torstai 13. heinäkuuta 2017

Rally-toko epiksissä

Keksin pari viikkoa sitten, että Nilahan alkaa olla aikalailla rally-tokon alempien luokkien osaamistasolla ainakin teoriassa, joten piti päästä testaamaan teoriaa käytäntöön.

Käytiin kerran treenaamassa eli kyselemässä sääntöjä rallya ahkerasti treenaavan ja kisaavan kaverin kanssa ja toisen kerran kimppatreeneissä tehtiin "rataa" eli todettiin, että pari palikkaa vielä puuttuu. Nila ei osannut tulla eteen eikä kiertää ohjaajan takaa, mitä molempia taitoja rallyssä paljon tarvitaan,  joten kosketuskeppi ja naksu töihin ja viikossa näistä alkoi olla ajatus, samoin juoksu seuraaminen parani treenaamalla nopeasti, joten ilmoitin Nilan möllikisoihin. Kylttitelineitä se ei ollut koskaan nähnyt enkä ollut ihan varma kaikista kylteistäkään, mutta kokeilemallahan se selviää mitä täytyy treenata lisää! Möllikisat oli vielä tutulla kentällä viikolla, joten sopivan pieni ja riittävän epävirallinen tilaisuus meille.

Eilen päästiin tositoimiin, eikä kyllä tällä valmistautumisella voi olla kuin tyytyväinen. Ilmoittauduin ennakkoon ainoastaan mölli-radalle, mutta nähdessäni alo/avo radan kysyin, saanko ensimmäisen radan onnistuessa jälki-ilmoittautua myös seuraavalle, mikä onnistui hyvin.

Meille osui lähtövuoro 2 ja siinä kun rataantutustumisen jälkeen rauhassa pengoin autosta tavaroita ja tunasin, huomasin yhtäkkiä että ensimmäinen koirakko oli jo loppusuoralla. Koira autosta, yhdessä siirtyminen kentälle ja nopea palkkaus, sivulle tulon palkkaus ja aikalailla kylmiltään kehään. Se hieman alkuradasta kostautui, ensimmäisellä kyltillä Nila hyppäsi vasten ja teki huonot istumiset ja perusasennot samalla sotkeutuen hihnaansa, tästä -1 kontrollin puute, lisäksi 2x -1 taluttimen kiristymisestä, muuten ei vähennyksiä ollut löytynyt. Lopputuloksena 97p ja 3. sija. Tein koko radan kokeenomaisena palkkaamatta, joten samalla oli varmasti pisin ketjutettu toiminta Nilalle koskaan! Neitiä tämä ei kyllä häirinnyt, se vastasi kivasti radalla kehuihin ja tsemppasi loppua kohden kun malttoi paremmin. Hihna häiritsee ensisijaisesti minua, en vaan osaa sen kanssa toimia järkevästi, mutta siitäkin selvittiin parilla miinuksella.

Mölliradan ratapiirrustus
Videotodisteita

Nila ja kotiinviemiset
Ensimmäisen radan sujumisesta innostuneena ilmoittauduin sitten myös alo/avo radalle, vaikka siellä oli kylttejä, joita ei oltu koskaan tehty ja joissa korostui se, ettei Nila vielä ihan oikeasti ja varmasti osaa. Ensimmäiselta kyltiltä siis -1, koira pois asennosta enemmän kuin 0,5m. Tässä kuitenkin eteentulo hyvä, vaikkei sitä koskaan ennen ole paikaltaan sivulta tehty! Jätin tälle radalle hihan pois kun se oli mahdollista, mikä vaikutti osaltaan positiivisesti kummankin tekemiseen. Kyltille 9 asti meni oikein sujuvasti ja seuraaminen tuntui kivalta. Istu - täyskäännös - istu oli liian vaikea tässä yhteydessä, joten siitä -10 väärin suoritettu tehtävä, Nila istui moneen kertaan kun ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. En tarkoituksella tätä uusinut vaan jatkoin matkaa, koska ei se uusimalla olisi tätä sen paremmin osannut. Seuraavalla, helpolla kääntävällä kyltillä tuli joku yhteyskatkos ja Nila kävi nuuskaisemassa kylttiä. Uusin tämän vaikkei olisi pisteiden kannalta ollut järkevää (telineen nuuskaisu -1, uusinta -3), mutten halunnut jatkaa matkaa kun koira ei ollut kuulolla. Otettiin siis pakkia ja tehtiin käännös uudelleen, nyt ei ongelmaa joten kannatti. Nyt alkoi kuitenkin jo nuoren koiran tottumattomuus tälläisiin tehtäviin näkyä ja seuraavilla kylteillä, joista ensimmäinen istu - maahan ja seuraava istu - maahan - kierrä koira se teki ensimmäisellä tosi hitaan ja toisellakin aika huonon maahan menon, eikä meinannut kummallakaan lähteä mukaan seuraamiseen. Ollaan treenattu nyt jääviä ja houkutuksesta leijaili nakin hajut nenään, joten Nila oli varma, että tänne kuuluu jäädä makaamaan. Näistä ensimmäisestä -1 ja toisesta -3. Yhteensä pisteitä jäi saaliiksi 82, eli oikein hyvä kokemus tämäkin! Oli tosi hyvä fiilis että tuli lähdettyä, vaikka toisen radan lopussa jo mentiin ihan osaamisen rajalla keston osalta. Toinen rata kun oli ensimmäistä pidempi, joten palkattomuustreenit jatkuivat heti hieman vaikeampana kuin ensimmäinen. Aika vähän pitkät ketjut lopulta Nilaan vaikuttivat, ihan valtava kehitys parissa kuukaudessa kun ajattelee, että huhtikuussa me aloitettiin lähes nollasta uudelleen kaikki treenaaminen.

