sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Leikitään! -projekti

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Hile on sikamaisen ahne. Se on niin ahne, että ruoka tulee herkästi leikin tielle, eikä se pysty leikkimään jos tietää, että minulla on vaikkapa nakkia taskussa. Saattaa hetken jahdata lelua, mutta sen jälkeen vaihtaa sitkeästi taskun tuijotukseen tai poistuu paikalta. Jos treenin aloittaa suoraan lelulla ja käyttää ruokaa harkiten, toimii leikki palkkana hyvin. Samoin "vapaalla ollessaan" leikkii innolla ja voimalla niin minun kuin muiden koirien kanssa.

Olen päässyt ruuan ja leikin tasapainottamisessa jo jonkin verran eteenpäin erilaisilla leikkiä tukevilla treeneillä. Ollaan leikitty niin, että toisessa kädessä on ruokaa, ollaan tehty kilpajuoksuja leluille suoraan ja sen jälkeen niin, että olen namittanut kontaktista muutaman kerran ennen lelulle juoksua, palkannut hyvää, voimakasta leikkiä ruualla ja nämä pääasiassa toimivatkin, mutta silti edelleen tulee tilanteita, ettei vaan pysty koska ruoka. Onneksi yksi tälläinen kerta sattui Karisen Piian ohjattuihin treeneihin ja Piia näki, mistä on kyse. Oltiin jo aiemmin asiasta puhuttu, mutta nyt nakin viedessä 100-0 voiton leikistä luotiin suunnitelma jatkoon.

Ajatuksena on tehdä Hilelle selväksi, että tuomalla minulle leluja se ei suinkaan menetä ruokaa, vaan nimenomaan saa sitä paljon tai jotain ekstra hyvää. Projekti käynnistyi ihan kotona ruokakuppia hyväksi käyttäen. Opetetaan Hilelle, että ruuan saa tyrkyttämällä leluja leikittäväksi ja kun tämä alkaa sujua, viedään sama tilanne kentälle niin, että kentällä on leluja valmiina ja niitä minulle tarjoamalla leikittäväksi saakin ekstraherkkua kupista. Koska jälkimmäinen toiminta vahvistaa edellistä, saadaan näin toivottavasti innolla leikkivä koira myös niissä tilanteissa, kun se tietää olevan mahdollisuus myös herkkuruokaan.



1. päivän lähtötilanne

Olin ostanut kaksi uutta, samanlaista lelua, joita Hile ei ollut saanut yhtään vielä kokeilla. Aloitin niin, että laitoin koirien ruuat ihan valmiiksi kuppeihin ja Hilen päivystäessä omaansa laitoin lelut sen nähden lattialle. Koko koira tärisi ristiriidasta, kun teki ihan valtavasti mieli sekä kiivetä pöydälle tsekkaamaan ruoka että syöksyä tutkimaan lelut. Vapautuksesta se ensin yrittikin pari kertaa hypätä pöydälle, mistä ohjasin sen vähäeleisesti alas. Hile tarjosi täristen istumista, vilkuili kyllä lelua kun vähän sitä vinkautin. Vapautin sen uudelleen ja samalla itse kumarruin leikkimään lelulla, jolloin Hile ei voinut enää vastustaa vaan nopeasti syöksyi lelulle ja otti sen suuhun, jolloin sai näin ensimmäisellä kerralla samantien valtavat kehut ja ruuan suoraan syötäväksi. Söi ruuan tavallistakin suuremmalla raivolla.

1. viikko

Seuraavien päivien aikana päästiin nopeasti tilanteeseen, jossa Hile oma-aloitteisesti heittelee leluja pitkin keittiötä. Pari kertaa tästä sai ruuan, minkä jälkeen jälleen vaikeutin tehtävää. Kokeilin, olisiko Hile hoksannut tuoda itse lelun käsitargettiin, mutta tämä oli vielä ensimmäisen viikon aikana liian vaikeaa. Näin ollen autoin sitä aluksi todella paljon yllyttämällä ja laittamalla leluihin liikettä sen jälkeen, kun Hilen ensin on itse ne nakannut eli on ollut ensin itse aktiivinen, jotta päästiin kiinni samaan leluun. Ensimmäisellä kerralla riitti sekunninsadasosan veto lelusta, mistä parissa päivässä taas päästiin eteenpäin niin, että projektin alusta kun oli viikko kulunut, Hile pystyi ensinnäkin aloittamaan leikin olemalla aktiivinen ja heittämällä lelun ilmaan, minkä jälkeen minä aktivoiduin ja laitoin leluun liikettä niin, että sain pienen vedon vastaan. Tässä vaiheessa veto oli kevyttä ja Hile irrotti vielä itse, mutta lelussa tuntui jo selkeä vastustustus. Hile myös palasi leluun siitä itse irrotettuaan.Vielä en ehtinyt antaa sen voittaa saati, että se olisi tarjonnut lelua minulle itse. Enää se ei  kuitenkaan tärissyt tuojottamassa ruokakuppia, vaan alkoi pikkuhiljaa vapautua oikeasti leikkiin!

