Aurinkoa ja agilityä vol 4

Maanantaina oli upea auringonpaiste ja vaikka päivä menikin töissä, ehti vielä vähän kameraakin ulkoiluttaa:

Onkohan näillä kaikki kotona...?

Wilmakin oli mukana, sitä ei vaan pahemmin teinien riehunnat kiinnostanut ;)

Pippi <3

Tänään oli vuorossa agilityn alkeet vol 4. Jatkettiin kontaktien treenaamista puomin alastulolla, hyvin stoppaa kun on ruokaa odottamassa ;) Ihan samaa mieltä ei ensin oltu siitä, voiko kontaktia tulla vain alas, Pira kun tietää, että puomi kuuluu juosta päästä päähän... Pienen keskustelun jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen ja saatiin hyviä toistoja.

Renkaalla muutama hyvä toisto, ennen kuin ympärillä alkoi olla liikaa härdelliä keskittymiseen. Tehtiin sivummalla jääviä peruutellen sekaisin, tosi hienosti kuulolla! Kaikki asennot onnistuivat, nämä selvästi edistyvät :) Maahanmenoja pari ihan seuraamisestakin, nämäkin hyvin. Odottamista harjoiteltiin yksittäisellä esteellä niin, että välillä vapautus hypylle ja välillä pallo palkaksi istumisesta. Näihin auttaa kyllä hurjasti esteiden seassa tehdyt paikallaoloharjoitukset. Väliin muutama putki ja hetkeksi sivummalle tauolle.

Yksittäisellä esteellä tehtiin ihan perus ohjausharjoituksia niin, että koira tulee leluun hypyn jälkeen. Alkuun tämä oli yllättävän hankalaa, P ehti hypätä takaisin mun ajatustakin nopeammin. Aloitettiin vähän vielä helpommin ja päästiinkin nopeasti onnistumisiin, kun Pira tajusi mitä siltä halutaan :)

Loppuun pieni avautuminen, anteeksi jo etukäteen ;) Mä toivon, että mahdollisen seuraavan koiran kanssa joskus vuosien kuluttua ymmärtäisin itse agilitystä jo sen verran, ettei tarvitsisi osallistua varsinaisille alkeiskursseille ollenkaan. Kun osaisi opettaa esteet ja perusjutut omatoimisesti, se helpottaisi kummasti. Mun hermorakenne ei meinaa millään kestää kentällä sinkoilevia hallitsemattomia koiria eikä ohjaajia, jotka eivät osaa katsoa, mitä muut ovat tekemässä. Pyrin olemaan itse poissa tieltä ja pitämään oman koirani hanskassa ja poissa häiritsemästä muita, mutta välillä tuntuu, ettei sitten muuta ehdi tekemäänkään. Vaikkei oma koira traumoja vierailevista tähdistä saisikaan, en halua sen myöskään joutuvan puolustamaan lelujaan vierailta koirilta kierroksilla ollessaan tai muutenkaan. Oma fiilis mukavasti latistuu, kun saa olla silmät selässä ja vahtia muiden tekemisiä. Pira kyllä on muutaman kerran yllättänyt mut oikein positiivisesti, se pystyy kääntämään selän luoksetulevalle koiralle ja jatkamaan leikkiä mun kanssa. Eikä tämän ole missään nimessä tarkoitus kritisoida alkeiskursseja ylipäänsä saati ketään yksittäistä henkilöä, päinvastoin on erittäin hienoa, että ihmiset innostuvat tekemään koiriensa kanssa ylipäänsä jotain!

Agilityn jälkeen käytiin tyttöjen kanssa tutustumassa Ideaparkin ympäristöön. Maalaistollot "kaupungissa" oli taas ihan paikallaan, mukavasti autoja ja ihmisiäkin nähtiin :) Tulee ihan liian vähän käytyä hihnalenkeillä, taas mä päätän parantaa tapani ja vähintään kerran-kaksi viikossa käydä hihnassa pitkää ja hidasta kävelemässä. Katsotaan kauan lupaus pitää...