alo/avo radan ratapiirros
Ja videotodisteita tästäkin

On se vaan kultainen pieni koira! Kuukausi takaperin en olisi vielä uskonut, että tosissani mietin virallisiin rallykisoihin ilmoittautumista, mutta eilisen perusteella ei tulosten pitäisi olla mitenkään hankalasti saavutettavissa. Vähän lisää osaamista ja paremmin valmistautuneena kehään, niin eiköhän se suju. Säännötkin voisi lukea vielä pariin kertaan.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Keski-ikäinen täti koira

Eli Pira tänään 6 vuotta! Se ei ehkä itse arvostaisi tuota otsikon nimitystä, mutta sellainen se alkaa olla, kaikella rakkaudella. Piran kohdalla jokainen syntymäpäivä on tavallistakin suurempi juhla, koska se tarkoittaa, että selän kanssa on pärjätty taas vuosi lisää. 


Kuusivuotiassta Pirasta alkaa olla isoimmat särmät hiotuneet, se ei enää kiihdy ihan niin paljoa ja ihan niin monesta asiasta. Se joskus jopa malttaa ensin katsoa ennen kuin reagoi! Tilaisuuden tullen se edelleen kyllä kiihtyy nollasta sataan puolessa sekunnissa ja on tilanteita, mitkä aiheuttavat sillä ylivirittymistä. Pienellä ennakoinnilla sen kanssa on kuitenkin varsin mukava elellä, tuntuu Piralle sopivan tämä stressittömämpi ja tasaisempi kotikoiran elämä ilman harrasteita jopa paremmin, vaikka se hurjasti tekemisestä nauttiikin. Nyt, kun kierrokset ovat matalammat suurimman osan ajasta, sen on helpompi hallita myös niitä kiihdyttäviä hetkiä ja palautuminen on nopeampaa. Pira treenailee omatoimisesti Nilan siivellä ja muutaman kerran kuussa sitten ihan tarkoituksella, se nauttii esimerkiksi jos pääsee näyttämään malliksi jotain kun olen kouluttamassa. Koska Hän Osaa Kyllä!

Toivotaan vielä monen monta yhteistä, kivutonta vuotta 💜

torstai 29. kesäkuuta 2017

Nila 1v

Ensimmäinen tavoitteeni oli, että saan vilkkaan pienen pennun pysymään hengissä vuoden vanhaksi asti. Se on nyt täytetty! Eikä ollenkaan itsestään selvästi, pentueen alkumetrit kun eivät olleet mitenkään helpot. Suuremmilta tapaturmilta on, ihme kyllä, vältytty ja OCD:kin alkaa olla toivottavasti vuosiksi selätetty. Tänään on mielessä pyörinyt moneen kertaan vuoden takainen jännitys, ilo, epätoivo, helpotus ja lopulta onni, kun hankalan alun jälkeen sekä Kulo että pennut selvisivät taistelusta hengissä ja se, kun lopulta varmistui, että meillekin yksi pennuista on muuttamassa.