2. viikko

Heti toisen viikon aluksi tapahtui iso harppaus, Hile alkoi oikeasti leikkimään ja taistelemaan leluista ruokakupin ollessa pöydällä!  Veto on jo niin selkeä, että lelusta voi irrottaa selkeästi antaen Hilen voittaa, jolloin Hile syöksyy toiseen leluun ja jatkaa leikkiä! Vielä en ole saanut sitä tuomaan lelua minulle, mutta eiköhän sekin sieltä tule piakkoin. Toisen viikon puolivälissä pääsin myös yllättämään sen tilanteessa, jossa se sohvalla työnsi lelua minulle uudelleen ja uudelleen, jolloin hetken leikin jälkeen lähdettiinkin hakemaan ruokaa. Melkein näin kuinka korvien välissä raksutti. Muutenkin Hile on alkanut leikkiä enemmän ja olen itse aktiivisemmin osallistunut leikkeihin. Toisella viikolla on lähes päivittäin tullut tilanne, jossa olen päässyt osallistumaan Hilen aloitteesta alkaneeseen leikkiin. Nämä leikit ovat todella voimakkaita ja intensiivisiä, toivon todella että saan sen kaiken valjastettua myös palkaksi!

Hile on projektin edetessä leikkinyt paremmin myös hallilla, sain sen jopa innostumaan leikistä tiiviin naksuttelutuokion jälkeen ensin palkkailemalla lelun nostoja ruualla, minkä jälkeen päästiin oikein villiin leikkiin vielä treenien lopuksi. Toisen viikon lopuksi osallistuttiin Korrien koulutukseen, missä käytin Riitan ajan Hilen leikkiasian puimiseen. Leikki oli rentoa, vahvaa ja innokasta, Riitan mukaan minulla ei ole mitään syytä huoleen. Usein pennuilla toinen (useimmiten ruoka) vaan on paljon vahvempi ja saalis tarvitsee enemmän aikaa. Toki olen tämä tiennyt ja osannut odottaa, että aika osaltaan auttaa asiaa, mutta onhan se helpottavaa kuulla myös muualta. Hilen leikki on kyllä tämän projektin myötä harpannut valtavan askelen eteenpäin kaikissa olosuhteissa, olen enemmän kuin tyytyväinen! Edelleen toki jatketaan leikin vahvistamista ja hiotaan palasia, jotta saadaan kaikki potentiaali käyttöön, mutta nyt tuntuu jo todella kivalta. Hile on jopa pari kertaa jättänyt irrottamatta lelusta ruuan palkkasanalla, mikä on ihan valtavan hienoa! Edelleen Hile saa voittaa paljon, vähän omia leluja ja rallatella, vaikka voikin olla, että hetken kuluttua saan miettiä oliko se sittenkään niin järkevää. Vältän kaikin tavoin konflikteja leikin lopussa tai keskellä, vaihdan lelun joko toiseen leluun tai ruokaan. Riitta suositteli vaihtoa vähempiarvoiseen leluun, jonka sitten vähän vaivihkaa nappaa itselleen, ettei ruuan rooli uudelleen nouse liian suureksi, jos Hile ajattelee saavansa aina ruokaa kun tulee lähelle lelun kanssa. Muutenkin ruualla palkkaamisessa tulee olla tarkkana, että leikin ilme säilyy hyvänä, eikä siitä tule suorittamista ruuan toivossa.



Tiivistetysti mitä ollaan tehty:

  • Leikki ennen ruokaa - omalla aktiivisuudella lelua kohtaan saa ruokakipon
  • Paljon kilpajuoksuja lelulle
  • Kahden lelun leikkiä nopeilla lelun vaihdoilla ja tarpeeksi lyhyinä setteinä
  • Kilpajuoksuja lelulle niin, että Hilen napatessa lelun lähden karkuun
  • Leikkiä niin, että toisessa kädessä on ruokaa, aluksi kaempana ja suljetussa kädessä, nyt jo lähempänä ja ajoittain avoinasella kädellä
  • Eri palkkasanojen vahvistamista niin erikseen kuin yhdessä, tosin tämä valinta on vielä vaikeaa vaikka tietää sanojen eron. 
Jatkossa jatketaan näitä kaikkia, lisäksi vahvistetaan seuraavia:
  • Maalimiestyyppisesti hetsataan pentua lelulla niin, että apuohjaaja pitää hihnasta "tolppana" pentua kiinni ja pennun oikein sytyttyä leikkiin tuodaan lelu puruetäisyydelle
  • Palkkasanojen erottelut, jotta tätä kautta tulee lisää selkeyttä
  • Treenihetket alkavat leikillä! Mielellään myös päättyvät leikkiin, jos vaan tilanteeseen sopii
  • Leikin palkkaamisessa ruualla oltava tarkkana, ettei mene suorittamiseksi ja tempuksi vaan leikkii aidosti tunteella
Hyvä projekti, joka tulee vielä jatkumaan ja joka opetti taas paljon lisää leikkimisestä ja yhdessä tekemisestä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti