Sunnuntaitokot vol 6

Tämän kurssin kuudes ja viimeinen kerta oli oikein onnistunut! Varsinaista teemaa ei tänään ollut, vaan jokainen sai itse miettiä, mihin haluaa apua. Tällä kertaa en mennyt ensimmäisenä, ajankäyttö on paljon helpompaa kun on toinen tai kolmas.

Aloitimme noudolla, muistin kerrankin ottaa kotoa metallikapulan mukaan, millä ollaan pääasiassa noutoa tehty. Ensin pari pitoa, ihan ok. Ei suurta intoa kapulaan, mutta otti ja piti hyvin ja rauhallisella otteella sivulla. Tavoitteena oli saada noutoon intoa ja vauhtia, mitä ei oikein keittiössä viitsi ottaa ;) Koira sivulla heitin kapulan ja 'tuo' käskyllä vapautus noutoon. Vaan mitä tekee pikku-P, tarjoaa eilisten ruutu treenien perusteella eteenpäin juoksua ja stoppia :-D Ensin parin metrin päässä minusta ja uudella 'tuo'-käskyllä vielä kapulan vieressä uudelleen... On se vaan hassu välillä, kun luulee tietävänsä paremmin ;-) Kolmannella käskyllä sitten toi kapulan ravilla ihan korrektisti, joten palkkasin naksulla. Uusinnalla tarjosi ensin uudelleen pysähtymistä, mutta jatkoi kapulalle, joten naksutin heti tarttumisesta ja palkkasin namilla. Seuraavalla toistolla yllätin ja palkkasin 'jes' heti tarttumisesta lelulla. Ote kapulaan tiivistyi selvästi eikä P tajunnut heti tiputtaa kapulaa. Tehtiin näitä pari ja muutama niin, että odotin koiran lähellä ja palkkasin siitä lelulla. Into kasvoi selvästi, joten näitä lisää! Täytyisi nyt vaan sisällä naksutella puukapulaan oikea ote, sitä kun pystyisi käyttämään ulkonakin. Loppuun vielä muutama pito, nämä nyt oikein hyviä! Nouto on siis periaatteesa valmis, kunhan nyt vahvistellaan vielä nopeus mennen tullen paremmaksi sekä tarttuminen. Kotona ollaan lisäksi tehty pitoja ja keittiönoutoa metrin matkalla tunnarilla, pitää sitäkin sisällä oikein rauhassa ja hyvin.

Omalla varsinaisella vuorolla otinn aiheeksi seuraamisen. Ei siinä varsinaisesti ole mitään ongelmaa, mutta lähinnä halusin vinkkejä ajoittaiseen vinkumiseen. Vinkuminen liittyy yleensä aina jonkinlaiseen epävarmuuteen tai haluun tehdä jotain muuta, joten oletin sen tulevan helposti agiesteiden keskellä. No eihän se ensin tullut oikein millään, vaan P teki hyvää seuraamista ilman näkyvää palkkaa -> palkkasin lelulla. Päätettiin kokeilla liikkuroituna, mikä selvästi aiheuttikin hämmennystä koirassa. Tässä kohtaa auttoi, kun toistin ohjeen ja vaadin myös sen noudattamista, seuraaminen parani heti! Otettiin vielä toinen pätkä liikkuroituna / ihmisen pyöriessä lähellä ja puhuessa. Nyt parilla lisäkäskyllä hyvää hiljaista seuraamista! Lopuksi otin vielä lelu näkyvillä pätkän hyvää, tiivistä seuraamista. Olen oikein oikein tyytyväinen! Päädyimme vinkumisen suhteen siihen, että uuttaopetellessa, kun vinkuminen liittyy selvästi epävarmuuteen, annan sen mennä toistaiseksi huomiotta. Tilanteissa ja liikkeissä, jotka P jo osaa, ei vinkumalla saavuta mitään. Ei käskyä eikä varsinkaan palkkaa. Yleensä tosin ääntä ei tulekaan silloin, kun P keskittyy ja tietää mitä tekee. Tämän kanssa vaan täytyy olla tarkkana, myöhemmin vinkumisen kanssa saa tehdä moninkertaisen työn. Sain lisäksi kuulla, että Pira on oikein hyvällä tasolla ikäisekseen ja minä tiedän, mitä olen sen kanssa tekemässä :) Kiva saada hyvää palautetta ihmiseltä, joka on tuntenut minut ja koiran vasta tämän kuusi viikkoa ja jolla ei varmasti ole ollut mitään ennakko-odotuksia minun tai koiran suhteen :)