6 viikkoinen Nila

Juuri kotiutunut, 8 viikkoa vanha Nila

Millainen on Nila? Kysymys, mihin en osaa oikein yksiselitteisesti vastata. Jos kysytään Matilta, Nila on 'nöösi joka haluaa vaan nyhjätä kyljessä' koska sellainen se kotona on. Mun työkaverit on kyselleet, miten se on noin rauhallinen ja fiksu ja treenikaverit on nähneet kiljuvan, kierroksia keräävän kyylääjän ja toisena hetkenä hienosti keskittyvän, oppimista rakastavan pienen koiran. Että sellainen se on, erittäin hyvin tilanteiden mukaan olemustaa muuttava. On asioita ja tilanteita, joihin suhtaudutaan hyvin järkevästi ja tarkasti tilannetta lukien ja on tilanteita, jotka herättävät tunteita. Joskus tunteet nousevat vähän liiaksi, mutta näitä työstetään ja edistytään, usein pikkuhiljaa ja välillä harppauksin. Nila on vilkas ja fyysinen, se rakastaa juoksemista ja uimista ja keksii itselleen haasteita ympäristöstä. Usein sillä on monta rautaa tulessa, mutta tarpeen tullen keskittymiskykyä löytyy hurjasti. Se on kiltti - ainakin niin kauan kun asiat sujuvat niin kuin Nila haluaa. Jos asiat ei mene neidin halujen mukaan, treeneissä ohjaaja on epäselvä tai jollain muulla on varmasti Nilan mielestä kivempaa, se haukkuu päin naamaa ja jos ei ihmiset tajua se mielellään tehostaisi viestiään myös hampailla. Onneksi päivä päivältä me ollaan aina vaan useammin samaa mieltä. Aina ei kyllä tiedä kumpi on taitavampi muokkaamaan toisen käytöstä, minä vai koira. Kerrassaan hurmaava nuori koira, jota on pakko rakastaa. Niidenkin, jotka eivät sitä itse haluaisi, koska Nila haluaa! Ja jos Nila haluaa, se useimmiten tavalla tai toisella saa haluamansa.

Niin kiltti ja viaton
Vai onko sittenkään?

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Veteraani debyytti

Nadi kävi viikonloppulomalla belgiseurassa, kun vein sen perjantaina ystävälleni Saralle, joka otti Nadin oman laumansa jatkoksi mukaan Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn lauantaina. Tänä vuonna erkkari pidettiin Vihtavuoressa, Laukaan ja Jyväskylä välissä. Saralla on Nadin tytär Gabby sekä kaksi tervuerenia, mutta Nadi sujahtaa laumaan ongelmitta. Edes perheen kissat eivät reagoineet vieraaseen koiraan, mahdollisesti ne luulivat vain Gabbyn monistuneen kahdeksi. Äiti ja tytär ovat niin samasta puusta, että välillä niitä on vaikea erottaa toisestaan vaikka kumpikin on erittäin tuttuja.

Tytär ja äiti
Näyttelystä ei suurta menestystä irronnut, mutta mukavalla arvostelulla erinomainen kuitenkin, tuomarina Jean-Louis Vandenbeaden:

8,5. Complete scissor bite. Medium size bitch. Nice, medium long head. Straight muzzle. Slightly rounded skull. Correct stop. Good parallelisme. Nice, dark, almond shaped eyes. Beautiful, well carried ears. Excellent reach of neck, but I would like the topline a little bit stronger. I would like a little bit more fore chest. Excellent bone. Excellent rear angulation. Slightly straight in the front. Excellent side movements, but goes extremely narrow in the front (todennäköisesti kuitenkin oikeasti back, koska sieltä se on ahdas...)

Nadi oli ollut helppo reissukoira, vähän liiankin helppo, sitä kun oli kiinnostanut enemmän päiväunet häkissä kuin esiintyminen. Muutama oli myös luullut sitä paljon vanhemmaksi hyvin rauhallisen temperamentin takia. On se vaan sellainen rakkauskoira ettei tosikaan, aivan omaa luokkaansa!  Kannatuksen vuoksi Nadi varmaan vielä paikalliseen kr-näyttelyyn elokuussa osallistuu, seuraavia missikisoja voidaan katsella sitten kun ikää on 10v ja pääsee ilmaiseksi. Siis jos Sara sen huolii mukaansa, ei niin ole mun juttu nuo näyttelyt... Muutama ihana kuva veteraanista vielä, kaikki kuvat ©Sara Koivuniemi.




Pieni suuri paimenkoira

Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!

Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.



Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!




Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!

Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop
Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!
Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Uimamaisteri 11kk

Mielessä pyörii monta aihetta joihin voisi tarttua, mutta taas yhden kuukauden vanhenemisen kunniaksi puhutaan vähän uimisesta. Tosin Nilan mielestä uimisesta ei voi puhua vain vähän, vaan paljon, enemmän ja loputtomasti. Ulkona sataa vettä ja on kylmä vaikka huomenna on toukokuun viimeinen päivä, joten aluksi muutama aurinkoinen kuva.

Pärskeitä ja hyppyjä




Kuten todettu, uiminen herättää suuria tunteita. Uinti nostaa kierroksia, aiheuttaa kyttäämistä ja on ilmeisesti myös vähän jännää ainakin uusilla rannoilla ensimmäisellä kerralla. Lisäksi luonnon vesissä on aallokkoa ja virtauksia, mitkä tuovat oman lisänsä altaassa uimaan opiskelleelle koiralle. Kaiken tuon seurauksena se on myös erittäin palkitsevaa ja koukuttavaa.

Olenkin pyrkinyt heti alusta asti viemään uimisen luvanvaraiseksi, uimaan mennään ainoastaan luvalla. Ollaan todella paljon viime aikoina työstetty erinäisistä asioista luopumista ja nopeasti Nila tässäkin yhteydessä on todennut, että nopeammin tulee vapautus veteen kun ensin keskittyy. Vaikeaa on tehdä mitään kovin rauhallista tai olla pitkään selkä kohti rantaa, kun taas seuraaminen ja stopit sujuvat jo hyvin. Paljon teen myös niin, että vapautan (kehottamatta veteen), koiran syöksyessä kohti rantaa kutsun takaisin ja palkkaan leluun tai uudella vapautuksella kohti vettä. Tämä on Nilasta kiva peli ja todella helpottanut myös vedestä poistumisia, koskaan kun ei tiedä milloin saakin mennä takaisin. Tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen palkitsevalta opettaa sille tälläisiä juttuja. Vaikka joutuu vähän "nillittämään", tuntuu teini nauttivan kun sen osaamista haastaa sopivasti ja laittaa sen ajoittain tekemään töitä siellä osaamisen rajoilla.

Välillä jo luotan siihen valtavasti ja sen kanssa on vaan niin  hienoa oppia uutta. Ja sitten se jossain toisessa tilanteessa on ihan kakara ja teini ja suu auki, kieli poskella tuijottaa että 'häh, emmää kyllä nyt yhtään ymmärrä enkä pysty kykene tollaseen', ettei nyt liian positiiviseksi mene. Tuntuu olevan kahdenlaista kiihtymystä, uiminen kiihdyttää kuin palkka, jolloin toiminta koiralla pysyy suunnitelmallisena ja motivaatio on todella korkealla. Toinen vaihtoehto on sellainen 'kyllä mä tiiä enkä oikeestaan tarvis sua ollenkaan' kierrosten nousu, jolloin voi tehdä ja sählätä menemään kun on niin paljon fiksumpi kuin ihmiset. Tästä pitäisi kai kuitenkin olla aika tyytyväinen, melkein nauratti kun luin Sporttirakin pentuartikkelia, erityisesti viimeinen kappale otsikolla Teinibesserwisser osui ja upposi, tosin matkaa on edessä valtavasti ennen sitä lopullista uppoamista.

Uiminen itsessään sujuu hyvällä tekniikalla ja järkevästi



Tää on hyvä, jään tänne!
Rannallakin on kivaa!
Kun yhden tarvitsee taustalla varastaa koko kuva, klik isommaksi!

Nadille kuuluu hyvää, se lähtee tänä vuonna belgien erikoisnäyttelyyn pyörähtämään ensimmäistä kertaa veteraanikehässä! Jossain kohtaa se suuntaa myös hammaskiven poistoon ensimmäistä kertaa elämässään. Silmät ovat mielestäni hieman samentuneet, ne on kyllä peilattu alle 1,5 v sitten ilman mitään löydöksiä, mutta sen verran itseä häiritsee että todennäköisesti ne kurkataan myös sopivassa kohtaa eli varmaan samalla kun Nilan silmät peilataan. Oma höppänä itsensä se on, keskittyy suurimmaksi osaksi elämän tärkeimpiin asioihin eli syömiseen ja nukkumiseen.



 Pira ansaitsisi oman postauksen, mutta jos nyt sen verran sen tilanteesta, että taas on hankalampi vaihe menossa. Tai ei ollut ennen kuin olin tyhmä ja annoin sen uida. Yksi uintireissu veti koko kropan turvoksiin ja jumiin ja aiheutti viikon levon. Vaikka minä tiesin, mitä uiminen sille saattaa tehdä, tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta. Nyt vointi on jo vähän parempi, mutta uimiset oli kyllä tässä. Omantunnontuskat ei... Tulevaisuus Piran osalta pelottaa ja ahdistaa, mutta päivä kerrallaan. Voi kun se olisi luonteeltaan edes vähän vähemmän kiihkeä ja näyttäisi vointinsa edes vähän helpommin. Voi kun sen voisi taikoa ehjäksi.
Pira kaunistautui uinnin jälkeen

Ja jostain syystä pääsi vielä uudelleen uimaan


torstai 25. toukokuuta 2017

Eläinavusteinen interventio

Ohimennen olen pariin kertaan maininnut, kuinka Nila aina ajoittain on minulla mukana töissä kehitysvammaisten asumisyksikössä ja kuinka haluaisin opiskella aihetta lisää. Tähän asti olen kerännyt kokemusta lähinnä olemalla jäsenenä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:ssä, etsimällä tietoa netistä ja kirjoista sekä opiskelemalla ja toteamalla hyötyjä käytännön työssä ensin muistisairaiden ja nyt kehitysvammaisten parissa, mutta nyt on vihdoin ensimmäinen askel kohti tavoitteita otettu ihan konkreettisesti! Osallistuimme Nilan kanssa viime lauantaina Voimatassun järjestämään Eläinavusteinen interventio -päivään, jonka aikana käytiin läpi pikakatsaus eläinavusteiseen toimintaan Suomessa, sen teoriataustaan ja eri toimijoihin sekä tutustuttiin käytännössä Voimatassun Eevan kirjoittaman, saman nimisen kirjan käytännön harjoituksiin. Lisäksi kerrankin oli mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja ideoita muiden saman aiheen piirissä työskentelevien, hajallaan pitkin Suomea aika yksin töitä tekevien ihmisten kanssa.

Kirjan kansi
Osallistujat olivat ympäri Suomea ja olikin erittäin kiinnostavaa kuunnella, miten erilaisissa ympäristöissä (pääasiassa) koiria hyödynnetään ja kuinka isoja hyötyjä niiden kanssa työskentelyllä on saatu aikaan. Omat ajatukseni ja huomioni käytännöstä saivat vahvistusta ja mukavasti tuli myös uusia ajatuksia sulateltavaksi. Isoimpana asiana huomasin jälleen kerran ajatelleeni monta asiaa liian vaikeasti ja itseasiassa jo toteuttaneeni monia juttuja ja nekin, mitä en ole vielä käytännön työssä hyödyntänyt, olivat lähes kaikki taitoja, mitkä Nila jo osasi. Lopulta temput ovat kuitenkin vain pieni osa eläinavusteisuutta, isoin apu ja hyöty on usein eläimen läsnäololla, ne toimivat keskusteluyhteyden avaajina tai tilanteiden jännitteiden purkajina, tunteiden sanoittajina tai helppoina kohteina koskettaa. Eläimet kannustavat lähtemään ulos ja tuovat uusissa tilanteissa tukea ja turvaa sekä luovat suhdetta myös eläimen ohjaajan ja asiakkaan välille. Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, kuinka iso asia voi olla koiran ulkoiluttaminen ihmiselle, joka saattaa tuntea suurta epävarmuutta ylipäänsä ulkonaliikkumisessa tai kokee itsensä huonommaksi jonkin erityispiirteensä vuoksi tai kuinka paljon suurempi motivaatio on kiinnittää koiran pannan solki tai lukko kuin vaikkapa oma vyö. Näissä arjen pienissä asioissa piilee kuitenkin valtavia voimavaroja hyödynnettäväksi.

Nila kuunteli osan luennosta sylistä, oli niin mielenkiintoista!
Päivän aikana tutustuimme erilaisiin välineisiin ja taitoihin, mitä eläinavusteisesti voi työssä hyödyntää. Aina eläimen ei tarvitse olla edes fyysisesti läsnä tilanteissa, vaan voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia eläinten kuvia osana toimintatuokioita, käyttää tuttua koiraa esimerkkinä kerronnassa tai pelata muistipeliä erirotuisten koirien kuvilla. Eevan kirjan johdannon kaksi ensimmäistä kappaletta tiivistävät eläinavusteisuuden hyvin, joten lainaan ne tähän:

"Eläinavusteinen interventiolla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan ja käyttäytymiseen. Keskeisenä tavoitteena interventiossa on aikaansaada myönteisiä vaikutuksia, jotka edesauttavat lopulta asiakkaan terveydentilaa. Työskentelymuodon yhtenä keskeisenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna hyödynnetään eläintä.

