perjantai 3. helmikuuta 2012

Kuka viihdyttäisi pikku-bortsua?

Voihan pakkanen ja pohjavillaton ipanakoira... Voin kertoa, että vaikka muuten mua ei yleensä pakkaset suuremmin haittaa, niin nyt saisi jo riittää ;)

Maanantaina käytiin takkikaupoilla, nyt on Pirallakin oma Pomppa, musta tietenkin kun Nadilla on jo se tyttöjen punainen. Päädyin pohdinnan jälkeen perusmalliin, koska ensiavuksi ostettu villaloimi toimii hyvin tarvittaessa lisälämmittimenä ja toisaalta takilla on enemmän käyttöä, kun ei ole paksuin mahdollinen. Nadillahan on toppaversio, koska se tarvii takkia lähinnä autossa (mun iiiihana vanhus Volvo kun ei jaksa lämmittää taakse asti kylmällä, jos mukana ei ole enempää ihmisiä) ja oikeasti kylmillä alle -20 pakkasilla. Vertailtuani näitä aikani, ei paksuudessa edes niin valtavaa eroa ole. Suoraan shoppailemasta jatkettiin talven ensimmäiselle jäälenkille ja viihdyttiinkin reilu tunti, ei paleltanut vielä silloin muita kuin minua. Valitettavasti pakkaset on maanantaista vain kiristyneet. Tiistainakin käytiin vielä jäällä, mutta nyt enää vajaa tunti. Keskiviikkona kyläiltiin porukoilla ja ulkoiltiin vain omassa pihassa ja eilen käytiin pellolla vajaa tunti. Eli kunnolla on ulkoiltu viimeksi maanantaina. Voin kertoa, että alkaa näkyä.... Takkapuut saa kyytiä, lelut saa kyytiä ja kissat saa kyytiä. Ulkona ei tarkene, mutta sisälle ei huvittaisi tulla. Ei paljon keittiötokoilut auta, kun tila alkaa olla auttamatta pieni ja energiaa pursuilee. Normaalisti kun koirat ulkoilee aamulla ensin pikaisesti, syö ja sulattelee hetken ruokaa, minä lähden töihin, minkä jälkeen Juha nousee ja päästää koirat takaisin ulos, missä ne viihdyttävät toisiaan puolestatunnista tuntiin, ennen kuin J:kin lähtee kotoa. Kotiin tullessa koirat pääsee taas ulos, missä ovat päivästä riippuen 15-45 min ja vielä illalla "oikea" lenkki + treenailut tmv. aktiviteetit ja vielä myöhään iltapissat. Ja nyt kaiken tämän korvaa yksi 30-45 min ulkoilu + pikaiset pihapissat... Tänään yritin jättää niitä normaalisti pihalle kun tulin kotiin, niin Nadi makasi keskellä pihaa ja tuijotti ikkunaa ja Pira söi jotain luunpalasta ja nosteli kaikkia tassuja vuoron perään, vaikka takki olikin niskassa. Sisällä Nappula kyllä tyytyy kohtaloonsa ja makaa ihan tyytyväisenä sohvalla, mutta Piralla on tylsää. Siis todella tylsää. Se touhuaa, pyörii ja hyörii ja levittelee leluja ja silppuaa polttopuita. Ai niin ja sanoinko jo, että kiusaa kissoja. Eikä ymmärrä, vaikka mä oon sille sanonu jo moneen moneen otteeseen, ettei se oo mun vika ettei ulkona tarkene olla ;) Nadiakin välillä jo kiristää ja saattaa pärähtää Piralle ihan turhasta. Itsellä alkaa kohta seinät kaatua päälle, joten kiitos, me halutaan ULOS!

Että tällaista tällä viikolla, onneksi huomenna ehtii päivällä ulos, jos ei vaikka olisi ihan niin kylmä ja sunnuntaina on hallitreenit, ne vielä mukavasti väsyttää ipanaa :) Pakkastenkin on luvattu ensiviikolla lauhtuvan!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sunnuntai ja paleleva bc

Sunnuntai vietettiin ulkoillen ja treenaillen. Mä olisin ulkoillut pidempäänkin, mutta -14 pakkasta oli Piralle liikaa :-/ Alkutalvesta ostettu halppistakki on auttamatta jäänyt pieneksi, eikä viime viikolla ensiavuksi hankittu villainen "välipaita" yksin riitä pelastamaan tilannetta. Ensi viikolle on luvattu edelleen kiristyvää pakkasta, joten kai mun on vaan ostettava tuolle jo nyt kunnon toppatakki. Eihän toista voi palelluttaakaan. Pippiii muistuttaa muutenkin lämmön suhteen kissaa, se mm. makoilee takan edessä lämmittelemässä, kun takassa on tuli. Mielenkiinnolla odottelen kesää, kuinka tuo suhtausuukaan helteisiin?