Tässä välissä pidin tauon ja hengailin hetken pihalla. Tosin lumimyräkässä ei ihan kauhean kauaa viitsinyt olla, joten palattiin sisälle.

Seuraavaksi otettiin hyppyä niin, että liikuin esteen toisella puolen. Tämä olikin hankalaa, väkisin meinasi P:n tassut alkaa steppaamaan. Saatiin kuitenkin pari hyvää toistoa niin, että heiluin paikallani painoa puolelta toiselle siirrellen.

Koska seisominen paikallaa oli hankalaa, otettiin niitä ilman estettä lisää. Lelu näkyvillä tämä oli tänään melkein mahdoton tehtävä, mutta kun laitoin lelun taskuun, pystyi paikalla seisomaan ilman ongelmaa, vaikka minä liikuinkin. Palkkasinkin sillä samalla lelulla, mutta ilmeisesti oli paljon helmpompi malttaa, kun sitä ei näe.

Koska aikaa oli vielä jäljellä ennen ryhmäliikkeitä, naksuttelin paikalla istumista. Tässä tuli esiin taas hassu juttu; olen vahingossa opettanut Piralle, että kun peruutan kasvot koiraan päin, pitää pysyä paikallaan. Kun käännän selän, saa liikkua.... Naksuttelin siis ensin etäisyyttä vaihdellen, sitten sitä, että minä käännyn ja koira pysyy paikallaan. Tämä oli selvästi helpompaa niin, että peruutin ensin kauemmaksi ja käännyn vasemman kautta. P on ihana, kun se oikein keskittyy paikalla pysymiseen <3 Saatiin hyviä toistoja mun kääntyessä sekä oikean että vasemman kautta kauempana koirasta, täytyy pikkuhiljaa tuoda kääntyminen lähemmäs. Peruuttamalla saa kuitenkin toistaiseksi tehtyä selvän eron seuraamiseen, joten pikkuhiljaa :)

Viimeisenä jo tutusti luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Oltiin ensimmäisinä rivissä, joten odottelua ei ollut kauaa. Vahvistin "tuomarin" lähestyessä 'sivu' käskyllä paikalla pysymistä ja naksutin ja palkkasin juuri, kun tuomari koski koiraan ja pylly pysyi maassa. Tämäkin tosi hyvin, meinasi kyllä lähteä poistuvan "tuomarin" perään, mutta palasi heti. Paikalla makuuseen olin valmistautunut kahdella pakastepurkilla, joissa herkkupurkkiruokaa vähän kummassakin. Kuten arvelinkin, tämä teki tehtävästä Piralle paljon helpomman, tätä kun kotona on pääasiassa harjoiteltu ruokakupin kanssa. P keskittyi hienosti! Vapautin välillä ja palkkasin ensimmäisen purkin, otin uudelleen sivu - maahan - pätkä makuuta, nyt vielä paremmin ja vähän pidempi pätkä! Tästä palkaksi toinen purkki ja siitä kotiin.

Oikein hyvillä mielin lomaillaan nyt pari viikkoa ryhmätreeneistä, seuraava kurssi alkaa viikolla 10. Siihen mennessä treenaillaan noita paikalla pysymisiä nyt ainakin sekä tietty kaikkea muutakin, nuo nyt kuitenkin tällä hetkellä selvästi eniten kesken.