Eläinavusteinen työskentely on suunnitelmallista, tavoitteellista ja dokumentoitua sosiaali- terveys- ja kasvatusalan ammattilaisen toteuttamaa työtä, jossa hyödynnetään työn yhtenä toiminnallisena menetelmänä ja työkaluna eläintä. Harjoituksia voi toteuttaa joko eläimen läsnä ollessa tai nivoa aihetta muulla tavoin eläinteeman ympärille"

Lähde: Eeva Kahilaniemi, Eläinavusteinen interventio

Erilaista välineistöä, mitä käyttää apuna
Omassa työssäni koira on paljon ihan vain läsnä arjessa, se aiheuttaa spontaaneja tilanteita, joita ei pysty ennustamaan ja näin tuo mukanaan paljon naurua ja hyvää mieltä. Se myös ulkoiluttaa asukkaita, jaksaa kuunnella salaisuuksia ja siivoaa ansiokkaasti muruset lattialta, mikä on varsinkin miesten mielestä erittäin hyödyllinen taito, voi siirtää siivoamista! Nila myös puhdistaa ilmaa, koiran aikana ei viitsi nahistella naapurin kanssa ja on usein tärkeä puheenaihe varsinkin, jos se syystä tai toisesta ei ole hetkeen töissä näyttäytynyt. Asukkaat muistavat sen nimeltä ja kyselevät kuulumisia ja helpotus sen kuntoutumisesta talven leikkauksesta on ollut suuri muillakin kuin minulla. Ja vaikka Nadi ja Pira eivät ole fyysisesti töissä läsnä, muistaa moni koirien määrän ja kyselee myös vanhempien koirien kuulumiset. Osa asukkaista haluaa myös mielellään katsella koirieni kuvia ja videoita, joita puhelimesta löytyy.

Loppupäivästä alkoi pienellä bc:llä jo olla väsy
Päivä oli antoisa ja antoi lisäintoa suunnata kohti varsinaisia tavoitteita tällä saralla eli ponnistelu kohti lisäkoulutusta jatkuu. Päivän lopuksi Nila oli jo aika väsynyt, pitkä päivä samassa tilassa muiden, vieraiden koirien ja ihmisten keskellä vaati veronsa, mutta samalla vahvisti vain käsitystäni siitä, että juuri tuo koira on monilta ominaisuuksiltaan erittäin sopiva tähän työhön. Keskusteluissa tosin nousi moneen kertaan esille, kuinka rankkaa työnteko on koirille henkisesti ja se, että usein olisi erittäin hyvä, jos ohjaajalla olisi kaksi työhön sopivaa koiraa käytössään. Koiran ohjaajalla onkin erittäin suuri vastuu koiransa hyvinvoinnista niin työtilanteissa kuin niiden ulkopuolella. Kaikkien koirien, mutta erityisesti henkisesti välillä erittäin kuormittavaa työtä tekevien koirien tulee päästä elämään lajityypillistä elämää ja purkamaan paineet juuri sille yksilölle sopivalla tavalla. Nilalla tämä tapa on, yllätys yllätys, juokseminen. Mitä kuormittavampi työtuokio on ollut, sitä lujempaa se juoksee. Ilmeisesti vauhti sopivasti tuulettaa päätä ja taas jaksaa! Itse pidän koiralla mukana häkkiä, joka on sille tuttu taukopaikka treeneissä ja Nilan kohdalla myös sairasloman ajalta kotoa, minne se pääsee välillä nukkumaan rauhassa ohjaajien taukotilaan ja jonne voin sen viedä, jos työtilanne ei salli koiran mukana oloa.

Suomessa ollaan vielä hyvin alussa eläinavusteisten toimintatapojen hyödyntämisessä, mutta kiinnostus ja osaaminen kasvaa kaiken aikaa. Toivottavasti saan tulevaisuudessa olla mukana luomassa onnistuneita asiakaskokemuksia ja kouluttautumassa ja oppimassa lisää ja näin tehdä eläinavusteista toimintaa tunnetummaksi ja laajemmin käytetyksi!