi positiivinen stressi muuttua negatiiviseksi, jolloin tulee taas odottaa ja antaa koiran tasata itsensä. Tilannetta voidaan kuvata näin:

Turhauma/stressi

Toiminta-alua

passiivisuus

Koiran tulisi pysyä mahdollisimman paljon (aina) toiminta-alueella, ei nousta tai laskea liiaksi. Käytännössä toiminta-alua vakiintuu, kun palkataan aina koiraa sen siirtyessä toiminta-alueelle niin passiivisuudesta kuin turhaumasta. Näin vahvistetaan tunnetilaa ja yleistyy.
Tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei palkan arvon nousu johda turhaumaan, vaan koira oppisi pitämään itsensä toiminta-alueella palkkaustavasta riippumatta, jolloin palkkion arvon nousua pystytään hyödyntämään kouluttaessa. Koira säätelee omaa toimintaansa, mutta ohjaajan vastuulla on valita oikea palkkaushetki, joka tukee toiminta-alueella pysymistä.
Hyvässä yhteistyössä koira ja ohjaaja ovat treenitilanteen keskiössä, palkkiot muodostavat yhteistyölle ainoastaan kehän tukemaan yhteistyötä. Usein ainakin jossain kohtaa koulutusta käy niin, että koira ja palkkiot ovat keskiössä ja ohjaaja yrittää päästä mukaan ulkokehältä, jolloin yhteistyö on puutteellista. Läpi kaiken koulutuksen Jari korostaa yhteistyön ja tunnetilan tärkeyttä. Koiran aktiivinen keskittyminen ohjaajaan ja "mitä tehdään" asenne on kaiken perusta. Koulutuksen tulisi olla koiralle selkeää ja tunnetilan itsevarma, utelias, motivoitunut, haluaks ja innokas sekä keskittynyt ja prosessoiva eli "ratkaisemisen tilassa", jolloin sitä on mahdollista haastaa oppimaan lisää. Kaiken pohjalla on turvallisuuden tunne. Jarin omassa koulutuksessa luopuminen on mukana kaikessa, koira luopuu aktiivisesti käytännössä koko ajan saadakseen palkkion, jolloin se myös prosessoi luopumista. Myös koiran oletuksia rikotaan, eli ei koulututeta koeohjeen mukaisesti vaan sovelletaan harjoitellessa liikkeitä. Ohjaajan on aina tärkeää muistaa, ketä varten kouluttaa? Ohjaajan tulisi aina muistaa, että kouluttaa itseään ja koiraansa varten, ei kouluttajaansa, kavereitaan tai muita ulkoisia tekijöitä. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista tai yhteisön ehdoilla toimimista!
Jarin luennolla siis palattiin jälleen kerran perusasioiden pariin taas hieman eri kantilta katsottuna.



Viikonlopun luennoista jäi päälimmäisenä mieleen, kuinka jokainen luennoitsija osaltaan palasi perusteisiin niin koiran mielentilan kuin ohjaajan tavoitteiden ja ulkoisten paineiden siedon osalta. Kun kouluttaminen on iloista, koiraa ja ohjaaja varten tapahtuvaa, mutta selkeää ja koiralle ymmärrettävää, ollaan jo pitkällä! Ohjaajan tulee pitää kirkkaana mielessään päämäärä ja pyrkiä sitä kohti joustavasti omaa koiraa kuunnellen ja sen tunnetiloja ymmärtäen. Olin onnistunut valitsemaan itselleni oikein sopivat luennot, jotka tukivat toisiaan ja saivat taas kerran palaamaan perusteiden äärelle. Toivotaan, että koiranikin saavat osansa viikonlopun annista edes hieman selkeämmän ohjaajan muodossa.

Tiiviin kolmepäiväisen lopuksi oli vuorossa vielä Nosework tunti. Kuuntelin kouluttajan tuntisuunnitelman ja päädyin ottamaan tunnille Hilen, harjoitukset eivät olisi oikein palvelleet Nilan tämän hetken tilannetta nose workissä. Aiheena oli laatikko etsinnän alkeet, jotka tällä kertaa koulutettiin ruuan kautta. Koiralle opetettiin, että (pahvi)laatikot ovat kivoja ja niitä haistelemalla löytää ruokaa. Kun tämä oli tehty, vaihdettiin ruoka hydrolaattiin, jonka luo aluksi jätettiin ruokaa ja koiran syötyä palkattiin vielä hajun haistelusta. Hile pohjattoman ruokahalunsa kanssa etsi ruuat tarkasti ja haisteli kiinnostuneena. Nopeasti se kuitenkin alkoi myös tarjota laatikoille erilaisia kohdetemppuja, joten lopuksi vaihdettiin ihan hajun haisteluun, mikä olikin Hilelle paljon sopivampi tapa. Jatketaan näitäkin harjoituksia kotona ja katsotaan, kuinka paljon nosea ehditään kaiken muun ohessa treenailemaan. Selvästi sillä alkaa kyllä jo olla ajatus hydrolaatin haistelun kannattavuudesta, vaikka treenejä on takana vasta muutamia.

