keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Jatkovuosi

Kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä saatiin Nilan kanssa hyviä uutisia, meidät on valittu (omasta mielestäni) katastrofaalisesta näyttökokeesta huolimatta toiselle vuodelle Pohjois-Hämeen nuorten koirien tokorinkiin! Videot ja kootut selitykset näytöstä löytyvät täältä.

Palaute oli ihan asiaa:

Ohjaustyö kehässä on asiallista ja koira selvisi kokonaisuudesta mallikkaasti.

Huomiota tulee kiinnittää:


  • ääntelyyn, sitä kuultiin vielä
  • Liikkeiden aloituksiin; tassujen siirtelyä ja "kyyryjä" asentoja
  • Liikkeiden väliin; turhaa kiertelyä
  • Seuraamiseen; melko siistiä kokonaisuutena, mutta käännöksissä ja hitaan käynnin alussa koira tarjoaa istumista. Ohjaajalta varsinkin vas. käännöksissä hieman ylilyöntiä, jolloin koiran paikka häviää
  • Kiertoon; suoritus oli kokonaisuutena reipas, mutta kaataa kartion ja keskittyminen tehtävään voisi olla parempi



Seuraaminen oli kokonaisuutena omilla kriteereilläni ihan kamalaa, ihmettelen miten siitä on saatu melko siisti kokonaisuus... Ne melkein istumiset oli kyllä pienimmät ongelmat suorituksessa, missä Nila ei keskittynyt oikein lainkaan, pää seilasi, se haisteli maata, edisti, loikki ja teki kaikkea muuta kuin mitä on harjoiteltu. Ensisijainen ongelma ei ollut myöskään omassa liikkumisessani, mutta täytyy siihen kiinnittää huomiota jatkossa. Onneksi seuraaminen on nyt alkanut taas treeneissä palata parempaan moodiin ja ollaan saatu ihan onnistuneita kokonaisuuksia aikaiseksi näytön jälkeen.

Ääntely on tiiviisti yhteydessä noihin kaikkiin muihin huomioitaviin seikkoihin, jos vire olisi ollut järkevämpi ei olisi tullut ääntä, eikä muitakaan kuumumisen aiheuttamia kyyristelyjä tai tassujen siirtoja (varmaan luoksetulossa, sitä ei ole videolla? siinä ainakin oli ihan korppikotkana kun käännyin, eikä videolla näy tassujen siirtelyä noudossa tai kierrossa). 

Liikkeiden väleissä vapautin Nilan itse peruuttaen, se ilmeisesti oli turhaa kiertelyä, koska muuten otin sen kyllä suoraan perusasentoon odottamaan seuraavaa tehtävää. Tai sitten omat muistikuvat pettää pahasti, koska itselle jäi liikkeiden väleistä todella paljon parempi fiilis kuin vuosi sitten, jolloin jouduin tekemään ties mitä sirkustemppuja että sain Nilan pidettyä suunnilleen järjissään. Toki nyt arvosteltiin tätä hetkeä eikä verrattu sitä vuoden takaiseen. Nyt eivät välit onneksi venyneet ihan niin pitkiksi kuin edellisellä kerralla, vaikka koetilannetta enemmän odottelua nytkin syntyi.

Kierrossa ongelma oli jälleen vireydessä ja keskittymisessä, kartion kaato ei ollut mikään varsinainen yllätys. Tätä on työstetty ja saatu kivasti ideoita, miten jatketaan. Kierto on liian tiivis ja Nila varmistaa paikkaa pitämällä päätä kartion yläpuolella, mikä aiheuttaa kartion kaatumisen rintakehällä. Vireystilan säätelyn treenejä toki saadaan jatkaa varmasti koko Nilan elämän ajan.

En osannut yhtään odottaa jatkovuotta, eikä se ole oikeastaan ollut mielessäkään muiden murheiden takia, mutta olen oikein onnellinen että paikka saatiin. Me ei yhdelle sairaudelle vielä luovuteta, vaan jatketaan niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja kohtaukset pysyvät harvinaisina. Toki, jos tarvitaan lääkitys tai kohtauksia alkaa tulla tiheämmin me luovutamme paikkamme pois. Siihen asti kuitenkin treenataan ja yritetään elää niin normaalia elämää kuin on mahdollista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti