3 kuukautta ja vähän päälle

Hile täyttää huomenna perjantaina jo 14 viikkoa ja viikko sitten tuli täyteen myös kalenterin mukaan kolme kuukautta! Aika menee hurjaa vauhtia, mutta niin myös kasvaa pentu. Selvästi alkaa ihan pikkupentuvaihe lähestyä loppua, karva vaihtuu ja alahampaat näyttää jo ihan liian pieniltä leukoihin verrattuna.

Ihana kesäillan valo ja ärsyttävän huonosti osunut rajaus...

Treenailut sujuvat mukavasti, Hile edistyy ja minä yritän hillitä itseäni etten tekisi liikaa ja liian vaikeita juttuja. Hile on vähän pikkuvanhan oloinen, se hoksaa asiat nopeasti ja keskittyy todella pitkiäkin aikoja, joten helposti sitä innostuu tekemään liikaa. Isoimpia läpimurtoja on olleet esineiden suuhun ottaminen, mikä oli aluksi mahdotonta, koska esine suussa estää ruuan syömisen, sekä samalla teemalla leikkiminen oli hankalaa ja varsinkin lelujen kantaminen, jos oli pienikin mahdollisuus saada ruokaa. Nyt Hile on selvästi hoksannut, että nimenomaan sillä kantamisella ja suussa pitämisellä vasta ansaitseekin evästä! Leikkiminen vahvistuu päivä päivältä myös treenien osana ja vaihtaminen ruuasta leluun ja takaisin alkaa sujua. Ensimmäiset ohjatut treenitkin ovat jo takana, kun aloitimme ProKoirakon ihanan Päivin opissa kolmen kerran kurssin. Päivi on huippuhyvä koira-ohjaajasuhteiden tulkitsemisessa ja eteenpäin auttamisessa, joten kun tilaisuus tuli, halusin sen ehdottomasti hyödyntää nyt heti pennun kanssa. Ensimmäiset treenit Päivin kanssa ovat takana ja mieli seesteinen ja hyvä tulevaisuutta ajatellen, Hile on jotenkin niin järkevän oloinen pentu eikä sitä oikein mikään tässä maailmassa sen suuremmin ihmetytä. Alkuviikosta Hile pääsi myös "isojen koirien" treeneihin ihan omalle vuorolle ja sai taas kehuja, kuinka se vaikuttaa mukavan tasapainoiselta ja ajattelevalta pennulta. Ja minä sain muistutuksen, että se on vielä ihan tosi nuori. Sen ei vielä tarvitse osata mitään muuta kuin oppimista ja intoa yhdessä tekemiseen ja näissä ollaan hyvällä mallilla.

Pienen koosteen kuvasin yhtenä päivänä kotona, kun Hile teki ensimmäistä kertaa tasapainotyynyjen kanssa temppuja. Halusin vahvistaa erityisesti takapään hallintaa, mutta vahvistetiheyden säilyttämiseksi naksuttelen myös muusta tyynyyn kohdistuvasta toiminnasta, kun tosiaan ensimmäistä kertaa kyseisiä harjoituksia tehtiin.

Kooltaan Hile on edelleen selvästi suurin bordercollieni, se painoi perjantaina 13 viikkoa vanhana 7,7 kg, kun Nila on painanut samassa iässä 7,2kg ja Pira vain 6,8kg. Saa nähdä, minkä kokoinen siitä lopulta tulee! Nila painoi nyt 2 vuotiaana 15,6kg eli on varsin sopivan kokoinen, mielenkiinnolla vertailen tilastoja mihin mittoihin Hile päätyy.

Pikkupentu alkaa katoamaan olemuksesta

Viime lauantai vietettiin sukulaisten ympäröimänä, kun Päkäpaimenet vuosimallia 2018 kokoontuivat. Paikalla oli 10/13 pentua kahdesta pentueesta! Aikaa vierähti ihan huomaamatta koko päivä pentujen touhuja seuraillen, sisarusten ja serkkujen omistajiin tutustuen ja kuulumisia vaihtaen. Vähän kokeiltiin noseworkiä, mutta kuuma ilma ja muutaman tunnin pentupainit alla hieman verottivat intoa. Ihan hyviä toistoja saatiin kuitenkin aikaan sekä paljon taas uusia ajatuksia lajiin. Oikeaa kameraa en jaksanut kaivaa koko päivänä autosta, mutta puhelimeen tarttui jotain muistoja sentään.

Pentu pentu pentuuuu!

Hile ja Milton-veli 

Hile ja Munkki-veli

Pieni video pentujen paineista

Hurjien helteiden takia on nyt ulkoiltu lähinnä eri rannoilla niin, että aikuiset koirat on päässeet uimaan ja Hile samalla uimakouluun. Se mielellään kahlailee ihan pitkälle kylkiin asti, mutta uimaan asti ei ole itse vielä lähtenyt. Parina todella kuumana päivänä olen sen vatsan alta tukenut liikkeelle niin, että kastuu enemmän ja samalla ui muutaman vedon. Hile ui päättäväisesti takaisin jalat pohjaan, mutta mikään kiire sillä ei ole pois vedestä. Ollaan myös syöty ja leikitty vedessä, kumpikin onnistuu ongelmitta. Eiköhän siitäkin vielä vesipeto kasva! Nyt saa toimittaa halutessaan uimavalvojan tehtäviä rannalla.

Uimavalvoja työssään

Hile on minulla myös paljon mukana töissä, missä se on todella saanut totutella kaikenlaisiin ihmisiin ja ääniin. Tai ei se mitään ole ihmetellyt, mutta on nyt ainakin pienestä asti tottunut vaikka mihin menoon. Siellä se itsekseen menee seassa tai toisaalta nukkua retkottaa keskellä lattiaa. Onneksi osaa myös vähän jo väistää niissä tilanteissa, kun meinaa jäädä jalkoihin. Töissä on myös hyvä ottaa vaikka päiväunet pihakeinussa!