Viimeisen koulutuksen jälkeen pääsi Nila vielä osallistumaan temppuradalle, missä oli tunteita kuumentavasti sekä putki että sarjahyppy. Hieman oli hallinta ja mielentila koetuksella, mutta selvittiin lähes kunnialla rata läpi! Vielä ennen kotimatkaa käytiin Millin ja koirien kanssa ihastelemassa upeita maisemia lenkillä. Himoksen ympräristö on kyllä upea paikka tapahtumalle, lenkkireittejä riittää ja maastoja treenaamiseen löytyy sopivan läheltä tapahtuma-aluetta. Toivottavasti itse tapahtuma ottaisi ensi vuoteen harppauksen eteenpäin myös järjestelyiden osalta, jotta toiminta olisi sujuvaa ja tuntien valinta helpompaa.

Kotona, omalla pöydällä nukkumassa 
Koirat jaksoivat hyvin, olin osannut valita niille sopivasti mutten liikaa ohjelmaa. Lauantain kolme pitkää, asiasisältöistä luentoa olivat itselleni vähän jo liikaa, mutta sinnittelin ne läpi ja jopa muistan siitä viimeisestäkin edes jotain! Kotiin päästyä olivat koirat hyvin levänneitä automatkan jäljiltä, eikä enää maanantaina näkynyt merkkiäkään mistään reissusta. Vähän olin toivonut pennun lepäävän edes sen yhden päivän, mutta sen pikalaturi alkaa olla niin hyvin kehittynyt, että turha toivo! Toivotaan, että tämä ominaisuus säilyy aikuisuuteen asti, nukutaan kun väsyttää ja sitten jaksaakin aina keskittyä tekemiseen kun on sen aika! 

Latautuu... 😀

maanantai 10. syyskuuta 2018

Lisää pentutreeniä

Hilen treenilistalla on olleet tarjoaminen ja kohteet, seuraamisen alkeet sekä takapäänkäyttötreenit.

Tarjoaminen on Hilelle tuttua, sitä on tehty pennusta asti. Tarjoamiseen kuten muihinkin treeneihin olen yhdistänyt paljon luopumista, koska Hile on niin ahne, että ruuasta pois päin toimiminen, tai ylipäänsä toimiminen, on ajoittain hankalaa. Toisaalta luopuessaan keskittyy ihan todella paljon ja pyrkii tekemään oikein saadakseen himoitsemansa palkkion. Videolla pätkiä kohdetyöskentelystä ja lähinnä peruuttelun tarjoamisia, seassa parempia ja ei niin hyviä pätkiä. Heti alussa oikein tyypillinen ruoka jumi, kun "anteeksi sanoitko jotain, tuo ruoka tuossa hieman häiritsee" ja toisaalta sen jälkeen valitsee itse tarjota liikettä pois päin.


Takapään käyttöä on harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti alustan kanssa. Ajoittain tämä sujuu jo hyvin, välillä vastapäivään pyöriminen on tosi vaikeaa. Olen silloin auttanut palkan suunnalla, mutta toki tästä avusta pitäisi päästä eroon. Ihan satunnaisesti olen esitellyt myös pyörimistä vieressä perusasentoa ajatellen, mutta sen kanssa ei nyt vielä kiirehditä kun koivet venyy ja mittasuhteita tuntuu olevan ajoittain hankala hallita. Tehdään vähän muita, asentotuntoa parantavia treenejä välissä.


Seuraaminen on myös ihan ihan alkutekijöissään. Perusasentoa ja siinä kontaktia ollaan harjoiteltu jonkin verran niin, että olen joko auttanut sivulle tai siirtynyt itse viereen. Luopumalla olen saanut aika kivasti alleviivattua kontaktia ja pieniä askelsiirtymiäkin on välillä tehty.  Seuraamisessa olen lähinnä liikkeessä poiminut kontaktia ja palkan suunnalla vahvistanut oikeaa kohtaa. Yritän olla kiirehtimättä ja muistaa tehdä samaa myös oikealla, jotta tasapaino säilyisi.