Iltapäivällä suunnattiin jo kolmannen kerran SDP:lle tokoilemaan. Tällä kertaa yhteisenä aiheena hyppy. Me aloitettiin hypyllä, joka sujuikin jo varsin hyvin! Viimeisillä toistoilla Pira malttoi odottaa sivulla käskyä ja lähti käskystä, suoritti hypyn ja jäi odottamaan! Tämä on harjoituskertoihin nähden kyllä todella hyvällä mallilla :) Muiden harjoitellessa vuorollaan hyppyä, tehtiin Piran kanssa ensin seuraamista lyhyinä pätkinä ja pari pidempää, joissa käännökset molmepiin suuntiin. Seuraaminen ilman apuja, keskittyi todella hyvin vaikka kummallakin puolella oli väkeä kentillä! Lisäksi tehtiin maahanmenoja ja seisomisia peruutellen, nämä hyvin. Paikalla istumista ja makaamista naksutellen, keskittyy näin paljon paremmin ja pysyy, joten pitää jatkaa näitä. Pidettiin välillä tauko ja käytiin ulkona, aikaa kun oli vähän liikaakin yksin treenailuun. Autosta löytyi pieni puukapula, joten päätin kokeilla (fiksuna, kuten aina ;) ) noutoa puukapulalla häiriöisessä hallissa, vaikka kotona on tehty vain metallilla, jossa selvät laipat ja rima, mistä pitää kiinni. alkuun sujui hyvin, hienoja pitoja sekä sivulla että sivulle tullen. Tietenkin sitten ahnehdin vähän ja sain Piran tarttumaan kapulan päätyyn, tässä mallissa kun keskiosa on vain aavistuksen kapeampi. Meinasi mennä hinkkaamiseksi, mutta tajusin (toivottavasti) ajoissa naksutella pelkkää oikeaa kohtaa ja saatiin lopetettua oikeasti tosi hyviin onnistumisiin! Ehkä mä jatkossa koitan taas säästää nää kokeilut kotiin, voi olla vähän epäreilua tuollaisessa paikassa jo vähän väsyneen PENNUN kanssa ;) Lopuksi otettiin vielä ryhmässä rivissä luoksepäästävyys pariin kertaan, nämä hyvin, ei ongelmaa. Tosin namia tippuu naamaan vielä ahkerasti, mä en halua tuomarin nenään uusia reikiä ;)

Pari pakkaskuvaa vielä lopuksi, ehkä se takki tosiaan pitää nyt hankkia...













Sisko ja sen sisko

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ei paljon lisättävää:












Jaa me vai...?

Mustaa ja valkoista

Lauantaina treffattiin treenailujen ja leikkimisen merkeissä mustavalkoisia sukulaisia, pikaisella aikataululla saatiin kuin saatiinkin paikalle yli puolet pesueesta; Heidi ja Manta&Penni, Jonna ja Edi (&Primo), Lea ja Riepu, Maija ja Nuuti sekä me. Aloitettiin Meirän hallilla Jonna toimiessa koutsina. Äärimmäisen haastavaa tuntui olevan vähän kaikille tuo odottaminen, joten ei ainakaan häiriötä puuttunut ;) Muutenkin sisarukset on ehdottomasti vaikeimpia häiri(k)öitä, mitä meille on toistaiseksi olemassa. Hyvä osaamisen mittari siis :)

Piran kanssa tehtiin vähän seuraamista ja jäävien asentoja leikkinä. Paikalla istumistakin kokeiltiin, mutta se ei onnistunut sitten alkuunkaan. Ilmeisesti edellisenä iltana suoritettu totaalinen suoliston tyhjennys porukoiden pihasta löytyneen "aarteen" jäljiltä vielä vaikutti jaksamiseen, koska keskittyminen tuntui loppuvan nopeammin kuin yleensä ja toisaalta ulkona oli ajoittain vähän vaisun oloinen. Tai "vaisun", lähinnä väisteli tavallista herkemmin aikuisia. Kuitenkin teki innolla, mikä tietenkin tärkeintä :) Kiitos Jonnalle perään katsomisesta ja ajatuksista!

Hallilta jatkettiin ulkoilemaan. Sisaruksilla riitti vauhtia ja leikit sujuivat :) Paikalla olivat:
Manta-äippä

Edi-isä
Penni

Riepu
Nuuti
Pira
In action
Manta muistuttaa Nuutille äidin aseman ;)

sama muistutus muillekin

Edi, Manta, Penni, Pira ja taustalla Nuuti

Manta: Ai törmäsinkö johonkin...

....ei siinä ehkä mitään ollutkaan.... ;)
Edi

Riepu

Edi, Manta ja Penni

Sukua..?

Riepu ei ihan tajuu tyttöjä ;)

Penni vaanii, Pira vastaa ja Riepu peesaa

Riepu

Nuuti ja Pira

Nuuti

Riepu ja Penni


Riepu, Penni ja Nuuti

Manta
Klikkaamalla kuvat suuremmaksi :)