Hile on edelleen hyvin palkitseva koulutettava, se keskittyy todella hyvin ja pystyy yleensä toistamaan kotona oppimaansa myös vieraissa paikoissa, eikä opitun soveltaminenkaan tuota ongelmia. Hile keskittyy niin hyvin, että voi olla treentessa vapaana niin messuhälinässä kuin vieraiden koirien keskellä uudessa ympäristössä kentällä. Virta ei myöskään lopu, se nukkuu autossa missä tahansa ja latautuu näin aina valmiiksi toimintaan. Tykkään vaan koko ajan enemmän! Ihan erilainen kuin mikään aiemmista koiristani, mikä tekee kouluttamisesta taas uudella tavalla kiinnostavaa ja tuo mukaanaan uusia haasteita ratkottavaksi. Tällä hetkellä työstämme leikkimistä, Hile leikkii hyvin ja mielellään, jos ei ole päässyt liikaa ruuan makuun. Nyt vaikeimpina treeneinä on leikkiä niin, että minulla on toisessa kädessä ruokaa. Toistaiseksi vielä suljetussa kädessä ja kauempana lelusta, mutta tavoitteena on saada käsi avoimeksi ja lähelle leikittävää lelua toki ilman, että siitä tulee pennulle ristiriitaa. Pikkuhiljaa tässäkin edetään.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Näytöskoirat

Lupauduin muutaman päivän varoitusajalla mukaan Lemmikki Tampere messujen tokonäytökseen sunnuntaina 2.9. Onneksi ensimmäinen näytös oli vasta klo 12.30 ja toinen klo 14, edellisenä iltana kun Rally-tokon sm-kisojen talkoista kotiutuminen meni reilusti yli kymmeneen illalla.

Mukaan näytökseen pääsivät Hile ja Nila, jotka kumpikin täyttivät paikkansa oikein hienosti! Ihmisiä, koiria, kuulutuksia, melkein vieressä agilitykisat eikä kumpaakaan häirinnyt nämä lainkaan. Tai pentua toki olisi kaikki kiinnostanut, häntä pystyssä hälinästä välittämättä se viipotti pitkin hallia.



Kummassakin näytöksessä oli kuusi koiraa ja pari ohjaajaa vähemmän, joten vipinää riitti koiria, suoritus- ja selostusvuoroja vaihdellessa, mutta palautteen mukaan yleisö oli tykännyt ja meillä esiintyjillä oli hyvä fiilis, joten kokonaisuus onnistui oikein hyvin!


Hilen ensiesiintyminen sujui kaikin puolin yli odotusten, jopa niin hyvin, että toisessa näytöksessä pidin sen vapaana ja tein vähän vaikeampia treenejä ja hetken kauemmin kuin ensimmäisessä. Ensimmäisestä näytöksestä sain pienen pätkän videollekin:


Nila suoriutui omista osistaan molemmissa näytöksissä hyvin, pystyi isoista häiriöistä ja kavereiden leluista ja noutokapuloista huolimatta keskittymään ja tekemään jopa parempaa seuraamista kuin pitkään aikaan! Muutama video löytyy myös Nilan osuuksista ensimmäisestä näytöksestä.

Nouto esiteltiin palasina koulutusvaihe kerrallaan, Nila sai demota kapulan nostoja

Merkin kiertoa ryhmäliikkeenä

Vanhempien koirien tehdessä kaukokäskyjä, teki nuoriso-osasto kontakti/maahanmeno treeniä

Lopussa kaikki koirat tekivät palkaten yhtäaikaa kentällä vapaavalintaisia temppuja

torstai 23. elokuuta 2018

Pentutreenejä

Hile ilmoittautui Sporttirakin pentukurssille, minkä ansiosta olen vihdoin kunnostautunut pennun treenien kuvaamisessa. Tai yrittänyt, ensimmäiset tehtävät saatiin melkein kuvattua, kun sain näin loman kunniaksi kamalan kuumetaudin, mikä on pitänyt tiukasti sisätiloissa jo monta päivää.

Ensimmäisellä videolla rauhoittumista ja leikkiä, tosin puolikuntoinen ohjaaja ei mitenkään kovin innokkaalta leikkijältä tässä näytä. Hilellä on ikenet vähän kipeät vaihtuvien hampaiden takia, joten se usein tällä hetkellä aloittaa leikin vähän varovaisesti napsimalla lelua, ihan kuin tunnustellen miltä suussa tuntuu. Kun toteaa suun olevan ok, leikkiin tulee ihan erilailla voimaa.


Toisella videolla vähän luopumista. Hile on niin ahne, että luopumisharjoituksia ollaan tehty ja tullaan varmaan aina tekemään todella paljon. Silti ne on vaan vaikeita! Kyllä sillä on selkeä ajatus, kuinka herkut voisi saada, mutta kannattaa ilmeisesti silti vielä kokeilla, jos ne sittenkin saisi vaan ottamalla.